Hiobin Kirja
II. Lucu .
HERra saldi lyödä Hiobi paiseilla hamast kijrest nijn candapäähän/ v. 6.
hänen emändäns häwäise händä/ v. 9.
Hiob pysy cuitengin wahwana uscos/ ja otta wastan caiken tämän tuscan nijncuin Jumalan kädest/ v. 10.
hänen ystäwäns lohduttawat händä/ v. 11.
ja itkewät hänen tuscans seidzemen päiwä/ v. 12.
Job 2:1 SE tapahdui yhtenä päiwänä että Jumalan lapset tulit ja astuit HERran eteen/ että Sathan myös tuli heidän cansans/ ja astui HERran eteen.
Job 2:2 Silloin sanoi HERra Sathanille: custas tulet? Sathan wastais HERra/ ja sanoi: minä olen waeldanut ymbäri maan.
Job 2:3 HERra sanoi Sathanille: etkös ole ottanut waari minun palweliastan Hiobist? sillä hänen wertaistans ei ole maalla/ waca ja hurscas ja Jumalata pelkäwäinen/ ja wälttä paha/ ja pysy wielä wacuudesans/ ja sinä yllytit minua händä häwittämän ilman syytä.
Job 2:4 Sathan wastais HERra/ ja sanoi: nahca nahast/ caicki mitä ihmises on/ anda hän hengens edest.
Job 2:5 Mutta ojenna kätes ja rupe hänen luihins ja lihaans/ mitämax hän siuna sinua caswoille.
Job 2:6 HERra sanoi Sathanille: cadzo/ hän olcon sinun kädesäs/ cuitengin säästä hänen hengens.
Job 2:7 Silloin läxi Sathan HERran tykö/ ja löi Hiobin pahoilla paisumilla/ candapääst kijresen asti.
Job 2:8 Ja hän otti sawiastian murun ja caapei händäns/ ja istui tuhwas.
Job 2:9 Ja hänen emändäns sanoi hänelle: wieläkös pysyt wacuudesas? siuna Jumalata ja cuole.
Job 2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut nijncuin tyhmät waimot puhuwat. Jos me olemme hywä saanet Jumalalda/ eikö myös meidän pidä ottaman paha wastan. Caikisa näisi ei Hiob syndiä tehnyt huulillans.
Job 2:11 COsca Hiobin colme ystäwät cuulit caiken onnettomuden cuin hänelle tullut oli/ tulit he idzecukin paickacunnastans: Eliphas Themanist/ Bildad Suahst ja Zophar Naemast. Sillä he olit yximieliset tuleman armahteleman ja lohduttaman händä.
Job 2:12 Ja cosca he nostit taamba silmäns/ ei he händä tundenet/ ja he huusit ja itkit/ ja jocainen rewäis waattens/ ja heitit tomua pääns päälle taiwasta cohden.
Job 2:13 Ja istuit hänen cansans maan päälle seidzemen päiwä ja seidzemen yötä/ ja ei mitän hänen cansans puhunet: sillä he näit hänen kipuns sangen suurexi
Vers. 4. Nahca nahast ) se on/ ihminen anda nahcans edest mennä lapsens/ carjans/ perhens ja caickein muiden nahan.
v. 10. Siuna Jumalata ) Ja/ sano hän/ jalost sinä teet/ ettäs palwelet ja kijtät Jumalata/ sentähden täyty sinun häwitä ja huckua.
v. 11. Hiobin ystäwät ) Ne olit Cuningat lähimmäisist maacunnist.