TOINEN AIKAKIRJA
Jossa kirjoitetaan: Juudan kuninkaista, tulleista Davidin lapsista, Babelin vankeuteen asti.
I. Salomosta, kuinka hän on etsinyt Herraa, anonut häneltä taitoa ja ymmärrystä toimittaaksensa kuninkaallista virkaansa ja rakentaaksensa Jerusalemin templiä kaluinensa: on suuresti menestynyt, tullut suurempaan voimaan ja rikkauteen, kuin joku kuningas hänen edellänsä taikka jälkeensä, luku 1, 2, 10 lukuun asti.
II. Rehabeamista, hänen pojastansa, hänen tyhmyydestänsä ja jumalattomuudesta, jonkatähden kymmenen sukukuntaa hänestä luopuivat, luku 10, 11, 12. Abiasta, luku 13. Assasta, luku 14, 15, 16. Josaphatista, luku 17, 18, 19, 20. Joramista ja hänen pojastansa Ahasiasta, luku 21, 22. Jooaksesta, luku 23, 24. Amasiasta, luku 25. Ussiasta. luku 26. Jotamista, luku 27. Ahaksesta, luku 28. Hiskiasta, luku 29, 30, 31, 32. Manassesta ja Amonista, luku 33. Josiasta, luku 34, 35. Joahaksesta, Jojakimista, Jojakinista, Zedekiasta. Jerusalemin kaupungin ja templin hävityksestä, Babelin vankeudesta, Korekseen Persian kuninkaaseen asti, luku 36.
1. Luku.
I. Salomo, vahvistettu valtakuntaansa, uhraa Gibeonissa. II. Rukoilee ja saa ymmärryksen ja siihen tykö lupauksen rikkaudesta ja kunniasta. III. Sen lupauksen täyttämys alkaa.
I. Ja Salomo Davidin poika vahvisti itsensä valtakuntaansa; ja Herra hänen Jumalansa oli hänen kanssansa ja teki hänen aina suuremmaksi.
2. Ja Salomo puhui koko Israelin kanssa tuhanten ja satain päämiesten kanssa, tuomarein ja kaikkien esimiesten kanssa Israelissa, ja ylimmäisten isäin kanssa.
3. Ja he menivät, sekä Salomo että koko joukko korkeudelle, joka on Gibeonissa*; sillä siellä oli Jumalan seurakunnan maja+, jonka Moses Herran palvelia teki korvessa§.
4. Mutta Jumalan arkin oli David vienyt Kirjatjearimista sinne, johon David oli sille sian valmistanut; sillä hän oli rakentanut sille majan Jerusalemissa.
5. Ja vaskialttari*, jonka Betsaleel Urin poika Hurin pojan poika rakentanut oli, oli siellä Herran asuinsian edessä. Ja Salomo ja koko joukko etsivät sitä.
6. Ja Salomo nousi sinne ylös vaskialttarin tykö Herran eteen, joka siellä seurakunnan majassa oli, ja uhrasi sen päällä tuhannen polttouhria.
7. II. Sinä yönä ilmestyi Jumala Salomolle ja sanoi hänelle: ano, mitä minä sinulle antaisin.
8. Ja Salomo sanoi Jumalalle: sinä olet tehnyt suuren armon isälleni Davidille, ja olet tehnyt minun hänen siaansa kuninkaaksi:
9. Olkoon nyt, Herra Jumala, sanas totinen minun isälleni Davidille; sillä sinä olet tehnyt minun niin paljon kansan kuninkaaksi*, kuin tomua on maan päällä;
10. Niin anna minulle nyt taito ja ymmärrys, käydäkseni tämän kansan edessä ulos ja sisälle; sillä kuka voi tuomita tätä suurta kansaas?
11. Niin sanoi Jumala Salomolle: että se on sinun mielessäs, ja et anonut rikkautta, tavaraa eli kunniaa, eli vihamiestes sieluja, etkä anonut pitkää ikää, vaan anoit taitoa ja ymmärrystä, tuomitakses minun kansaani, joiden kuninkaaksi minä olen sinun pannut;
12. Niin olkoon sinulle taito ja ymmärrys* annettu: vielä sitte annan minä sinulle rikkautta, ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei sinun vertaistas kuningasten seassa ennen sinua ole ollut, eikä myös sinun jälkees tule+.
13. III. Ja Salomo tuli korkeudelta, joka oli Gibeonissa, Jerusalemiin, seurakunnan majasta, ja hallitsi Israelia.
14. Ja Salomo kokosi itsellensä rattaita ja hevosmiehiä, niin että hänellä oli neljäsataa toistatuhatta ratasta ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä*, ja antoi heidän olla rataskaupungeissa ja kuninkaan tykönä Jerusalemissa.
15. Ja kuningas toimitti niin että hopiaa ja kultaa oli Jerusalemissa niin paljo kuin kiviäkin, ja sedripuita kuin metsäfikunapuitakin laaksoissa.
16. Ja Salomolle vietiin hevosia Egyptistä ja kudotuskaluja. Ja kuninkaan kauppamiehet ostivat ne kudotuskalut.
17. Ja he menivät ylös ja veivät ne Egyptistä, ja jokainen ratas maksoi kuusisataa hopiapenninkiä, ja hevonen sata ja viisikymmentä. Ja niin vietiin niitä myös kaikkein Hetiläisten ja Syrian kuninkaiden tykö heidän kättensä kautta.