JESAJAN KIRJA

Joka tahtoo hyödytyksen kanssa lukea ja oikein ymmärtää tämän pyhän prophetan Jesaian,  hänelle on sangen tarpeellinen: ensisti, että hän hyvin ottaa vaarin tämän kirjan alusta eli päällekirjoituksesta; sillä joka sen ensisti hyvin ymmärtää, hänelle on siitä suuri ojennus, ja niinkuin selkiä valistus koko kirjaan. Mutta ei sitä kohta ymmärretä, vaikka nämät sanat: Ussia, Jotam, Ahas, Hiskia, Juudan kuninkaat etc. ymmärrettäisiin; sentähden pitää myös tiedettämän,, mitä näiden kuninkaiden aikana tapahtunut on; millainen maan tila oli; mikä kansa oli ja millä mielellä, mikä heidän aivoituksensa oli, ja kuinka siihen aikaan oli, kuinka he itsensä käyttivät kylänmiehiänsä, ystäviänsä ja vihollisiansa vastaan: ja erinomaisesti, kuinka he olivat Jumalaa ja prophetaita vastaan, oikiassa eli väärässä jumalanpalveluksessa, niinkuin tästä on kirjoitettu viimeisessä kuningasten kirjassa, luku 15, 16 ,17, 18, 19, ja toisessa aikakirjassa, luku 26, 27, 28, 29, 30, ja 32.
Olis myös hyvä jotakin tietää, kuinka maakunnat siinä ympärillä ovat olleet, ettei vieraat ja oudot sanat suututtaisi lukemasta, eli estäisi ymmärtämästä. Ja sentähden yksinkeraiset tästä niin paljon tietäköön: itään päin Jerusalemia taikka Juudaa, kussa propheta eli ja saarnasi, on Kuollut meri, jossa Sodoma ja Gomorra muinen olivat. Toisella puolella Kuollutta merta on Moabin ja Ammonin lasten maa; sitte edempänä on Babel eli Kaldea, ja vielä edempänä on Persia, josta Jesaia paljon puhuu. Mutta pohjaan päin on Libanonin vuori, jonka takan on Damaskus ja Syria; mutta vielä edempänä itään päin on Assyria, jonka kanssa Jesaian on kyllä tekemistä. Länteen päin suuren meren tykönä ovat Philistealaiset, Juudalaisten ankarimmat viholliset. Niin on myös Tyro ja Sidon sen meren tykönä pohjaan päin, Galilean rajoissa. Etelään päin on monta maakuntaa, niinkuin Egypti, Etiopia, Arabia ja Punainen meri, Edom ja Midian; Egypti on etelälännessä. Näistä maakunnista, jotka Juudan ja Jerusalemin ympärillä niinkuin sudet lammashuoneen ympärillä ovat, joiden kanssa Juudalaiset olivat usein tehneet liiton, vaan hukkaan, Jesaia ennustaa.
Sitten jaettakoon tämä kirja kolmeen osaan, Ensimäisessä puhuu Jesaia, niinkuin muutkin prophetat, kahdesta kappaleesta. Ensisti, että hän opettaa kansaa, ja nuhtelee moninaisia syntejä, erinomattain moninaista epäjumalan palvelusta, joka sen kansan seassa oli vallan saanut, niinkuin hyvät ja uskolliset saarnaajat vielä nyt tekevät ja  ja tekemän pitää; pitäin heitä niin kurituksessa, sekä uhkauksella että lupauksella. Sitte asettaa hän ja valmistaa heitä odottamaan tulevaista Kristuksen valtakuntaa, josta hän niin monella tavalla ja selkiästi ennustaa, että hän siinä asiassa voittaa kaikki muut prophetat, niin että hän myös Kristuksen äidistä neitseestä Mariasta kirjoittaa, että hän ilman neitsyyden turmelusta on siittävä ja synnyttävä Kristuksen, 7 luku, niin myös hänen piinastansa, 53 luku; hänen nousemisestansa kuolleista ja valtakunnastansa puhuu hän niin selkiästi, kuin se olis jo silloin tapahtunut; on hän siis ollut sangen jalo ja korkeasti valistettu propheta.
Toisessa osassa puhuu hän erinomattain Assyrian keisarin vallasta ja keisari Sanheribista, josta hän myös enempi kuin joku muut propheta ennustaa: nimittäin, kuinka se keisari oli voittava kaikki maakunnat ympäriltänsä, Israelin valtakunnan kanssa ja päälliseksi paljon pahaa tekevä Juudan valtakunnalle. Mutta sen hän pitää kuitenkin lujana, lupaa myös Jerusalemin tulevan Jumalalta varjelluksi ja pelastetuksi hänestä, joka ihme on yksi niistä kaikkein suurimmista, kuin koko pyhässä Raamatussa löydetään, ei ainoastaan sentähden, että niin voimallinen keisari piti lyötämän Jerusalemin edessä; vaan myös että senkaltainen mahdotoin asia siellä jumalisilta uskottaisiin. Hän sai ilman epäilemätä monta pahaa sanaa kuulla uskottomilta. Hän piti sen kuitenkin vahvana ja sai voiton, niin että keisari hänen sanansa jälkeen Jerusalemin edessä lyötiin ja kaupunki pelastettiin, sentähden on hän tosin Jumalan edessä ollut kallis ja kuuluisa mies.
Kolmannessa osassa puhuu hän Babelin keisarin vallasta, ja ennustaa Babelin vankeutta, jolla kansa piti rangaistaman ja Jerusalemin kaupunki hävitettämän. Mutta kaikkein enimmän hän siitä ahkeroitsee, että hän taitais lohduttaa ja vahvistaa tulevaisen kansansa, ettei he senkaltaisessa vankeudessa ja kapupungin hävityksessä epäilisi, ikään kuin he peräti hukkuisivat, ja ei Kristuksen valtakunta olisi tuleva ja kaikki ennustukset väärät ja turhat olisivat. Ennustaa hän siis viljalta, kuinka taas sitä vastaan Babel piti hävitettämän ja Juudalaiset pelastettaman ja palajaman Jerusalemiin, niin että hän nimittää kuninkaatkin, jotka piti Babelin hävittämän, erinomattain sen, joka Juudalaiset oli vallallensa päästävä, nimittäin Kuningas Koreksen Persiasta, jonka hän myös Jumalan voidelluksi kutsuu, aikaa ennen kuin joku valtakunta olikaan Persiassa. Nämät ovat ne kolme osaa, joista Jesaia puhuu.
Mutta ei hän näitä kappaleita tuo edes oikialla järjestyksellä, vaan sekoittaa toisen kappaleen toiseensa, niin että hän ensimäisestä kappaleesta paljon toiseen ja kolmanteen vetää, ja kolmannesta puhuu jotain ennen kuin toisesta. Jos se niin muilta, jotka nämät ennustukset koonneet ja kirjoittaneet ovat, on tapahtunut, eli jos propheta itse tilan jälkeen sen niin on tehnyt, ei tiedetä sanoa.

Mutta siitä hyödytyksestä, mikä tästä prophetasta saadaan, ei tarvita tässä paljon puhua. Joka häntä viriästi lukee, on kyllä itse ymmärtävä, että hän on täynnä kaikkinaisia, mitä ikänä Jumalaa pelkääväinen ja murheellinen sydän  taitaa itsellensä turvaksensa ja lohdutukseksensa sanoa. Tässä puhutaan myös kyllä muiden seassa niskureita ja kovakorvaisia syntisiä vastaan, erinomattain niitä, jotka väärään jumalanpalvelukseen ja epäjumalisuuteen, kuninkaihin ja liittoihin luottivat, jos se muutoin jotain olis taitanut auttaa.
älköön myös joku luulko, että Jesaiasta on niin paljo pidetty silloin hänen aikanansa Juudan kansan seassa, niinkuin hänestä nyt pidetään; vaan hän oli sangen ylönkatsottuna, niinkuin hän itse todistaa 58 luvussa; nimittäin, että he pistivät kieltänsä maalle, ja kokottivat häntä kohden sormellansa, ja pitivät kaikki hänen saarnansa hulluutena, paitsi muutamia harvoja hyviä, senkaltaista kuin kuningas Hiskia; sillä se oli sen kansan vanha tapa, nauraa ja pilkata Jumalan prophetaita, 2 Kun.K. 2:23, niinkuin myös ainakin kaikille saarnaajille ja Jumalan palvelioille tapahtuu. Juudalaisten seassa myös sanotaan Jesaian viimein tapetuksi kuningas Manasselta, ja sahalla kahtia sahatuksi.

 

1. Luku.

 

Jesaia tuo edes I. Herran valituksen Juudan kansan kovakorvaisuudesta; II. Heidän ulkokullaisuudestansa Jumalan palveluksessa. III. Neuvoo kääntymykseen, kehoittaen siihen osittain lupauksilla tottelevaisille, osittain uhkauksilla tottelemattomille.

 

I. Jesaian, Amotsin pojan näky, jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista, Ussian, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana.
2. Kuulkaat* taivaat, ja maa ota korviis, sillä Herra puhuu: minä olen lapsia kasvattanut+ ja korottanut, ja he ovat minusta luopuneet§.
3. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymmärrä.
4. Voi syntistä kansaa, kansaa suuresta pahasta teosta, pahanilkistä siementä, vahingollisia lapsia, jotka Herran hylkäsivät ja Israelin Pyhää pilkkasivat, he poikkesivat takaperin.
5. Mitä varten teitä enempi lyödään, koska te aina harhailette*? Koko pää on sairas, ja koko sydän on väsynyt.
6. Hamasta kantapäästä niin kiireeseen asti ei hänessä ole tervettä; vaan haavat, sinimarjat ja veripahat, jotka ei ole puserretut, eikä sidotut, taikka öljyllä sivellyt.
7. Teidän maanne on autiona*, teidän kaupunkinne ovat tulella poltetut; muukalaiset syövät peltonne silmäin edessä; ja on autio, niinkuin se, joka muukalaisilta raadeltu on.
8. Mutta mitä vielä Zionin tyttärestä jäänyt on, se on niinkuin maja viinamäessä, ja niinkuin hakomaja yrttitarhassa, niinkuin hävitetty kaupunki.
9. Ellei Herra Zebaot meille jotakin vähää jättäisi*, niin me olisimme kuin Sodoma, ja olisimme Gomorran kaltaiset+.
10. II. Te Sodoman päämiehet, kuulkaat Herran sanaa: ottakaat korviinne meidän Jumalamme laki, sinä Gomorran kansa.
11. Mitä minulle on teidän uhrienne paljoudesta? sanoo Herra: minä olen oinasten polttouhrista ja syöttiläin rasvasta ravittu, ja en tottele vasikkain, lammasten ja kauristen verta.
12. Kuin te tulette ja ilmestytte minun kasvoini eteen, kuka senkaltaisia vaatii teidän käsistänne, että te vaeltaisitte minun esihuoneessani?
13. Älkäät silleen turhaa ruokauhrianne tuoko edes, se suitsutus on minulle kauhistus: uudella kuulla ja sabbatina, kuin kokous kuulutetaan, en minä voi kärsiä vääryyttä ja juhlapäivää yhdessä.
14. Minun sieluni vihaa uusia kuitanne ja juhlapäiviänne, minä olen niistä suuttunut; minä väsyn niitä kärseissäni.
15. Ja kuin te parhaallansa käsiänne nostatte (a), niin minä kuitenkin käännän silmäni teistä pois*; ja vaikka te paljon rukoilisitte, en minä kuitenkaan teitä kuule; teidän kätenne ovat verenvikoja täynnä+.
16. III. Peskäät teitänne, puhdistakaat teitänne, pankaat paha menonne pois minun silmäini edestä, lakatkaat pahaa tekemästä.
17. Oppikaat tekemään hyvää, ja etsikäät oikeutta*, auttakaat alaspainettua, saattakaat orvoille oikeus, ja auttakaat lesken asiaa+.
18. Ja sitte tulkaat, ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra. Jos teidän syntinne veriruskiat olisivat, niin heidän pitää lumivalkiaksi tuleman*; ja vaikka he olisivat niinkuin ruusunkarvaiset, pitää heidän kuitenkin niinkuin villa tuleman.
19. Jos te tahtoisitte ja (minua) kuulisitte, niin te maan hyvyyden nautita saisitte.
20. Mutta jos te estelette teitänne ja olette kovakorvaiset, niin miekan pitää teitä syömän; sillä Herran suu puhuu sen.
21. Kuinka se tapahtuu, että hurskas kaupunki on portoksi tullut*? Hän oli täynnä oikeutta, vanhurskaus asui hänessä; mutta nyt murhaajat.
22. Sinun hopias on karreksi tullut*, sinun juomas on vedellä sekoitettu.
23. Sinun päämiehes ovat vilpistelleet ja varasten kumppanit; kaikki he mielellänsä lahjoja ottavat, ja pyytävät antimia. Ei he orvoille oikeutta tee, ja leskein asia ei tule heidän eteensä.
24. Sentähden sanoo Herra, Herra Zebaot, väkevä Israelissa: voi! minä tahdon itseni lohduttaa* vihollisistani, ja vihamiehissäni vihani sammuttaa+;
25. Ja käännän käteni sinua vastaan, ja sinun kartes puhtaammaksi selitän*, ja vien pois kaiken sinun tinas,
26. Ja saatan sinun tuomaris* entisellensä, ja neuvonantajas niinkuin alustakin+: sitte sinä kutsutaan vanhurskaaksi ja uskolliseksi kaupungiksi.
27. Zion lunastetaan oikeudella, ja sen kääntyväiset vanhurskaudella,
28. Että ylitsekäymärit ja syntiset ynnä särjetään, ja jotka Herran hylkäävät, hukutetaan.
29. Sillä heidän täytyy häpiään tulla tammien tähden*, joita he himoitsevat, ja häväistyksi tuleman yrttitarhain tähden, jotka he valitsivat.
30. Ja te tulette niinkuin joku tammi surkastuneilla lehdillä, ja niinkuin joku vedetöin yrttitarha.
31. Ja väkevä tulee niinkuin rohdin*, ja hänen tekonsa niinkuin kipinä. Ja he sytytetään ynnä molemmat, jota ei kenkään sammuta.