64 luku

Israelin valitus.

1. Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi, niinkuin risut leimahtavat tuleen, niinkuin vesi tulella kiehuu,

1. Jospa sinä taivaat halkaisisit, ja astuisit alas, että vuoret vuotaisivat sinun edessäs, niinkuin palava vesi kiehuu pois väkevällä tulella,

1. JOscas taiwat halcaisisit ja astuisit alas? että wuoret wuodaisit sinun edesäs nijncuin palawa wesi kiehu pois wäkewällä tulella.

1. Joskas Taiuahat halcaisisit ia alasastuisit/ Ette Wooret sinun edeses wootaisit/ ninquin palaua Wesi wäkeuelle Tulella poiskiehupi. (Joskos taiwahat halkaisisit ja alasastuisit/ että wuoret sinun edessäsi wuotaisit/ niinkuin palawa wesi wäkewällä tulella poiskiehuupi.)

1 Oh that you would tear the heavens, that you would come down, that the mountains might quake at your presence,

1. Oh that thou wouldest rend the heavens, that thou wouldest come down, that the mountains might flow down at thy presence,

1. Ach daß du den Himmel zerrissest und führest herab, daß die Berge vor dir zerflössen, wie ein heißes Wasser vom heftigen Feuer versiedet,

1. ¡O SI rompieses los cielos, y descendieses, y a tu presencia se oscurriesen los montes,

1 О, если бы Ты расторг небеса и сошел! горы растаяли бы от лица Твоего,

2. että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

2. Että sinun nimes tulis tiettäväksi sinun vihollisilles, ja että pakanat sinun edessäs vapisisivat.

2. Että sinun nimes tulis tiettäwäxi wihollistengin seas ja että pacanat sinun edesäs wapisisit.

2. Ette sinun Nimes tietteuexi tulis sinun Wiholistes seas/ ia ette sinun edeses Pacanat wapitzisit. (Että sinun nimesi tiettäwäksi tulisi sinun wihollistesi seassa/ ja että sinun edessäsi pakanat wapitsisit.)

2 as when fire kindles the brushwood, (and) the fire causes the waters to boil, to make your name known to your adversaries, that the nations may tremble at your presence!

2. As when the melting fire burneth, the fire causeth the waters to boil, to make thy name known to thine adversaries, that the nations may tremble at thy presence!

2. 1b daß dein Name kund würde unter deinen Feinden und die Heiden vor dir zittern müßten,

2. Como fuego, que abrasando derrite, fuego que hace hervir el agua, para que hicieses notorio tu nombre a tus enemigos, y las naciones temblasen a tu presencia!

2 как от плавящего огня, как от кипятящего воду, чтобы имя Твое сделать известным врагам Твоим; от лица Твоего содрогнулись бы народы.

3. kun sinä teet peljättäviä tekoja, joita emme odottaa voineet! Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

3. Niiden ihmeitten tähden, jotka sinä teet, joita ei kenkään toivonut; koska sinä menit alas, ja vuoret edessäs sulaisivat.

3. Nijden ihmetten tähden jotca sinä teet joita ei kengän toiwonut cosca sinä menit alas ja wuoret edesäs sulaisit.

3. Ninen Ihmecten cautta iotcas teet/ ioita eikengen toiuonut/ Coskas alasmenit ia Wooret edeses coconsulaisit. (Niiden ihmeitten kautta jotkas teet/ joita eikenkään toiwonut/ Koskas alasmenit ja wuoret edessäsi kokoonsulaisit.)

3 When you did fearful things which we did not look for, you came down; the mountains quaked at your presence.

3. When thou didst terrible things which we looked not for, thou camest down, the mountains flowed down at thy presence.

3. durch die Wunder, die du tust, deren man sich nicht versieht, daß du herabführest und die Berge vor dir zerflössen!

3. Como descendiste, cuando hiciste terribilidades, cuales nunca esperamos, que los montes se oscurrieron delante de tí.

3 Когда Ты совершал страшные дела, нами неожиданные, и нисходил, – горы таяли от лица Твоего.

4. Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

4. Ja ei maailman alusta kuultu, eikä korville tullut ole, eli yksikään silmä nähnyt ole, paitsi sinua Jumala, mikä niille tapahtuu, jotka sinua odottavat.

4. Nijncuin ei mailman algusta ensingän cuultu ole eikä corwille tullut ole eli yxikän silmä nähnyt ole paidzi sinua Jumala mitä nijlle tapahtu jotca sinua odottawat.

4. Ninquin ei ensingen Mailman alghusta cwltu ole/ eike Coruille tullut/ eike yxiken Silme nähnyt ole/ paitzi sinua Jumala/ mite nijlle tapactupi/ iotca sinua odhottauat. (Niinkuin ei ensinkään maailman alusta kuultu ole/ eikä korwille tullut/ eikä yksikään silmä nähnyt ole/ paitsi minua Jumala/ mitä niille tapahtuwat/ jotka sinua odottawat.)

4 For from of old men have not heard, nor perceived by the ear, neither has the eye seen, O God, besides you, (what) he has prepared for him who waits for him.

4. For since the beginning of the world men have not heard, nor perceived by the ear, neither hath the eye seen, O God, beside thee, what he hath prepared for him that waiteth for him.

4. Wie denn von der Welt her nicht vernommen ist noch mit Ohren gehört, auch kein Auge gesehen hat einen Gott außer dir, der so wohltut denen, die auf ihn harren.

4. Ni nunca oyeron, ni oidos percibieron, ni ojo vió Dios fuera de tí, que hiciese otro tanto por el que en él espera.

4 Ибо от века не слыхали, не внимали ухом, и никакой глаз не видал другого бога, кроме Тебя, который столько сделал бы для надеющихся на него.

5. Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi; niin on ollut ikiajoista asti — saammeko avun?

5. Sinä kohtasit niitä iloisna, jotka tekivät vanhurskautta, ja sinua muistelivat sinun teilläs. Katso, sinä vihastuit, koska me syntiä teimme ja kauvan niissä viivyimme, mutta kuitenkin meitä autettiin.

5. Sinä cohtaisit nijtä iloisna jotca wanhurscautta harjoittelit ja sinua muistelit sinun teilläs. Cadzo sinä wihastuit cosca me syndiä teim ja cauwan nijsä wijwyim mutta cuitengin meitä autettin.

5. Sine coctasit heite iloiszna/ ia nijlle iotca Wanhurskautta harioittelit/ ia sinun teilles muistelit sinun päles. Catzo/ kylle sine wihastuit/ quin me synditeim/ ia nijsse cauuan wiwymme/ Mutta quitegin meite autettijn. (Sinä kohtasit heitä iloisena/ ja niille jotka wanhurskautta harjoittelit/ ja sinun teilläsi muistelit sinun päällesi. Katso/ kyllä sinä wihastuit/ kuin me syntiä teimme/ ja niissä kauan wiiwyimme/ Mutta kuitenkin meitä autettiin.)

5 You meet he who rejoices and works righteousness, those who remember you in your ways. Behold, you were angry and we sinned. In them (is) eternity, shall we be saved?

5. Thou meetest him that rejoiceth and worketh righteousness, those that remember thee in thy ways: behold, thou art wroth; for we have sinned: in those is continuance, and we shall be saved.

5. Du begegnest dem Fröhlichen und denen, so Gerechtigkeit übten und auf deinen Wegen dein gedachten. Siehe, du zürntest wohl, da wir sündigten und lange darin blieben; uns ward aber dennoch geholfen.

5. Saliste al encuento al que con alegría obró justicia: en tus caminos se acordaban de tí: he aquí, tú te enojaste porque pecamos: ellos serán eternos, y nosotros seremos salvos.

5 Ты милостиво встречал радующегося и делающего правду, поминающего Тебя на путях Твоих. Но вот, Ты прогневался, потому что мы издавна грешили; и как же мы будем спасены?

6. Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

6. Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli.

6. Mutta me olemma caicki saastaiset ja caicki meidän wanhurscaudem on nijncuin saastainen waate. Me olemma caicki lacastunet nijncuin lehdet ja meidän syndim wiscoiwat meitä nijncuin tuuli.

6. Mutta nyt me caikitynni olema/ ninquin saastaiset/ ia caiki meiden Wanhurskaudhen on ninquin hiereltu waate. Me olema caiki lacastunuet/ ninquin Lehdet/ ia meiden Synnin wiscoiuat meite/ ninquin Twli. (Mutta nyt me kaikki tyynni olemme/ niinkuin saastaiset/ ja kaikki meidän wanhurskauten on niinkuin hierottu waate. Me olemme kaikki lakastuneet/ niinkuin lehdet/ ja meidän synnit wiskoiwat meitä/ niinkuin tuuli.)

6 For we have all become as unclean and all our righteous acts are as a menstruation cloth. And we all fade as a leaf. And our iniquities, like the wind, take us away.

6. But we are all as an unclean thing, and all our righteousnesses are as filthy rags; and we all do fade as a leaf; and our iniquities, like the wind, have taken us away.

6. Aber nun sind wir allesamt wie die Unreinen, und alle unsre Gerechtigkeit ist wie ein unflätig Kleid. Wir sind alle verwelkt wie die Blätter, und unsre Sünden führen uns dahin wie Wind.

6. Que todos nosotros éramos como suciedad, y todas nuestras justicias como trapo de inmundicia; y caimos como la hoja del árbol, todos nosotros, y nuestras maldades nos llevaron como viento.

6 Все мы сделались – как нечистый, и вся праведность наша – как запачканная одежда; и все мы поблекли, как лист, и беззакония наши, как ветер, уносят нас.

7. Ei ole ketään, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni; sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

7. Ja ei ole sitä, joka rukoilee sinun nimeäs, ja nousee sinuun kiinni tarttumaan; sillä sinä peität kasvos meiltä, ja annat meidät nääntyä suurissa synneissämme.

7. Ei rucoile kengän sinun nimes eikä nouse sinua edzimän. Sillä sinä peität caswos meildä ja lasket meitä näändymän syndijn.

7. Eikengen sinun Nimees auxeshwdha Taica ylesnouse sinua käsittemen. Sille sine peitet sinun Casuos meilde/ ia laskit nendymen meiden Syndihim. (Eikenkään sinun nimeesi awuksensa huuda taikka ylösnouse sinua käsittämän. Sillä sinä peität kaswosi meiltä/ ja laskit nääntymään meidän syntihimme.)

7 And there is none who calls upon your name, who stirs himself up to take hold of you. For you have hid your face from us and have consumed us through our iniquities.

7. And there is none that calleth upon thy name, that stirreth up himself to take hold of thee: for thou hast hid thy face from us, and hast consumed us, because of our iniquities.

7. Niemand ruft deinen Namen an oder macht sich auf, daß er sich an dich halte; denn du verbirgst dein Angesicht vor uns und lässest uns in unsern Sünden verschmachten.

7. Y nadie hay que invoque tu nombre, ni que se despierte para tenerte: por lo cual escondiste de nosotros tu rostro, y nos dejaste marchitar en poder de nuestras maldades.

7 И нет призывающего имя Твое, который положил бы крепко держаться за Тебя; поэтому Ты сокрыл от нас лице Твое и оставил нас погибать от беззаконий наших.

8. Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

8. Mutta nyt Herra, sinä olet meidän Isämme; me olemme savi, sinä olet meidän valajamme, ja me olemme kaikki sinun käsialas.

8. MUtta nyt HERra sinä olet meidän Isäm ja me olemme sawi sinä olet meidän walajam ja me olemma caicki sinun käsialas.

8. Mutta nyt HERRA/ sine olet meiden Ise/ ia me Loca olema/ Sine olet meiden Walaian/ ia me caiki sinun Käsialas olema. (Mutta nyt HERRA/ sinä olet meidän Isä/ ja me loka olemme/ Sinä olet meidän walajan/ ja me kaikki sinun käsialaasi olemme.)

8 But now, O Jehovah, you are our Father. We are the clay and you our potter and we are all the work of your hand.

8. But now, O LORD, thou art our father; we are the clay, and thou our potter; and we all are the work of thy hand.

8. Aber nun, HERR, du bist unser Vater; wir sind der Ton, du bist der Töpfer; und wir alle sind deiner Hände Werk.

8. Ahora pues, Jehová, tú eres nuestro padre: nosotros lodo, y tú el que nos obraste; así que obra de tus manos somos todos nosotros.

8 Но ныне, Господи, Ты – Отец наш; мы – глина, а Ты – образователь наш, и все мы – дело руки Твоей.

9. Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansasi.

9. Älä, Herra, niin kovin vihastu, ja älä ijäti ajattele syntiämme; katso sitä, että me olemme kaikki sinun kansas.

9. HERra älä nijn suurest wihastu ja älä ijät ajattele syndiä cadzo sitä me olemma caicki sinun Canssas.

9. HERRA ele sangen wihastu/ ia ele ijexi aiattele Synnin päle/ Catzo sis sen päle/ ette Me caiki sinun Canssas olema. (HERRA älä sangen wihastu/ ja älä iäksi ajattele synnin päälle/ Katso siis sen päälle/ että me kaikki sinun kansasi olemme.)

9 Do not be angry very severely, O Jehovah, nor remember iniquity forever. Behold, look, we beseech you, we are all your people.

9. Be not wroth very sore, O LORD, neither remember iniquity for ever: behold, see, we beseech thee, we are all thy people.

9. HERR, zürne nicht zu sehr und denke nicht ewig der Sünde. Siehe doch das an, daß wir alle dein Volk sind.

9. No te aires, o! Jehová, sobre manera, ni tengas perpetua memoria de la iniquidad: he aquí, mira ahora, pueblo tuyo somos todos nosotros.

9 Не гневайся, Господи, без меры, и не вечно помни беззаконие. Воззри же: мы все народ Твой.

10. Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Siion on erämaaksi tullut, Jerusalem autioksi.

10. Sinun pyhyytes kaupungit ovat hävitetyt, Zion on autioksi tehty ja Jerusalem on kylmillä.

10. Sinun Pyhydes Caupungit owat häwitetyt Zion on autiaxi tehty ja Jerusalem on kylmillä.

10. Ne sinun Pyhydhes Caupungit häuitetyt ouat/ Zion ombi autiaxi tecty/ ia Jerusalem macapi kylmille. (Ne sinun pyhyytesi kaupungit häwitetyt owat/ Zion ompi autioksi tehty/ ja Jerusalem makaapi kylmillä.)

10 Your holy cities have become a wilderness. Zion has become a wilderness, Jerusalem a desolation.

10. Thy holy cities are a wilderness, Zion is a wilderness, Jerusalem a desolation.

10. Die Städte deines Heiligtums sind zur Wüste geworden; Zion ist zur Wüste geworden, Jerusalem liegt zerstört.

10. Tus santas ciudades son desiertas: Sión desierto es, y Jerusalem soledad.

10 Города святыни Твоей сделались пустынею; пустынею стал Сион; Иерусалим опустошен.

11. Meidän pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu, ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen.

11. Meidän pyhyytemme ja kunniamme huone, jossa meidän isämme sinua kunnioittivat, on tulella poltettu; ja kaikki meidän kauniimpamme ovat häväistyt.

11. Meidän pyhydem ja cunniam huone josa meidän Isäm sinua cunnioitit on tulella poldettu ja caicki meidän caunimmam owat häwäistyt.

11. Meiden Pyhydhen ia Cunniaudhen Höne/ iossa meiden Iset sinua cunnioitit/ ombi Tulella poltettu/ Ja caiki meiden Caunijt/ ouat häueistyt. (Meidän pyhyyden ja kunniauden huone/ josa meidän isät sinua kunnioitit/ ompi tulella poltettu/ Ja kaikki meidän kauniit/ owat häwäistyt.)

11 Our holy and our beautiful house, where our fathers praised you, is burned with fire and all our pleasant places are laid waste.

11. Our holy and our beautiful house, where our fathers praised thee, is burned up with fire: and all our pleasant things are laid waste.

11. Das Haus unsrer Heiligkeit und Herrlichkeit, darin dich unsre Väter gelobt haben, ist mit Feuer verbrannt; und alles, was wir Schönes hatten, ist zu Schanden gemacht.

11. La casa de nuestro santuario y de nuestra gloria, en la cual te alabaron nuestros padres, fué quemada de fuego, y todas nuestras cosas preciosas fueron destruidas.

11 Дом освящения нашего и славы нашей, где отцы наши прославляли Тебя, сожжен огнем, и все драгоценности наши разграблены.

12. Vaikka nämä näin ovat, voitko, Herra, pidättää itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?

12. Herra, maltatkos sinus näistä niin kovana pitää ja vaiti olla, ja lyödä meitä niin kovin alas.

12. HERra maldackos sinus näistä nijn cowana pitä ja wait istua ja lyödä meitä nijn cowin alas.

12. HERRA maltacos sinus neist nin couana pite/ ia wait istua/ ia meite nin harttasti alaslödhe? (HERRA maltatkos sinus näistä niin kowana pitää/ ja waiti istua/ ja meitä niin hartaasti alaslyödä?)

12 Will you restrain yourself for these things, O Jehovah? Will you hold your peace and afflict us very severely?

12. Wilt thou refrain thyself for these things, O LORD? wilt thou hold thy peace, and afflict us very sore?

12. HERR, willst du so hart sein zu solchem und schweigen und uns so sehr niederschlagen?

12. ¿Detenerte has, o! Jehová, sobre estas cosas? ¿Callarás, y afligirnos has sobre manera?

12 После этого будешь ли еще удерживаться, Господи, будешь ли молчать и карать нас без меры?