Hiobin Kirja
XIV. Lucu .
HIob walitta surkiast ihmisen ijän lyhyyttä/ werta sen cuckaiseen ja warjoon/ ja sano hänellä olewan määrän/ jota ei hän woi käydä ylidze/ v. 1.
hacattu puu caswa jällens/ waan cuollut ihminen ei tule jällens/ nijncauwan cuin taiwas pysy/ v. 7.
toiwo/ että Jumala kätke hänen/ joca on hänen käsialans/ sijhenasti että caicki hänen syndins annetan andexi/ ja sidotan kimpuun/ v. 13.
wuoret langewat ja ihmiset catowat/ jotca owat wiheljäiset eläisäns/ mutta cuin he cuollet owat/ ei he mitän tiedä jälkentulewaistens menosta/ v. 18.
Job 14:1 IHminen waimost syndynyt elä wähän aica/ ja on täynäns lewottomutta:
Job 14:2 Caswa nijncuin cuckainen/ ja lange/ pakene nijncuin warjo/ ja ei pysy.
Job 14:3 Ja sencaltaisen päällä sinä awat silmäs/ ja wedät minun cansas oikeuden eteen.
Job 14:4 Cuca löytä puhtan nijden seas/ cusa ei puhdast ole?
Job 14:5 Hänelle on määrätty aica/ hänen Cuucautens lucu on sinun tykönäs/ sinä olet määrän asettanut hänen eteens/ jota ei hän taida käydä ylidze.
Job 14:6 Luowu hänestä/ että hän sais lewätä/ nijncauwan cuin hänen aicans tule/ jota hän odotta nijncuin palcollinen.
Job 14:7 Puulla on toiwo ehkä se hacataisin/ että se udistetan/ ja sen wesat caswawat jällens:
Job 14:8 Ehkä sen juuret wanhenewat maasa/ ja cando mätäne mullas:
Job 14:9 Cuitengin wiherjöidze hän jällens weden märkydest/ ja caswa nijncuin hän istutettu olis.
Job 14:10 Mutta cusa ihminen on/ cosca hän cuollut/ huckunut ja pois on?
Job 14:11 Nijncuin wesi juoxe meres/ ja oja wuota ja cuiwettu:
Job 14:12 Nijn on ihminen cosca hän maahan pannan/ ei hän nouse eikä herä/ nijncauwan cuin taiwas pysy/ eikä herä unestans.
Job 14:13 Joscas minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun/ nijncauwan cuin wihas menis pois/ ja asetaisit minulle määrän muistaxes minua:
Job 14:14 Luuletcos cuollen ihmisen tulewan eläwäxi jällens? minä odotan jocapäiwä nijncauwan cuin minä sodin/ sijhenasti että minun muutten tule.
Job 14:15 Ettäs cudzuisit minua/ ja minä wastaisin sinua/ ja ettes hyljäis käsialas:
Job 14:16 Sillä sinä olet jo lukenut caicki minun askeleni/ mutta älä ajattele minun pahoja tecojani.
Job 14:17 Minun ricoxeni olet sinä lukinnut kimpuun/ ja pannut cocon minun wäärydeni.
Job 14:18 Wuori caatu ja cato/ ja waha sijrty siastans.
Job 14:19 Wesi culutta kiwet/ ja wirta wie maan pois.
Job 14:20 Waan ihmisen toiwo on cadonnut: sillä sinä sysät hänen ylesalaisin/ nijn että hän cato. Sinä muutat hänen menons/ ja annat hänen mennä.
Job 14:21 Owatco hänen lapsens cunnias/ sitä ei hän tiedä/ taicka owatco he ylöncadzes/ sitä ei hän ymmärrä.
Job 14:22 Nijncauwan cuin hän canda liha/ täyty hänen olla waiwas/ ja nijncauwan cuin hänen sieluns on hänes/ täyty hänen murhetta kärsiä.
Vers. 19. Ihmisen toiwo ) se on/ cuolemata wastan ei ole ihmiselle täsä mailmas yhtän toiwoa.