DANIEL
Daniel oli myös yksi niistä vangeista, jotka kuningas Nebukadetsar antoi viedä Jerusalemista Babeliin. Mutta mitä hänelle siellä tapahtui ja miksi kuuluisaksi mieheksi hän siellä tuli Jumalan ja ihmisten edessä, kuinka suuren ilon ja lohdutuksen viheliäiset Juudalaiset, jotka hänen kanssansa vankina olivat, hänestä saivat, senkaltaisessa murheessansa, antaa tämä hänen kirjansa yltäkylläisesti tietää.
ensimäisessä luvussa puhutaan Danielin kunniallisesta elämästä, kuinka pyä ja jumalinen hän oli ja kuinka vahva usko hänellä oli Jumalan tykö senkaltaisessa vimmatussa pakanallisessa menossa, ja niin monessa kauhiassa pahennuksessa, jota hänen Babelissa joka päivä näkemän ja kuuleman piti: ja pysyi kuitenkin vahvana, voittain kaikki ne sydämessänsä. Sentähden näyttää myös Jumala hänelle (kuin kohta seuraa) niin suuren armon, ja niin korkiasti kunnioittaa hänen, ensin hengellisesti, lahjoittaen hänen viisaudella ja ymmärryksellä ylitse kaikkia ihmisiä, sitte myös maailmallisesti, että hän hänen niin korottaa, ja niin suuria ihmeitä ja töitä hänen kauttansa tekee ja toimittaa.
2. luvussa enenee Danielin kunnia, johon syynä oli Nebukadnetsarin uni, kuin Daniel sen unen, Jumalan ilmoituksen kautta, osaa ja selittää, ja sentähden tulee päämieheksi koko Babelin valtakunnassa ja piispaksi eli esimieheksi kaikkien hengellisten ja oppineiden ylitse.
3. luvussa kirjoittaa hän suuren uskon ihmeen, jonka kautta kolme miestä tulisessa pätsissä ihmeellisesti ja voimallisesti varjeltiin: josta tapahtui, että kuningas oppi tuntemaan Jumalan, ja antoi kirjoituksen kautta kuuluttaa koko valtakunnassansa hänen ylistyksensä.
4. luvussa puhutaan kiukkuisten tyrannein ihmeellisestä ja kauhiasta rangaistuksesta: että siltä suurelta kuninkaalta otetaan pois, että hän pitää kahleisiin pantaman niinkuin koira, ja annettaman käydä metsässä, niinkuin se, joka ei yhtään ihmistä tykönänsä kärsiä taitanut. Kuitenkin on se sangen lohdullinen vertaus kaikille jumalisille herroille ja päämiehille, että Jumala tämän tyrannin kuninkaan vertaa kauniisen puuhun, joka kaikki eläimet hedelmistänsä ravitsee, ja varjossansa levätä antaa; tietää antain sen suuren ja moninaisen hyödytyksen, joka ihmisille esivallan kautta tapahtuu.
5. luvussa puhutaan taas tyranneja vastaan vielä kauhiammasti kuin ennen, kussa kuningas antoi itsensä rangaista ja kääntyi Jumalan tykö oikialla katumuksella, nöyryydellä ja tunnustuksella, niin että hän ilman epäilemätä tyrannista jumaliseksi ja pyhäksi mieheksi tuli. Mutta tässä paatunut ja katumatoin tyranni, joka niin surutoinna eli pahuudessansa, armottomasti rangaistaan, niin että hän sekä hengestänsä, maastansa ja kansastansa yhtä haavaa pääsi.
6. luvussa puhutaan suloisesti, kuinka hyvä ja jumalinen kuningas Danielia niin rakastaa: mutta Danielin täytyy sen maksaa niiden suurten öykkärien tykönä, jotka hänelle osoittavat sen kiitollisuuden, joka herrain hovissa on , ja joutuu siihen että hän heitettiin jalopeurain luolaan. Mutta Jumala ilmoittaa itsensä taas ihmeellisesti, ilmeisesti ja lohdullisesti, ja kääntää tämän asian niin, että Danielin vihamiesten itse täytyy niellä, mitä he olivat valmistaneet hänen eteensä.
7. luvussa lakavat ne näyt ja prophetiat tulevaisista valtakunnista, ja erinomaisesti Kristuksen valtakunnasta, jonka tähden kaikki nämä näyt tapahtuvat, ja ensisti ne neljä valtakuntaa, jotka hän ennen toisessa luvussa suurella kuvalla ennusti, ne näkee hän tässä taas toisessa muodossa ja vertauksessa: nimittäin, neljässä pedossa, enimmiten neljännen pedon, se on Roomin valtakunnan tähden, josta hän jotakin enemmän sanoa tahtoo; sillä Roomin valtakunnan aikana oli kaikkein korkein asia maan päällä tapahtuva, nimittäin, että Kristus oli tuleva ihmisiä pelastamaan, ja maailman piti lopun saaman.
8. luvussa on Danielilla erinomainen näky, joka ei koko maailmasta ymmärrettävä ole, niinkuin entiset, vaan hänen kansastansa, Juudalaisista, kuinka heille tapahtuman pitää ennen Roomin valtakuntaa, ja ennenkuin Kristus tuleva oli: nimittäin kolmannessa valtakunnassa, joka oli suuren Aleksanderin, koska heitä niin surkiasti piti poljettaman ja vaivattaman julmalta tyrannilta Antiokukselta.
9. luvussa on ensisti sangen kaunis rukous, kussa Daniel rukoilee kansansa edestä, joka Babelissa vankina oli, ja Jerusalemin kaupungin ja templin edestä, että Juudalaiset tulisivat kotia jälleen ja jumalanpalveluksen toimittaisivat. Se rukous kuullaan, ja hänelle ilmoitetaan, kuinka monta ajastaikaa vielä oli Kristuksen tulemiseen ja hänen ijankaikkiseen valtakuntansa alkuun. Ja on tämä sangen suuri ja ihmeellinen ilmoitus Kristuksesta, joka ajan kanssa niin visusti yhteen sopii.
10. luvussa on ensimäisen toistakymmenen luvun esipuhe, kuitenkin kirjoittaa Daniel siinä jotakin erinomaista enkeleistä, jota muutoin Raamatussa ei kussakaan löydetä: nimittäin, että hyvät enkelit sotivat pahoja vastaan ja varjelevat ihmisiä; kutsuu hän myös pahat enkelit päämiehiksi, anoen: Grekin maan päämies etc.
11. luvussa ennustaa Daniel kansallensa Juudalaisille jotakin senkaltaista, kuin hän kahdeksannessakin luvussa tekee suuresta Aleksanderista, ja kahdesta kuninkaan valtakunnasta, Syrisasta ja Egyptistä: sen tekee hän enimmästi Antiokuksen tähden, joka vapaasukuiseksi kutsutaan, jonka Juudalaisia vaivaaman piti. Mutta hän kirjoittaa hänestä niin, että sanat kirjoittaa hänestä niin, että sanat lopulta sinne joutuvat, että Antikristus, ja osoittaa sillä tätä meidän viimeistä aikaa juuri tuomiopäivän edellä; sillä kaikki opettajat yksimielisesti sovittavat prophetian Antiokuksesta Antikristukseen, niinkuin myös sanat sopivat ja vaativat, ettei hän ymmärrä ainoasti Antiokusta; vaan sekoittaa hanen ja Antikristuksen yhteen ja pimittää niin ehdollansa selkiät ja puhtaat sanat.
12. luku, niinkuin kaikki opettajat yksimielisesti selittävät, sopii Antiokuksen nimen alla Antikristukseen ja tähän viimeiseen aikaan, jossa me elämme. Sentähden ei ole tässä nyt enään historiaa etsimistä, vaan se selkiä ja puhdas evankeliumi näyttää yltäkyllä ja sanoo jokaiselle tällä ajalla, kuka se oikia Antiokus on, joka itsensä kaikkein jumalain päälle korottanut on, ja vaimollisesta rakkaudesta, se on, aviokäskystä, ei lukua pitänyt ole, vaan kieltänyt sen, ja niin täyttänyt maailman jumalansa palveluksella ja lihallisella häpiällä, ja jakanut tavaroita ja rikkautta maailmassa, etc. Sillänsä myös me annamme sen olla; sillä tämän luvun ymmärrys ja hengellinen selitys Antiokuksesta on nyt käsissä; ja niinkuin hän sanoo, pitää kuolleiden ylösnousemus ja totinen vapahdus kohta perästä seuraaman.
Joka nyt Danielin prophetiaa ja muuta senkaltaista Raamattua hedelmällisesti ja ei hukkaan lukea eli kuulla tahdo, hän älkään riippuko paljaissa sanoissa eli historiassa, oman pahan himonsa nouteeksi, vaan niinkuin nämät tapahtuneet, selitetyt, ja kaikille köyhille, viheliäisille ihmisille kirjoitetut ovat, virvoitukseksi ja lohdutukseksi; niin vahvistakaan ja lohduttakaan hän myös näillä murheellista ja heikkoa sydäntänsä, ettei hän niissä murheissa ja vastoinkäymisissä, joita hänen maailmassa kärsimän pitää, epäilisi, vaan odottais kärsivällisyydessä sitä vapahdusta, jota kaikki jumaliset ja hurskaat kristityt ikävöitsevät ja toivovat meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa. Jumala antakoon meille armonsa! Amen!
1. Luku.
I. Jutellaan kuinka Daniel kumppaniensa kanssa joutui Babeliin; II. Heidän kasvatuksensa siellä; III. Heidän menestyksensä viisaudessa.
I. Kolmantena Jojakimin, Juudan kuninkaan, valtakunnan vuotena tuli Nebukadnetsar, Babelin kuningas Jerusalemin eteen, ja piiritti sen.
2. Ja Herra antoi Jojakimin, Juudan kuninkaan hänen käsiinsä*, ja muutamia astioita Jumalan huoneesta; ne antoi hän viedä Sinearin+ maalle, jumalansa huoneesen, ja pani ne astiat jumalansa tavarahuoneesen.
3. Ja kuningas sanoi Aspenaalle, ylimmäiselle kamaripalveliallensa, että hänen piti Israelin lapsista kuninkaallisesta suvusta ja herrain lapsista valitseman
4. Virheettömiä poikia, kauniita, toimellisia, viisaita, ymmärtäväisiä, taitavia, jotka soveliaat (a) olisivat palvelemaan kuninkaan huoneessa, ja piti opettaman heille Kaldean kirjoituksia ja kieltä.
5. Niille toimitti kuningas, mitä heille joka päivä annettaman piti kuninkaan ruasta ja sitä viinaa, jota hän itse joi; että he niin kolme vuotta kasvatettaman ja sitte kuninkaan edessä palveleman piti.
6. Joiden seassa olivat Juudan lapsista: Daniel, Hanania, Misael ja Asaria.
7. Ja ylimmäinen kamaripalvelia antoi heille nimet, ja nimitti Danielin Belsatsariksi ja Hananian Sadrakiksi, ja Misaelin Mesakiksi, ja Asarian Abednegoksi.
8. II. Mutta Daniel aikoi sydämessänsä, ettei hän kuninkaan rualla eikä sillä viinalla, jota hän itse joi, itseänsä saastuttaisi; ja rukoili ylimmäistä kamaripalveliaa, ettei hän itseänsä saastuttaisi.
9. Ja Jumala antoi Danielille, että ylimmäinen kamaripalvelia oli hänelle ystävällinen ja armollinen.
10. Ja ylimmäinen kamaripalvelia sanoi Danielille: minä pelkään minun herraani, kuningasta, joka teille teidän ruokanne ja juomanne toimittanut on; jos hän näkis teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden teidän ikäistenne, niin te minun sitte saatte kuninkaan tykönä pois hengeltäni.
11. Niin sanoi Daniel Meltsarille, jolle ylimmäinen kamaripalvelia Danielista, Hananiasta, Misaelista ja Asariasta käskyn antanut oli:
12. Koettele palvelioitas kymmenen päivää, ja annettakaan meille puuroa syödäksemme ja vettä juodaksemme.
13. Ja anna niin meidän muotomme ja niiden poikain muoto, jotka kuninkaan ruasta syövät, katsottaa; ja niinkuin sinä sitte näet, tee niin palvelioilles.
14. Ja hän totteli heitä siinä, ja koetteli heitä kymmenen päivää.
15. Ja kymmenen päivän perästä olivat he kauniimmat ja lihavammat ruumiilta kuin kaikki nuorukaiset, jotka kuninkaan ruasta söivät.
16. Niin pani Meltsari pois heidän määrätyn ruokansa ja viinajuomansa, ja antoi heille puuroa.
17. III. Vaan näille neljälle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymmärryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Danielille antoi hän ymmärryksen kaikkinaisissa näyissä ja unissa.
18. Ja kuin se aika kulunut oli, jonka kuningas määrännyt oli, että he piti tuotaman edes, vei heidät ylimmäinen kamaripalvelia Nebukadnetsarin eteen.
19. Ja kuningas puhui heidän kanssansa, ja ei kaikkein seassa yhtäkään löydetty, joka Danielin, Hananian, Misaelin ja Asarian kaltainen oli; ja he tulivat kuninkaan palvelioiksi.
20. Ja kuningas löysi heidät, kuin hän heitä tutkisteli kaikissa asioissa, kymmenen kertaa toimellisemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi kuin kaikki tähtientutkiat ja viisaat koko valtakunnassansa.
21. Ja Daniel oli siellä hamaan ensimäiseen Koreksen vuoteen asti.