Hiobin Kirja
VII. Lucu .
HIob walitta wielä hänen ja caickein ihmisten wiheljäisyttä/ ja werta sotaan/ erinomaisten waarain tähden/ ja orjaan/ joca ikäwöidze ehtota/ v. 1.
walitta että hän kiwun tähden on unetoin/ ja päiwällä ikäwöidze ehtota/ v. 3.
ja että hänen päiwäns lendäwät pois nijncuin syöstäwä eli nijncuin tuuli/ v. 7.
rupia puhuman Jumalan cansa rohkiast/ mingätähden hän hänen nijn kätke/ ettei hän ole meri eikä walascala/ joca sencaltaist tarwidze/ sois että hän olis cuollut ja ei enä eläis/ v. 11.
että Jumala myös ottais hänen pahattecons pois/ ja lyhennäis hänen elämäns/ v. 14.
Job 7:1 EIkö ihmisen aina pidä oleman sodas maan päällä/ ja hänen päiwäns nijncuin orjan päiwät?
Job 7:2 Nijncuin palwelia halaja warjoa/ ja orja hänen työns loppua.
Job 7:3 Nijn olen minä coco Cuucauden turhan työtä tehnyt/ ja minulla on monda murhellista yötä ollut.
Job 7:4 Cosca minä lewätä panin/ sanoin minä: coscast minä nousen? ja sijtte lueskelen cosca ehto tulle/ minä olin rawittu waiwaloisudella haman pimeyten asti.
Job 7:5 Minun lihan cuohu madoja ja mulda on ymbärillä/ minun nahcan on rypys ja tyhjäxi tullut.
Job 7:6 Minun päiwäni owat lendänet nopiammast pois cuin syöstäwä/ ja culunet ilman wijwytystä.
Job 7:7 Muista että minun elämän on tuuli/ ja minun silmäni ei palaja hywä näkemän.
Job 7:8 Ja ei yxikän eläwä silmä pidä minua enämbi näkemän. Sinun silmäs cadzocon minua/ sijtte minä hucun.
Job 7:9 Pilwi rauke ja mene pois/ nijn myös se cuin mene hautaan/ ei hän nouse jällens.
Job 7:10 Eikä palaja jällens huoneseens/ ei myös hänen sians hända enämbi tunne.
Job 7:11 Sentähden en minä estä suutani/ minä puhun sydämeni ahtaudes/ ja juttelen minun sieluni murhen.
Job 7:12 Olengo minä meri eli walascala/ ettäs minun nijn kätket?
Job 7:13 Cosca minä ajattelin: minun wuoten lohdutta minun/ ja minun kehton saatta minulle lewon.
Job 7:14 Cosca minä idzelleni puhun/ nijns peljätät minua unilla/ ja cauhistat minua nägyillä.
Job 7:15 Että minun sielun sois hänens hirtetyxi/ ja minun luuni cuolluexi:
Job 7:16 En minä pyydä sillen elä.
Job 7:17 Luowu minusta/ sillä minun päiwän owat turhat. Mikä on ihminen/ ettäs hänen suurna pidät ja suret händä:
Job 7:18 Sinä edzit händä jocapäiwä/ ja coettelet händä aina.
Job 7:19 Mixes minusta luowu ja päästä minua/ sijhenasti että minä sylkeni nielen.
Job 7:20 Minä olen paha tehnyt/ mitä minun pitä sinulle tekemän/ o sinä ihmisten wartia? mixis minun teit sinuas louckaman/ ja idzelleni cuormaxi?
Job 7:21 Ja mixes minun pahateconi anna andexi/ ja ota pois minun wääryttäni? Sillä nyt pitä minun macaman mullas/ ja jos jocu minua amulla edzi/ en minä ole.
Vers. 3. Turhan ) se on/ minä olen edzinyt lepoa ja työni loppua/ waan se on turha/ sillä wielä nyt on caicki lewotoin meno.
v. 9. Ei hän nouse jällens ) ennencuin wijmeisnä päiwänä/ josta Hiob caunist puhu 19. cap. ( Hautaan ) Se Hebrean sana Scheol, on helwetti/ hauta eli cuolema/ sentähden se paicoin selitetän haudaxi/ paicoin helwetixi/ että helwettijn mennä on peräti cuolla.