MALAKIA
Muutamat Hebrealaiset luulevat tämän Malakian Esraksi. Mutta olkaan niinkuin set taitaa: me ymmärrämme kuitenkin hänen ennustuksensa, ettei hän kauvan aikaa ennen Kristuksen syntymää ole ennustanut, vaan on ollut viimeinen propheta; sillä hän sanoo 3 luvussa, että Herra Kristus oli pian tuleva. Ja on jalo propheta, joka juuri selkiästi Kristuksesta ja hänen evankeliumistansa puhuu, jonka hän kutsuu puhtaaksi uhriksi kaikessa maailmassa. Sillä evankeliumin kautta Jumalan armo ylistetään, joka on oikia ja puhtain kiitosuhri. Hän ennustaa myös Johannes Kastajasta, niinkuin Kristus itse Matt. 11, sen selittää ja kutsuu Johanneksen enkeliksensä ja Eliaksi, josta Malakia kirjoittaa.
Hän nuhtelee myös kovin kansaansa, ettei he antaneet papeille kymmenyksiänsä ja muuta oikeuttansa. Ja kuin he sillekin niitä antoivat kaikella petoksella, nimittäin kipeitä ja kelvottomia lampaita, ja jotka ei heille kelvanneet, niiden täytyi köyhille papeille ja saarnaajille kelvata. Niinkuin kyllä tapahtuu, että kussa oikia Jumalan sana ja uskolliset saarnaajat ovat, niin niiden täytyy nälkää ja vaivaa kärsiä, mutta vääräin opettajain pitää aina kyllä saaman. Vaikka pappeja senkaltaisten uhrien tähden nuhdeltiin, että he ottivat niitä vastaan ja uhrasivat, sen se paha ahneus matkaan saatti; mutta Jumala osoittaa tässä, että hän siitä sangen suuresti vihastuu, ja kutsuu senkaltaisen vääryyden ja pahuuden pilkaksi, joka itse hänelle tapahtui. Sentähden hän myös uhkaa heitä hyljätä, ja pakanat kansaksensa omistaa. Hän nuhtelee myös pappeja erittäin, että he Jumalan sanaa väärin opettivat, ja niin viettelivät monta; ja näin papin viran turmelivat, ettei he nuhdelleet niitä, jotka kelvottomia uhrasivat, ei myös muutoin olleet toimelliset, siinä että he heitä kiittivät ja kutsuivat toimelliseksi, saadaksensa heiltä ainoasti uhreja ja muita tarpeita. Niin on ahneus ja vatsan murhe aina Jumalan sanan ja palveluksen vahingoittanut, ja tekee vieläkin saarnaajista ulkokullatut.
Hän nuhtelee myös heitä, että he vaimonsa murheelliseksi saattivat ja katsoivat ylön, jolla he uhrinsa ja jumalanpalveluksensa saastuttivat: sillä Moseksen laissa oli kielletty uhraamasta Jumalalle murheellisia uhreja: ja jotka murheelliset olivat, ei pitänyt uhraaman eikä uhrista syömän. Siihen he itse syypäät olivat, jotka vaimojansa itkettivät ja saattivat murheelliseksi.
1. Luku.
Propheta Malakian kautta osoittaa Herra I. Hänen hyvyytensä olleen suuremman Israelin lapsia kuin Esaun jälkeentulevaisia kohtaan; II. Kuinka Israelin lapset ovat kohdanneet Herraa kiittämättömyydellä ja pahuudella; III. Että kääntyvät pakanat piti kiivaammin Jumalaa palveleman; jonka tähden Israel piti hyljättämän.
I. Tämä on Herran sanan kuorma* Israelin tykö, Malakian kautta.
2. Minä rakastin teitä, sanoo Herra. Niin te sanotte: missäs meitä rakastit*? Eikö Esau ole+ Jakobin veli, sanoo Herra? ja minä rakastin Jakobia,
3. Ja vihasin (a) Esauta*; olen myös autioksi tehnyt hänen vuorensa, ja hänen perimisensä lohikärmeille erämaaksi+.
4. Ja jos Edom sanois: me olemme köyhtyneet, mutta me tahdomme autiot jälleen rakentaa; niin sanoo Herra Zebaot näin: jos he rakentavat, niin minä tahdon maahan kukistaa*; ja ne pitää kutsuttaman jumalattomuuden rajaksi ja siksi kansaksi, jolle Herra on vihainen ijankaikkisesti.
5. Sen pitää teidän silmänne näkemän, ja teidän pitää sanoman: Herra on ylistetty Israelin maan äärissä.
6. II. Pojan pitää kunnioittaman isäänsä*, ja palvelian isäntäänsä. Jos minä siis isä olen, kussa on minun kunniani? Jos minä isäntä olen, kussa on minun pelkoni? sanoo Herra Zebaot teille, papit, jotka katsotte ylön minun nimeni. Niin te sanotte: missä me katsomme ylön sinun nimes?
7. Silloin kuin te uhraatte minun alttarilleni saastaista leipää. Niin te sanotte: kuinka me uhraamme sinulle saastaista? Siinä että te sanotte: Herran pöytä on katsottu ylön.
8. Ja kuin te uhraatte jotakin, joka sokia on, niin ette sano sitä pahaksi; ja kuin te uhraatte jotakin ontuvaa eli sairasta*, niin ei sitäkään sanota pahaksi. Vie senkaltaista sinun päämiehilles, mitämaks, jos sinä olet hänelle otollinen, eli jos hän katsoo sinun puolees, sanoo Herra Zebaot.
9. Niin rukoilkaat nyt Jumalaa, että hän armahtais meidän päällemme, sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko, että hän katsoo teidän puoleenne? sanoo Herra Zebaot.
10. Kuka on myös teidän seassanne, joka sulkee oven (ilman palkkaa)? ette myös viritä tulta minun alttarilleni ilman mitäkään. Ei minulla ole suosiota teihin, sanoo Herra Zebaot, ja ruokauhri teidän käsistänne ei ole minulle otollinen.
11. III. Vaan hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti pitää minun nimeni suureksi tuleman pakanain seassa, ja jokapaikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman, ja puhdas ruokauhri uhrattaman; sillä minun nimeni pitää suureksi tuleman pakanain seassa, sanoo Herra Zebaot.
12. Mutta te turmelette sen sillä, kuin te sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen uhri on katsottu ylön ja hänen ruokansa.
13. Ja te sanotte: katso, se on sula vaiva, ja lyötte sen tuleen, sanoo Herra Zebaot. Ja te uhraatte ryövättyä, ontuvaa ja sairasta, ja ne te uhraatte ruokauhriksi. Pitäiskö se minulle otollinen oleman teidän käsistänne? sanoo Herra.
14. Mutta kirottu olkoon pettäjä, jonka laumassa on oinas, ja kuin hän tekee lupauksen, niin hän uhraa Herralle kelvottoman; sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra Zebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.