63 luku

Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.

1. Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.

1. Kuka on se, joka tulee Edomista, punaisilla vaatteilla Botsrasta, joka niin on kaunistettu vaatteissansa, ja käy suuressa voimassansa? Minä joka puhun vanhurskautta, ja taidan kyllä auttaa.

1. CUca on se joca tule Edomist prijscotetuilla waatteilla Bazrast joca nijn on caunistettu hänen waatteisans ja käy hänen suuresa woimasans? Minä olen joca opetan wanhurscauden ja taidan kyllä autta.

1 Who is this who comes from Edom, with dyed garments from Bozrah, this who is glorious in his apparel, marching in the greatness of his strength? I who speak in righteousness, mighty to save.

1. Who is this that cometh from Edom, with dyed garments from Bozrah? this that is glorious in his apparel, travelling in the greatness of his strength? I that speak in righteousness, mighty to save.

1. Wer ist der, so von Edom kommt, mit rötlichen Kleidern von Bozra? der so geschmückt ist in seinen Kleidern und einhertritt in seiner großen Kraft? "Ich bin's, der Gerechtigkeit lehrt und ein Meister ist zu helfen."

1. ¿QUIÉN es este que viene de Edom: de Bosra, con vestidos bermejos? ¿Este, hermoso en su vestido, que va con la grandeza de su poder? Yo, el que hablo en justicia, grande para salvar.

1 Кто это идет от Едома, в червленых ризах от Восора, столь величественный в Своей одежде, выступающий в полноте силы Своей? „Я – изрекающий правду, сильный, чтобы спасать".

2. Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

2. Miksi ovat siis vaattees niin punaiset, ja pukus niinkuin viinakuurnan sotkujan?

2. Mixi owat sijs sinun waattes nijn punaiset ja sinun pucus nijncuin wijnan sotcujan? Minä sotcun wijnacuurnan yxinäns ja ei ole yxikän Canssast minun cansani.

2 Why are you red in your apparel and your garments like he who treads in the wine vat?

2. Wherefore art thou red in thine apparel, and thy garments like him that treadeth in the winefat?

2. Warum ist dein Gewand so rotfarben und dein Kleid wie eines Keltertreters?

2. ¿Por qué es bermejo tu vestido? ¿y tus ropas como de el que ha pisado en lagar?

2 Отчего же одеяние Твое красно, и ризы у Тебя, как у топтавшего в точиле?

3. Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.

3. Minä sotkun viinakuurnan yksinäni, ja ei yksikään kansasta minun kanssani. Minä tallaan heitä vihassani, ja sotkun heitä julmuudessani; siitä on heidän verensä priiskunut vaatteisiini, ja minä olen saastuttanut kaikki minun pukuni;

3. Minä olen tallannut heitä minun wihasani ja sotcunut heitä minun julmudesani? Sijtä on heidän werens prijscottanut minun waatteni ja minä olen saastuttanut minun pucuni:

3 I have trodden the winepress alone and of the peoples there was no man with me. Yes, I trod them in my anger and trampled them in my wrath and their lifeblood is sprinkled upon my garments and I have stained all my garments.

3. I have trodden the winepress alone; and of the people there was none with me: for I will tread them in mine anger, and trample them in my fury; and their blood shall be sprinkled upon my garments, and I will stain all my raiment.

3. "Ich trete die Kelter allein, und ist niemand unter den Völkern mit mir. Ich habe sie gekeltert in meinem Zorn und zertreten in meinem Grimm. Daher ist ihr Blut auf meine Kleider gespritzt, und ich habe all mein Gewand besudelt.

3. Solo pisé el lagar, y de los pueblos nadie fué conmigo. Pisélos con mi ira, y los hollé con mi furor; y su sangre salpicó mis vestidos, y ensucié todas mis ropas.

3 „Я топтал точило один, и из народов никого не было со Мною; и Я топтал их во гневе Моем и попирал их в ярости Моей; кровь их брызгала на ризы Мои, и Я запятнал все одеяние Свое;

4. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

4. Sillä minä olen säätänyt itselleni kostopäivän, ja vuosi on tullut omiani pelastaa.

4. Sillä minä olen säätänyt idzelleni costopäiwän wuosi on tullut omiani pelasta.

4 For the day of vengeance was in my heart and the year of my redeemed has come.

4. For the day of vengeance is in mine heart, and the year of my redeemed is come.

23. 63. 4. Denn ich habe einen Tag der Rache mir vorgenommen; das Jahr, die Meinen zu erlösen, ist gekommen.

4. Porque el día de la venganza está en mi corazón; y el año de mis redimidos es venido.

4 ибо день мщения – в сердце Моем, и год Моих искупленных настал.

5. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.

5. Sillä minä katsoin ympärilleni, ja ei ollut auttajaa, ja minä hämmästyin, ja ei kenkään holhonut minua; vaan minun käsivarteni vapahti minun, ja minun vihani holhoi minua.

5. Sillä minä cadzoin ymbärilleni ja ei ollut auttajata ja minä olin wapistuxes ja ei kengän holhonnut minua waan minun käsiwarten piti auttaman minua ja minun wihan holhois minua.

5 And I looked and there was none to help. And I wondered that there was none to uphold. Therefore my own arm brought salvation to me. And my wrath, it upheld me.

5. And I looked, and there was none to help; and I wondered that there was none to uphold: therefore mine own arm brought salvation unto me; and my fury, it upheld me.

23. 63. 5. Und ich sah mich um, und da war kein Helfer; und ich verwunderte mich, und niemand stand mir bei; sondern mein Arm mußte mir helfen, und mein Zorn stand mir bei.

5. Miré pues, y no había quien ayudase; y abominé, que no hubiese quien me sustentase: y salvóme mi brazo, y me sustentó mi ira.

5 Я смотрел, и не было помощника; дивился, что не было поддерживающего; но помогла Мне мышца Моя, и ярость Моя – она поддержала Меня:

6. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.

6. Ja minä olen tallannut kansat vihassani, ja tehnyt heitä juovuksiin minun julmuudessani; ja sysäsin heidän voittonsa maahan.

6. Sentähden olen minä tallannut Canssan minun wihasani ja tehnyt heitä juowuxin minun julmudesani ja sysäisin heidän woittons maahan.

6 And I trod down the peoples in my anger and made them drunk in my wrath and I poured out their lifeblood on the earth.

6. And I will tread down the people in mine anger, and make them drunk in my fury, and I will bring down their strength to the earth.

23. 63. 6. Und ich habe die Völker zertreten in meinem Zorn und habe sie trunken gemacht in meinem Grimm und ihr Blut auf die Erde geschüttet."

6. Y hollé los pueblos con mi ira, y los embriagué de mi furor, y derribé a tierra su fortaleza.

6 и попрал Я народы во гневе Моем, и сокрушил их в ярости Моей, и вылил на землю кровь их".

7. Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa.

7. Minä tahdon Herran laupiutta muistaa, ja Herran kiitosta kaikista niistä, mitkä Herra meille tehnyt on, ja sitä suurta hyvyyttä Israelin huoneelle, jonka hän sille tehnyt on, suuren laupiutensa ja hyvyytensä kautta.

7. MInä tahdon HERran hywyttä muista ja HERran kijtosta nijsä caikisa cuin hän meille tehnyt on. Ja sitä suurta hywyttä Israelin huonen cohtan cuin hän sille tehnyt on hänen suuren laupiudens ja hywydens cautta.

7. MIne tadhon HERRAN Hywyten päle muistella/ ia HERRAN Kijtoxen päle/ nijsse caikissa quin hen meille tehnyt on. Ja sen swren Hywydhen päle/ Israelin Honen coctan/ quin hen sille tehnyt ombi henen Laupiudhens ia swren Hywydhens cautta. (Minä tahdon HERRAN hywyyden päälle muistella/ ja HERRAN kiitoksen päälle/ niissä kaikissa kuin hän meille tehnyt on. Ja sen suuren hywyyden päälle/ Israelin huoneen kohtaan/ kuin hän sille tehnyt ompi hänen laupeutensa ja suuren hywyytensä kautta.)

7 I will make mention of the loving kindnesses of Jehovah, (and) the praises of Jehovah, according to all that Jehovah has bestowed on us and the great goodness toward the house of Israel, which he has bestowed on them according to his mercies and according to the multitude of his loving kindnesses.

7. I will mention the lovingkindnesses of the LORD, and the praises of the LORD, according to all that the LORD hath bestowed on us, and the great goodness toward the house of Israel, which he hath bestowed on them according to his mercies, and according to the multitude of his lovingkindnesses.

7. Ich will der Gnade des HERRN gedenken und des Lobes des HERRN in allem, was uns der HERR getan hat, und in der großen Güte an dem Hause Israel, die er ihnen erzeigt hat nach seiner Barmherzigkeit und großen Gnade.

7. De las misericordias de Jehová haré memoria, de las alabanzas de Jehová, como sobre todo lo que Jehová nos ha dado; y de la grandeza de su beneficencia a la casa de Israel, que les ha hecho según sus misericordias, y según la multitud de sus miseraciones.

7 Воспомяну милости Господни и славу Господню за все, что Господь даровал нам, и великую благость Его к дому Израилеву, какую оказал Он ему по милосердию Своему и по множеству щедрот Своих.

8. Ja hän sanoi: Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

8. Sillä hän sanoo: he ovat tosin minun kansani, lapset, jotka ei valhetteliat ole; ja hän oli heidän vapahtajansa.

8. Sillä hän sano: he owat tosin minun Canssan lapset jotca ei walhetteliat ole sentähden oli hän heidän wapahtajans.

8. Sille hen sanopi/ Ja tosin sinun Canssan he ouat/ Lapset iotca euet Eperet ole/ Senteden oli hen heiden Wapactaians. (Sillä hän sanoopi/ Ja tosin sinun kanssansa he owat/ Lapset jotka eiwät äpärät ole/ Sentähden oli hän heidän wapahtajansa.)

8 For he said, Surely, they are my people, sons that will not deal falsely. So he was their Savior.

8. For he said, Surely they are my people, children that will not lie: so he was their Saviour.

8. Denn er sprach: Sie sind ja mein Volk, Kinder, die nicht falsch sind. Darum war er ihr Heiland.

8. Y dijo: Ciertamente mi pueblo son, hijos que no mienten; y fué su Salvador.

8 Он сказал: „подлинно они народ Мой, дети, которые не солгут", и Он был для них Спасителем.

9. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

9. Kaikessa heidän ahdistuksessansa oli hänellä ahdistus, ja enkeli, joka hänen edessänsä on, autti heitä; rakkautensa ja armonsa tähden hän lunasti heitä, ja otti heitä ylös, ja kantoi heitä aina vanhasta tähän asti.

9. Joca heitä ahdisti he ahdistit myös händä ja se Engeli joca hänen edesäns on autti heitä. Hän lunasti heitä: sillä hän racasti ja armahti heitä. Hän otti heitä ylös ja candoi heitä aina wanhast tähän asti.

9. Joca heite adhisti/ he adhistit mös hende/ Ja se Engeli/ ioca henen edhesens ombi/ autti heite. Hen lunasti heite/ sille hen racasti heite ia armaitzi heite. Hen ylesotti heite/ ia candoi heite aina wanhasta tehenasti. (Joka heitä ahdisti/ he ahdistit myös häntä/ Ja se enkeli/ joka hänen edessänsä ompi/ autti heitä. Hän lunasti heitä/ sillä hän rakasti heitä ja armaitsi heitä. Hän ylösotti heitä/ ja kantoi heitä aina wanhasta tähän asti.)

9 In all their affliction he was afflicted and the messenger of his presence saved them. In his love and in his pity he redeemed them. And he bore them and carried them all the days of old.

9. In all their affliction he was afflicted, and the angel of his presence saved them: in his love and in his pity he redeemed them; and he bare them, and carried them all the days of old.

9. Wer sie ängstete, der ängstete ihn auch; und der Engel seines Angesichts half ihnen. Er erlöste sie, darum daß er sie liebte und ihrer schonte. Er nahm sie auf und trug sie allezeit von alters her.

9. En toda angustia de ellos él fué angustiado, y el ángel de su faz los salvó: con su amor, y con su clemencia los redimió, y los trajo a cuestas, y los levantó todos los dias del siglo.

9 Во всякой скорби их Он не оставлял их, и Ангел лица Его спасал их; по любви Своей иблагосердию Своему Он искупил их, взял и носил их во все дни древние.

10. Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.

10. Mutta he olivat vastahakoiset, ja vihoittivat hänen Pyhän Henkensä; sentähden hän muuttui heidän viholliseksensa, ja soti heitä vastaan.

10. Mutta he haikiutit ja wihoitit hänen Pyhän Hengens sentähden tuli hän heidän wihollisexens ja sodei heitä wastan.

10. Mutta he haikiutit ia wihoitit henen Pyhen Hengens/ Senteden Hen tuli heiden Wiholisexi ia soti heite wastan. (Waan he haikiutit ja wihoitit hänen Pyhän Henkensä/ Sentähden hän tuli heidän wiholliseksi ja soti heitä wastaan.)

10 But they rebelled and grieved his holy Spirit. Therefore he was turned to be their enemy, (and) himself fought against them.

10. But they rebelled, and vexed his holy Spirit: therefore he was turned to be their enemy, and he fought against them.

10. Aber sie erbitterten und entrüsteten seinen heiligen Geist; darum ward er ihr Feind und stritt wider sie.

10. Mas ellos fueron rebeldes, e hicieron enojar su Espíritu Santo: por lo cual se les volvió enemigo, y él mismo peleó contra ellos.

10 Но они возмутились и огорчили Святаго Духа Его; поэтому Он обратился в неприятеля их: Сам воевал против них.

11. Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä;

11. Ja hänen kansansa muisti taas entisiä Moseksen aikoja. Kussa siis nyt se on, joka heidät vei ulos merestä laumansa paimenen kanssa? Kussa on se, joka Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi;

11. Ja hän muisti taas sen endisen ajan Mosexen joca hänen Canssasans oli. Cusa sijs nyt se on joca heidän wei ulos merestä hänen laumans paimenden cansa?

11. Ja hen muisti taas sen entisen aian päle/ sen Mosesen päle/ ioca henen Canssasans oli. (Ja hän muisti taas sen entisen ajan päälle/ sen Moseksen päälle/ joka hänen kanssansa oli.)

11 Then he remembered the days of old, Moses (and) his people, (saying), Where is he who brought them up out of the sea with the shepherds of his flock? Where is he who put his holy Spirit in the midst of them,

11. Then he remembered the days of old, Moses, and his people, saying, Where is he that brought them up out of the sea with the shepherd of his flock? where is he that put his holy Spirit within him?

11. Und sein Volk gedachte wieder an die vorigen Zeiten, an Mose: "Wo ist denn nun, der sie aus dem Meer führte samt dem Hirten seiner Herde? Wo ist, der seinen heiligen Geist unter sie gab?

11. Empero acordóse de los dias antiguos, de Moisés, y de su pueblo: ¿Dónde está el que los hizo subir de la mar con el pastor de su rebaño? ¿Dónde está el que puso en medio de él su Espíritu Santo?

11 Тогда народ Его вспомнил древние дни, Моисеевы: где Тот, Который вывел их из моря с пастырем овец Своих? где Тот, Который вложил в сердце его Святаго Духа Своего,

12. hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

12. Joka oikialla kädellänsä Moseksen vei, kunniallisella käsivarrellansa; joka vedet jakoi heidän edellänsä, tehdäksensä itsellensä ijankaikkista nimeä;

12. CUsa on se joca hänen Pyhän Hengens heidän secaans andoi? joca oikialla kädelläns Mosexen wei hänen cunnialisella käsiwarrellans. Joca wedet jacoi heidän edelläns tehdäxens idzellens ijancaickista nime.

12. Cussa on sis nyt se/ ioca heite Mereste vloswei/ henen laumans Paimenden cansa. Cussa on se/ ioca henen Pyhen Hengens heiden secaans annoi? ioca oikean Kätens cautta Mosesen wei/ henen cunnialisen Käsiuardhes cautta? Joca wedhet iaghotti heiden edhellens/ tedhexens itzellens ijancaikisen Nimen. (Kussa on siis nyt se/ joka heitä merestä uloswei/ häne laumansa paimenten kanssa. Kussa on se/ joka hänen Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi? joka oikean kätensä kautta Moseksen wei/ hänen kunniallisen käsiwartensa kautta? Joka wedet jaotti heidän edellänsä/ tehdäksensä itsellensä iankaikkisen nimen.)

12 who caused his glorious arm to go at the right hand of Moses, who divided the waters before them, to make himself an everlasting name,

12. That led them by the right hand of Moses with his glorious arm, dividing the water before them, to make himself an everlasting name?

12. der Mose bei der rechten Hand führte durch seinen herrlichen Arm? der die Wasser trennte vor ihnen her, auf daß er sich einen ewigen Namen machte?

12. ¿El que los guió por la diestra de Moisés con el brazo de su gloria? ¿El que rompió las aguas, haciéndose a sí nombre perpetuo?

12 Который вел Моисея за правую руку величественною мышцею Своею, разделил пред ними воды, чтобы сделать Себе вечное имя,

13. hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet?

13. Joka heitä vei syvyyden kautta, niinkuin hevoset korvessa, ilman kompastumata.

13. Joca heitä wei sywyden cautta combastumata nijncuin orihita corwesa.

13. Joca heite wei sywydhen cautta/ ninquin Orijt corueisa/ combastumata/ (Joka heitä wei sywyyden kautta/ niinkuin oriit korwessa/ kompastumatta/)

13 who led them through the depths, as a horse in the wilderness, so that they stumbled not?

13. That led them through the deep, as an horse in the wilderness, that they should not stumble?

13. der sie führte durch die Tiefen wie die Rosse in der Wüste, die nicht straucheln?

13. El que los hizo ir por los abismos como un caballo por el desierto, nunca tropezaron.

13 Который вел их чрез бездны, как коня по степи, и они не спотыкались?

14. Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

14. Niinkuin karjan, joka kedolle menee, saatti Herran Henki heidät lepoon, niin sinä myös kansas johdatit, tehdäkses itselles ijankaikkista nimeä.

14. Nijncuin carja joca kedolle mene jonga HERran Hengi aja. Nijn sinä myös Canssas johdatit tehdäxes idzelles ijancaickista nime.

14. Ninquin ne Cariat quin Kedholle meneuet/ iotca HERRAN puhallus aiapi. Nin ikenens sine mös Canssas iodhatit/ tedhexes itzelles ijancaikisen Nimen. (Niinkuin ne karjat kuin kedolle menewät/ jotka HERRAN puhallus ajaapi. Niin ikänänsä sinä myös kansasi johdatit/ tehdäksesi itsellesi iankaikkisen nimen.)

14 As the cattle that go down into the valley, the Spirit of Jehovah caused them to rest. So you led your people to make yourself a glorious name.

14. As a beast goeth down into the valley, the Spirit of the LORD caused him to rest: so didst thou lead thy people, to make thyself a glorious name.

14. Wie das Vieh ins Feld hinabgeht, brachte der Geist des HERRN sie zur Ruhe; also hast du dein Volk geführt, auf daß du dir einen herrlichen Namen machtest."

14. El Espíritu de Jehová los pastoreó, como a una bestia que desciende al valle: así pastoreaste tu pueblo, para hacerte nombre glorioso.

14 Как стадо сходит в долину, Дух Господень вел ихк покою. Так вел Ты народ Твой, чтобы сделать Себе славное имя.

15. Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet.

15. Niin katso nyt taivasta, ja katso tänne alas pyhästä ja kunniallisesta asuinsiastas. Kusssa nyt on kiivautes ja voimas? sinun suuri sydämellinen laupiutes kovennetaan minua vastaan.

15. NIjn cadzo nyt taiwast ja cadzo tähän alas sinun pyhästä ja cunnialisesta asuinsiastas. Cusa nyt on sinun kijwaudes ja sinun woimas? sinun suuri sydämelinen laupiudes cowetan minua wastan.

15. Nin Catzo nyt Taiuahast/ ia catzo tehen alas sinun pyhest ia cunnialisest Asumisestas. Cussa nyt ombi sinun Kiuautes ia sinun Woima? Sinun swri sydhemelinen Laupiues couetan minua wastan. (Niin katso nyt taiwahasta/ ja katso tähän alas sinun pyhästä ja kunniallisesta asumisestasi. Kussa nyt ompi sinun kiiwautesi ja sinun woima? Sinun suuri sydämellinen laupeus kowetaan minua wastaan.)

15 Look down from heaven and behold from the habitation of your holiness and of your glory. Where are your zeal and your mighty acts? The yearning of your heart and your compassions are restrained toward me.

15. Look down from heaven, and behold from the habitation of thy holiness and of thy glory: where is thy zeal and thy strength, the sounding of thy bowels and of thy mercies toward me? are they restrained?

15. So schaue nun vom Himmel und siehe herab von deiner heiligen, herrlichen Wohnung. Wo ist nun dein Eifer, deine Macht? Deine große, herzliche Barmherzigkeit hält sich hart gegen mich.

15. Mira desde el cielo, desde la morada de tu santidad, y de tu gloria. ¿Dónde está tu zelo, y tu fortaleza, la multitud de tus entrañas, y de tus miseraciones para conmigo? ¿Hánse estrechado?

15 Призри с небес и посмотри из жилища святыни Твоей и славы Твоей:где ревность Твоя и могущество Твое? – благоутробие Твое и милости Твои ко мне удержаны.

16. Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; meidän Lunastajamme on ikiajoista sinun nimesi.

16. Sinä olet kuitenkin meidän Isämme; sillä ei Abraham meistä mitään tiedä, ja ei Israel meitä tunne; mutta sinä Herra olet meidän Isämme ja meidän Lunastajamme; ja se on ijäti sinun nimes.

16. Sinä olet cuitengin meidän Isäm: sillä ei Abraham meistä mitän tiedä ja ei Israel meitä tunne. Mutta sinä HERra olet meidän Isäm ja lunastajam ja se on ijäti sinun nimes.

16. Sine quitengin meiden Ise olet/ Sille eipe Abraham meiste miten tiedhe/ ia Israel ei tunne meite. Mutta sine HERRA olet meiden Isen ia Lunastaian/ ia se ombi ijesti sinun Nimes. (Sinä kuitenkin meidän isä olet/ Sillä eipä Abraham meistä mitään tiedä/ ja Israel ei tunne meitä. Mutta sinä HERRA olet meidän isän ja lunastajain/ ja se ompi iäti sinun nimesi.)

16 For you are our Father, though Abraham knows us not and Israel does not acknowledge us, you, O Jehovah, are our Father, our Redeemer, from everlasting is your name.

16. Doubtless thou art our father, though Abraham be ignorant of us, and Israel acknowledge us not: thou, O LORD, art our father, our redeemer; thy name is from everlasting.

16. Bist du doch unser Vater; denn Abraham weiß von uns nicht, und Israel kennt uns nicht. Du aber, HERR, bist unser Vater und unser Erlöser; von alters her ist das dein Name.

16. Porque tú eres nuestro padre, que Abraham nos ignora, e Israel no nos conoce: Tú, Jehová, eres nuestro padre, nuestro Redentor perpetuo es tu nombre.

16 Только Ты – Отец наш; ибо Авраам не узнает нас, и Израиль не признает нас своими; Ты, Господи, Отец наш, от века имя Твое: „Искупитель наш".

17. Miksi sallit meidän eksyä pois sinun teiltäsi, Herra, ja annoit meidän sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaja takaisin palvelijaisi tähden, perintöosasi sukukuntain tähden.

17. Miksis, Herra, sallit meidän eksyä sinun teiltäs, ja annoit sydämemme paatua, ettemme sinua peljänneet? Palaja palveliais tähden ja perimises sukukuntain tähden.

17. Mixis HERra sallit exyä sinun teildäs ja meidän sydämem paatua etten me sinua peljännet? Palaja palwelias tähden ja sinun perimises sucucunnan tähden.

17. Mixi sine HERRA sallit exymen sinun Teildes/ ia meiden sydhemen paatua/ ettei me sinua pelienyet? Palaia sinun Palueliais teden/ ia sinun Perimises Sucukunnan teden. (Miksi sinä HERRA sallit eksymän sinun teiltäsi/ ja meidän sydämen paatua/ ettei me sinua peljänneet? Palaja sinun palwelijaisi tähden/ sinun perimisesi sukukunnan tähden.)

17 O Jehovah, why do you make us wander from your ways and harden our heart from your fear? Return for your servants' sake, the tribes of your inheritance.

17. O LORD, why hast thou made us to err from thy ways, and hardened our heart from thy fear? Return for thy servants' sake, the tribes of thine inheritance.

17. Warum lässest du uns, HERR, irren von deinen Wegen und unser Herz verstocken, daß wir dich nicht fürchten? Kehre wieder um deiner Knechte willen, um der Stämme willen deines Erbes.

17. ¿Por qué, o! Jehová, nos has hecho errar de tus caminos? ¿Endureciste nuestro corazón a tu temor? Vuélvete por tus siervos, por las tribus de tu heredad.

17 Для чего, Господи, Ты попустил нам совратиться с путей Твоих, ожесточиться сердцу нашему, чтобы не бояться Тебя? обратись ради рабов Твоих, ради колен наследия Твоего.

18. Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi sai pitää perintönsä; meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

18. He omistavat lähes kaiken sinun pyhän kansas; meidän vihollisemme polkevat sinun pyhyytes alas.

18. He omistawat lähes caiken sinun pyhän Canssas sinun wastanseisojas polkewat sinun pyhydes alas.

18. He omistauat lehes caiken sinun Pyhen Canssas/ sinun Wastanseisoias alaspolkeuat sinun Pyhydhes. (He omistawat lähes kaiken sinun pyhän kansasi/ sinun wastaanseisojasi alaspolkewat sinun pyhyytesi.)

18 Your holy people possessed (it) but a little while. Our adversaries have trodden down your sanctuary.

18. The people of thy holiness have possessed it but a little while: our adversaries have trodden down thy sanctuary.

18. Sie besitzen dein heiliges Volk schier ganz; deine Widersacher zertreten dein Heiligtum.

18. Por poco tiempo poseyó la tierra prometida, el pueblo de tu santidad: nuestros enemigos han hollado tu santuario.

18 Короткое время владел им народ святыни Твоей: враги наши попрали святилище Твое.

19. Me olemme niinkuin ne, joita sinä et ole ikinä hallinnut, olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

19. Me olemme juuri niinkuin ennenkin, kuin et sinä meitä hallinnut, ja emme olleetkaan sinun nimees nimitetyt.

19. Me olemma juuri nijncuin ennengin cosca et sinä meitä hallinnut ja en me olletcan sinun nimees nimitetyt.

19. Me olema iuri quin ennengi/ coskas et meiden ylitzen HERrauttanut/ ia eipe me olluetka nimitetyt sinun Nimehes. (Me olemme juuri kuin ennenkin/ koskas et meidän ylitsen herrauttanut/ ja eipä me ollutkaan nimitetyt sinun nimehesi.)

19 We have become like those of old whom never ruled over you and who were not called by your name.

19. We are thine: thou never barest rule over them; they were not called by thy name.

19. Wir sind geworden wie solche, über die du niemals herrschtest und die nicht nach deinem Namen genannt wurden.

19. Habemos sido como aquellos de quienes nunca te enseñoreaste, sobre los cuales nunca fué llamado tu nombre.

19 Мы сделались такими, над которыми Ты как бы никогда не владычествовал и над которыми не именовалось имяТвое.