JOBIN KIRJA
35. Luku.
I. Elihu syyttää vielä Jobia tyhmän puhujaksi. II. Sanoo, ettei ihmisen pahuus eli hyvyys vahingoitse taikka hyödytä Jumalaa, vaan ihmisiä. III. Osoittaa Jumalan rangaistus-tuomiot tapahtuvan täällä osittain, mutta vihdoin täysittäin.
I. Ja Elihu vastasi ja sanoi:
2. Luuletkos sen oikiaksi, ettäs sanot: minä olen hurskaampi Jumalaa?
3. Sillä sinä sanot: mitä siitä hyvää on, mitä se auttaa, jos joku välttää syntiä?
4. Minä vastaan sinua sanoilla, ja sinun ystäviäs sinun kanssas.
5. Katso taivaasen ja näe, ja katso pilviin, että ne ovat korkiammat sinua.
6. II. Jos sinä syntiä teet, mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahuutes on suuri, mitäs taidat hänelle tehdä?
7. Ja jos sinä olet hurskas, mitäs taidat hänelle antaa? eli mitä hän ottaa sinun kädestäs?
8. Ihmiselle sinun kaltaiselles tekee sinun pahuutes jotakin, ja ihmisen lapselle sinun hurskautes.
9. Ne huutavat, kuin heille paljo väkivaltaa tapahtuu, ja valittavat voimallisten käsivartta,
10. Jotka ei sano: kussa on Jumala, minun Luojani, joka yöllä tekee virret?
11. Joka meitä tekee oppineemmaksi eläimiä maan päällä*, ja taitavammaksi taivaan lintuja.
12. III. Mutta he valittavat pahain ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä.
13. Sillä ei Jumala kuule turhaa, ja Kaikkivaltias ei katso sitä.
14. Nyt sinä sanot: et sinä näe häntä; mutta tuomio on hänen edessänsä, vaan odota häntä.
15. Jos ei hänen vihansa niin äkisti kosta, ja ei ole tietävinänsä, että siinä niin monta rikosta on;
16. Sentähden on Job turhaan suunsa avannut ja taitamattomia puheita puhunut.