JOBIN KIRJA
41. Luku.
I. Tämän asian parempaan peräänajattelemiseen saattaa Herra Jobia vielä, laviammalla Leviatanin ruumiin ja jäsenien vahvuuden kirjoittamisella. II. Puhuu hänen tylystä käynnöstänsä ja jalosta liikunnostansa meressä.
I. Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
2. Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin*? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on+.
3. Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
4. Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
5. Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
6. Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
7. Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
8. Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
9. Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
10. Hänen suustansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
11. Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
12. Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
13. Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
14. Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
15. Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
16. II. Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
17. Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
18. Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
19. Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
20. Vasara on hänen edessänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
21. Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
22. Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
23. Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
24. Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
25. Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.