TUOMARIEN KIRJA
I. Mitä Isrelilaiset tekivät Josuan kuoleman jälkeen, kuinka he voittivat AdoniBesekin, Jerusalemin ja Kanaanealaiset, Kalebista ja Keniläisistä, luku 1.
II. Että he palvelivat Jumalaa Josuan ja vanhimpain eläissä. ja kuinka he annettiin pakanain alle, että he niin usein luopuivat Herrasta. Ja Jumala sitten heille lähetti vapahtajat, jotka olivat: Otniel, Ehud, Samgar, Debora ja Barak, jotka heitä vapahtivat, luku 2, 3, 4, 5.
III. Gideonista, joka kukista Baalin alttarit ja vapahti Israelin Midianilaislta, luku 6, 7, 8. Ja Abimelekistä, joka tuli Sikemin kuninkaaksi, luku 9.
IV. Toisista Jairista ja Jephatasta, jotka löivät Ammonilaiset ja Ephraimin lapset kapinansa tähden, luku 10, 11, 12.
V. Simsonista, hanen naimisestansa ja sodastansa Philistelaisia vastaan, ja hänen kuolemastansa, luku 13, 14, 15, 16.
VI. Miikan Jumalan palveluksesta ja epäjumalasta, jonka Danin lapset ottivat pois: ja kuinka he voittivat Laiksen, joka sitte kutsuttiin Daniksi, luku 17, 18.
VII. Gibeonilaisten kauheasta huoruudesta Leviläisen jalkavaimon kanssa. Ja kuinka Benjaminilaiset sen syyn tähden surkiasti lyötiin ja jääneet saivat vaimoja, luku 19, 20, 21.
1. Luku.
I. Josuan kuoltua saa Juuda Herralta käskyn sotia Kanaanealaisia vastaan, ottaa Simeonin avuksensa ja saa voimuksen. II. Otnielin urhoollisuus ja palkka, Keniläisten asunto, ja Juudan laviampi voitto. III. Monikahdat sukukunnat sallivat Kanaanealaisten asua kanssansa.
I. Ja tapahtui Josuan kuoleman jälkeen, että Israelin lapset kysyivät Herralta*, sanoen: kuka meistä ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?
2. Ja Herra sanoi: Juudan pitää menemän: katso, minä annoin maan hänen käsiinsä.
3. Niin sanoi Juuda veljellensä Simeonille: käy minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minä myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hänen kanssansa.
4. Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi Herra hänelle Kanaanealaiset ja Pheresiläiset heidän käsiinsä; ja he löivät Besekissä kymmenentuhatta miestä,
5. Ja he löysivät AdoniBesekin Besekistä, ja sotivat heitä vastaan ja löivät Kanaanealaiset ja Pheresiläiset.
6. Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat häntä takaa, saivat hänen kiinni ja leikkasivat häneltä peukalot käsistä ja isot varpaat jaloista.
7. Niin sanoi AdoniBesek: seitsemänkymmentä kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidän käsistänsä ja jaloistansa, hakivat minun pöytäni alla; niinkuin minä tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänen Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.
8. Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivät sen miekan terällä, ja polttivat kaupungin.
9. Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelään päin laaksoissa.
10. Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa* asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain+;
11. Ja meni sieltä Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).
12. II. Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.
13. Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.
14. Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältä; ja hän astui aasinsa päältä alas*, niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?
15. Hän sanoi hänelle: anna minulle siunaus; sillä sinä annoit minulle kuivan maan (a), anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hänelle vesiset maat ylhäältä ja alhaalta.
16. Ja Moseksen apen Keniläisen* lapset menivät Palmukaupungista+ Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelään päin Aradia; ja he menivät ja asuivat kansan seassa.
17. Ja Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he löivät Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hävittivät sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.
18. Sitälikin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.
19. Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän omisti vuoret; sillä ei hän voinut niitä ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillä heillä oli rautaiset vaunut.
20. Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli*, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.
21. Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönä Jerusalemissa tähän päivään asti.
22. Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja Herra oli heidän kanssansa.
23. Ja Josephin huone vakosi BetEliä (joka muinen kutsuttiin Luts).
24. Ja vartiat saivat nähdä miehen käyvän kaupungista, ja sanoivat hänelle: osoita meille, mistä kaupungin sisälle mennään, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.
25. Ja hän osoitti heille kaupungin sisällekäytävän, ja he löivät kaupungin miekan terällä; mutta sen miehen ja kaiken hänen sukunsa laskivat he menemään.
26. Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hänen Luts*, joka tähän päivään asti niin kutsutaan.
27. III. Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttärinensä, eikä myös Taanakia tyttärinensä, eikä Dorin asuvaisia tyttärinensä, eikä Jibleamin asuvia tyttärinensä, eikä Megiddon asuvia tyttärinensä. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.
28. Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hän Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitä ollenkaan ulos.
29. Eikä myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidän seassansa Gatserissa.
30. Eikä myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidän keskellänsä ja olivat verolliset.
31. Eikä myös Asser ajanut niitä ulos, jotka asuivat Akkossa, eikä niitä, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.
32. Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinä maassa asuivat: ettei he niitä ajaneet ulos.
33. Eikä myös Naphtali ajanut niitä ulos, jotka asuivat BetSemessä ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessä ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.
34. Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikä sallineet heitä tulemaan laaksoon.
35. Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereessä, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin käsi heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.
36. Ja Amorilaisten rajat olivat siitä, kuin käydään ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhäältä.