51 luku

Herra rohkaisee ja lohduttaa kansaansa. Sorrettu Siion vapahdetaan.

1. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.

1. Kuulkaat minua te, jotka vanhurskautta noudatatte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaat sitä kalliota, josta te lohaistut olette, ja sitä kaivoa, josta te kaivetut olette.

1. CUulcat minua te jotca wanhurscautta noudatat te jotca HERra edzitte. Cadzocat sitä calliota josta te lohwaistut oletta ja sitä caiwo josta te caiwetut oletta.

1. CWLcat minua/ te quin Wanhurskautta noutelet/ te iotca HERRA etzitte. Catzocat sen Callion päle/ iosta te vloshacatut oletta/ Ja sijte Caiuon coopast/ iosta te vloscaiuetut oletta. (Kuulkaat minua/ te kuin wanhurskautta noutelet/ te jotka HERRAA etsitte. Katsokaat sen kallion päälle/ josta te uloshakatut olette/ Ja siitä kallion kuopasta/ josta te uloskaiwetut olette.)

1 Listen to me, you* who follow after righteousness, you* who seek Jehovah. Look to the rock from where you* were hewn and to the hold of the pit from where you* were dug.

1. Hearken to me, ye that follow after righteousness, ye that seek the LORD: look unto the rock whence ye are hewn, and to the hole of the pit whence ye are digged.

1. Höret mir zu, die ihr der Gerechtigkeit nachjagt, die ihr den HERRN sucht: Schauet den Fels an, davon ihr gehauen seid, und des Brunnens Gruft, daraus ihr gegraben seid.

1. OÍDME, los que seguís justicia, los que buscáis a Jehová: mirád a la piedra de donde fuisteis cortados, y a la caverna del hoyo de donde fuisteis arrancados.

1 Послушайте Меня, стремящиеся к правде, ищущие Господа! Взгляните на скалу, из которой вы иссечены, в глубину рва, из которого вы извлечены.

2. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

2. Katsokaat Abrahamia teidän isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti; sillä minä kutsuin hänen, kuin hän oli vielä yksinäinen, siunasin ja enensin hänen.

2. Cadzocat Abrahami teidän Isän ja Saarat josta te syndynet oletta: sillä minä cudzuin hänen cosca hän oli wielä yxinäinen siunaisin ja enänsin hänen.

2. Catzocat Abrahamin teiden Isen päle/ ia Saran/ iosta te syndyneet oletta. Sille mine cutzuin henen/ coska hen wiele yxineinen oli/ ia siugnasin henen ia enensin henen. (Katsokaat Abrahamin teidän isän päälle/ ja Saran/ josta te syntyneet olette. Sillä minä kutsuin hänen/ koska hän wielä yksinäinen oli/ ja siunasin hänen ja enensin hänen.)

2 Look to Abraham your* father and to Sarah who bore you*. For when he was but one I called him and I blessed him and made him many.

2. Look unto Abraham your father, and unto Sarah that bare you: for I called him alone, and blessed him, and increased him.

2. Schauet Abraham an, euren Vater, und Sara, von welcher ihr geboren seid. Denn ich rief ihn, da er noch einzeln war, und segnete ihn und mehrte ihn.

2. Mirád a Abraham vuestro padre, y a Sara la que os parió; porque solo le llamé, y le bendije, y le multiplique.

2 Посмотрите на Авраама, отца вашего, и на Сарру, родившую вас: ибо Я призвал его одного и благословил его, и размножил его.

3. Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.

3. Sillä Herra lohduttaa Zionia, hän lohduttaa kaiken hänen aukiutensa, ja tekee hänen aukiutensa niinkuin Edenin, ja hänen erämaansa niinkuin Herran yrttitarhan; että siellä löytään ilo ja riemu, kiitos ja veisun ääni.

3. Sillä HERra lohdutta Zioni hän lohdutta caiken hänen aukiudens ja teke hänen aukiudens nijncuin Edenin. Ja hänen erimaans nijncuin HERran krydimaan että siellä löytän ilo ja riemu kijtos ja kijtoswirsi.

3. Sille HERRA lohuttapi Zionin/ hen lohuttapi/ caiki henen Aukiudhens/ ia tekepi henen Aukiudhens ninquin Lustitarhat. Ja henen Erimaans/ ninquin HERRAN Yrtitarhan/ ette sielle leuten ilo ia riemu/ Kijtos ia Kijtoswirsi. (Sillä HERRA lohduttaapi Zionin/ hän lohduttaapi/ kaikki hänen aukeudensa/ ja tekeepi hänen aukeudensa niinkuin lystitarhat/ Ja hänen erämaansa/ niinkuin HERRAN yrttitarhan/ että siellä löytään ilo ja riemu/ Kiitos ja kiitoswirsi.)

3 For Jehovah has comforted Zion. He has comforted all her waste places and has made her wilderness like Eden and her desert like the garden of Jehovah. Joy and gladness will be found in it, thanksgiving and the voice of melody.

3. For the LORD shall comfort Zion: he will comfort all her waste places; and he will make her wilderness like Eden, and her desert like the garden of the LORD; joy and gladness shall be found therein, thanksgiving, and the voice of melody.

3. Denn der HERR tröstet Zion, er tröstet alle ihre Wüsten und macht ihre Wüste wie Eden und ihr dürres Land wie den Garten des HERRN, daß man Wonne und Freude darin findet, Dank und Lobgesang.

3. Ciertamente consolará Jehová a Sión, consolará todas sus soledades; y tornará su desierto como Paraíso, y su soledad como huerto de Jehová: hallarse ha en ella alegría y gozo, confesión y voz de cantar.

3 Так, Господь утешит Сион, утешит все развалины его и сделает пустыни его, как рай, и степь его, как сад Господа; радость и веселие будет в нем, славословие и песнопение.

4. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.

4. Ottakaat minusta vaari, minun kansani, ja kuulkaat minua minun sukukuntani; sillä minulta on laki käyvä ulos, ja minä panen oikeuteni kansoille valkeudeksi.

4. Ottacat minusta waari minun Canssan ja cuulcat minua minun sucucundan: sillä minulda on Laki käypä ulos ja minä panen minun oikeudeni Canssoille walkeudexi.

4. Wariottacat minusta minun Canssan/ ia cwlcat minua minun Sucukundan/ Sille minulda pite Lain vloskeumen/ ia minun Oikiudheni mine tadhon panna canssoille Walkiudhexi. (Waarinottakaat minusta minun kansani/ ja kuulkaat minua minun sukukuntani/ Sillä minulta pitää lain uloskäymän/ ja minun oikeuteni minä tahdon panna kansoille walkeudeksi.)

4 Attend to me, O my people and listen to me, O my nation. For a law will go forth from me and I will establish my justice for a light of the peoples.

4. Hearken unto me, my people; and give ear unto me, O my nation: for a law shall proceed from me, and I will make my judgment to rest for a light of the people.

4. Merke auf mich, mein Volk, höret mich, meine Leute! denn von mir wird ein Gesetz ausgehen, und mein Recht will ich zum Licht der Völker gar bald stellen.

4. Estád atentos a mí, pueblo mío, y oídme, nación mía; porque de mí saldrá la ley, y mi juicio descubriré para luz de pueblos.

4 Послушайте Меня, народ Мой, и племя Мое, приклоните ухо ко Мне! ибо от Меня произойдет закон, и суд Мой поставлю во свет для народов.

5. Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

5. Minun vanhurskauteni on läsnä, minun autuuteni käy ulos, ja minun käsivarteni on kansoja tuomitseva. Luodot odottavat minua, ja vartioitsevat minun käsivarttani.

5. Sillä minun wanhurscauden on läsnä minun wapahtajan waelda ulos ja minun käsiwarten on Canssoja duomidzepa. Luodot odottawat minua ja wartioidzewat minun käsiwarttani.

5. Sille minun Wanhurskaudhen on leszne/ minun Wapactaian vloswaelta/ ia minun Käsiuarteni pite canssoia domitzeman. Ne Loodhot minua odhottauat/ ia wartioitzeuat minun Käsiuarttani. (Sillä minun wanhurskauteni on läsnä/ minun wapahtajan uloswaeltaa/ ja minun käsiwarteni pitää kansoja tuomitseman. Ne luodot minua odottawat/ ja wartioitsewat minun käsiwarttani.)

5 My righteousness is near. My salvation has gone forth and my arms will judge the peoples. The isles will wait for me and on my arm they will trust.

5. My righteousness is near; my salvation is gone forth, and mine arms shall judge the people; the isles shall wait upon me, and on mine arm shall they trust.

5. Denn meine Gerechtigkeit ist nahe, mein Heil zieht aus, und meine Arme werden die Völker richten. Die Inseln harren auf mich und warten auf meinen Arm.

5. Cercana está mi justicia, salido ha mi salud, y mis brazos juzgarán a los pueblos. A mí esperarán las islas, y en mi brazo pondrán su esperanza.

5 Правда Моя близка; спасение Мое восходит, и мышца Моя будет судить народы; острова будут уповать на Меня и надеяться на мышцу Мою.

6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.

6. Nostakaat teidän silmänne taivaasen, ja katsokaat alas maan päälle; sillä taivas on katoova niinkuin savu, ja maa vanhenee niinkuin vaate, niin myös sen asuvaiset kuolevat; mutta minun autuuteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei ole puuttuva.

6. Nostacat teidän silmän taiwaseen ja cadzocat ales maan päälle: sillä taiwas on catowa nijncuin sawu ja maa wanhene nijncuin waate ja jotca asuwat sijnä cuolewat nijncuin tämäkin. Mutta minun autuden pysy ijancaickisest ja minun wanhurscauden ei ole puuttuwa.

6. Ylesnostacat teiden Silmen Taiuasen/ ia alascatzocat Maan päle. Sille Taiuan pite ninquin Sauun catoman/ ia Maa ninquin Waate wanhene/ Ja iotca sen pälä asuuat/ ne pite poiscooleman/ ninquin Temeki. Mutta minun Terueydheni pysy ijancaikisesta/ ia minun Wanhurskaudhen ei pidhe puuttuman. (Ylösnostakaat teidän silmänne taiwaaseen/ ja alaskatsokaat maan päälle. Sillä taiwaan pitää niinkuin sawun katoaman/ ja maa niinkuin waate wanhenee/ Ja jotka sen päällä asuwat/ ne pitää poiskuoleman/ niinkuin tämäkin. Mutta minun terweyteni pysyy iankaikkisesti/ ja minun wanhurskauden ei pidä puuttuman.)

6 Lift up your* eyes to the heavens and look upon the earth beneath. For the heavens will vanish away like smoke and the earth will grow old like a garment and those who dwell in it will die in like manner. But my salvation will be everlasting and my righteousness will not be abolished.

6. Lift up your eyes to the heavens, and look upon the earth beneath: for the heavens shall vanish away like smoke, and the earth shall wax old like a garment, and they that dwell therein shall die in like manner: but my salvation shall be for ever, and my righteousness shall not be abolished.

6. Hebet eure Augen auf gen Himmel und schauet unten auf die Erde. Denn der Himmel wird wie ein Rauch vergehen und die Erde wie ein Kleid veralten, und die darauf wohnen, werden im Nu dahinsterben. Aber mein Heil bleibt ewiglich, und meine Gerechtigkeit wird kein Ende haben.

6. Alzád a los cielos vuestros ojos, y mirád abajo a la tierra; porque los cielos serán deshechos como humo, y la tierra se envejecerá como ropa de vestir; y de la misma manera perecerán sus moradores: mas mi salud será para siempre, y mi justicia no perecerá.

6 Поднимите глаза ваши к небесам, и посмотрите на землю вниз: ибо небеса исчезнут, как дым, и земля обветшает, как одежда, и жители ее также вымрут; а Мое спасение пребудет вечным, и правда Моя не престанет.

7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

7. Kuulkaat minua te, jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä minun lakini on. Älkäät peljätkö, kussa ihmiset teitä häpäisevät, ja älkäät vavisko, kuin he teitä pilkkaavat.

7. Cuulcat minua te jotca wanhurscauden tunnetta Canssa jonga sydämes minun Lakini on. Älkät peljätkö cusa ihmiset teitä häwäisewät ja älkät wapisco cosca he teitä pilckawat.

7. Cwlcat minua te quin Wanhurskaudhen tunnetta/ Sine Canssa/ ionga sydhemes minun Lakin on. Elket pelietkö/ cussa Inhimiset teite häueiseuet/ ia elket wapisko/ coska he teite pilcauat. (Kuulkaat minua te kuin wanhurskauden tunnette/ Sinä kansa/ jonka sydämessä minun lakini on. Älkäät peljätkö/ kussa ihmiset teitä häwäisewät/ ja älkäät wapisko/ koska he teitä pilkkaawat.)

7 Listen to me, you* who know righteousness, the people in whose heart is my law. Do not fear the reproach of men, nor be you* dismayed at their revilings.

7. Hearken unto me, ye that know righteousness, the people in whose heart is my law; fear ye not the reproach of men, neither be ye afraid of their revilings.

7. Höret mir zu, die ihr die Gerechtigkeit kennt, du Volk, in dessen Herzen mein Gesetz ist! Fürchtet euch nicht, wenn euch die Leute schmähen; und wenn sie euch lästern, verzaget nicht!

7. Oídme, los que conocéis justicia, pueblo en cuyo corazón está mi ley: No temáis afrenta de hombre, ni desmayéis por sus denuestos:

7 Послушайте Меня, знающие правду, народ, у которого в сердце законМой! Не бойтесь поношения от людей, и злословия их не страшитесь.

8. Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minun autuuteni polvesta polveen.

8. Sillä koin pitää heitä syömän niinkuin vaatetta, ja madot pitää heidän syömän niinkuin villaisia; mutta minun vanhurskauteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun autuuteni suvusta sukuun.

8. Sillä Coin pitä heidän syömän nijncuin waatten ja madot pitä heidän syömän nijncuin willaisia: mutta minun wanhurscauden pysy ijancaickisest ja minun autuden ilman loppumat.

8. Sille Coit pite heite ylessömen ninquin Waaten/ ia Madhot pite heite sömen ninquin Willancudhet. Mutta minun Wanhurskaudhen pysypi ijancaikisesta/ ia minun Terueydhen ilman loppumat. (Sillä koit pitää heitä ylössyömän niinkuin waatteen/ ja madot pitää heitä syömän niinkuin willankuteet. Mutta minun wanhurskauteni pysyypi iankaikkisesti/ ja minun terweyteni ilman loppumatta.)

8 For the moth will eat them up like a garment and the worm will eat them like wool. But my righteousness will be everlasting and my salvation to all generations.

8. For the moth shall eat them up like a garment, and the worm shall eat them like wool: but my righteousness shall be for ever, and my salvation from generation to generation.

8. Denn die Motten werden sie fressen wie ein Kleid, und Würmer werden sie fressen wie wollenes Tuch; aber meine Gerechtigkeit bleibt ewiglich und mein Heil für und für.

8. Porque como a vestidura los comerá polilla, como a lana los comerá gusano: mas mi justicia permanecerá perpetuamente, y mi salud para siglo de siglos.

8 Ибо, как одежду, съест их моль и, как волну, съест их червь; а правда Моя пребудет вовек, и спасение Мое – в роды родов.

9. Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?

9. Ylös, ylös, pue päälles väkevyyttä, sinä Herran käsivarsi; ylös, niinkuin muinen vanhaan aikaan. Etkös se ole, joka löit ylpiän, ja haavoitit lohikärmeen?

9. Ylös ylös pue päälles wäkewyttä sinä HERran käsiwarsi ylös nijncuin muinen wanhan aican.

9. Yles/ yles/ puie päles wäkewyt sine HERRAN Käsiuarsi/ yles ninquin entisen aigan ijeste. (Ylös/ ylös/ pue päällesi wäkewyyttä sinä HERRAN käsiwarsi/ ylös niinkuin entisen aikain iästä.)

9 Awake, awake, put on strength, O arm of Jehovah. Awake, as in the days of long-ago, the generations of everlasting. Is it not you who cut Rahab in pieces, who pierced the monster?

9. Awake, awake, put on strength, O arm of the LORD; awake, as in the ancient days, in the generations of old. Art thou not it that hath cut Rahab, and wounded the dragon?

9. Wohlauf, wohlauf, ziehe Macht an, du Arm des HERRN! Wohlauf, wie vorzeiten, von alters her! Bist du es nicht, der die Stolzen zerhauen und den Drachen verwundet hat?

9. Despiértate, despiértate, vístete de fortaleza, o! brazo de Jehová: despiértate como en el tiempo antiguo, en los siglos pasados. ¿No eres tú el que cortó al soberbio, el que hirió al dragón?

9 Восстань, восстань, облекись крепостью, мышца Господня! Восстань, как в дни древние, в роды давние! Не ты ли сразила Раава, поразила крокодила?

10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?

10. Etkös se ole, joka meren, suuren syvän veden kuivasit? joka syvän meren tieksi teit, että lunastetut kävivät sitä myöten.

10. Etkös se ole joca löit ylpiän ja haawoitit Drakin? Etkös se ole joca meren sen suuren sywän weden cuiwaisit? Joca meren tiexi teki että lunastetut käwit sitä myöden.

10. Etkö sine se ole/ ioca sen Ylpien lönyt/ ia sen Lohikermen hauoittanut olet? Etkö sine se ole/ ioca Meren/ sen swren syuen wedhen poisquiuanut olet? Joca Meren pohian tiexi teki/ ette ne Lunastetut site möte keuit. (Etkö sinä se ole/ joka sen ylpeän lyönyt/ ja sen lohikäärmeen hajoittanut olet? Etkö sinä se ole/ joka meren/ sen suuren sywän weden poiskuiwannut olet? Joka meren pohjan tieksi teki/ että ne lunastetut sitä myöten käwit.)

10 Is it not you who dried up the sea, the waters of the great deep, who made the depths of the sea a way for the redeemed to pass over?

10. Art thou not it which hath dried the sea, the waters of the great deep; that hath made the depths of the sea a way for the ransomed to pass over?

10. Bist du es nicht, der das Meer, der großen Tiefe Wasser, austrocknete, der den Grund des Meeres zum Wege machte, daß die Erlösten dadurchgingen?

10. ¿No eres tú el que secó la mar, las aguas de la gran hondura: el que al profundo de la mar tornó en camino, para que pasasen los redimidos?

10 Не ты ли иссушила море, воды великой бездны, превратила глубины моря в дорогу, чтобы прошли искупленные?

11. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

11. Niin Herran lunastetut palajavat ja tulevat Zioniin riemulla, ja ijankaikkinen ilo on heidän päänsä päällä oleva; ilon ja riemun he käsittävät, murhe ja huokaus pakenee heitä.

11. Silläns HERran lunastetut palajawat ja tulewat Zionijn riemulla ja ijancaickinen ilo on heidän pääns päällä olewa. Ilo ja riemu on heitä käsittäwä: mutta murhe ja huocaus pakene heitä.

11. Sillens pite ne HERRAN Lunastetut iellenskäendemen/ ia Zionin tyge tuleman Riemun cansa/ ia ijancaikisen ilon pite heiden Päens päle oleman. Ilon ia riemun pite heite käsittemen/ Mutta murhen ia hocauxen pite heiste pakeneman. (Sillens pitää ne HERRAN lunastetut jällens kääntämän/ ja Zionin tykö tuleman riemun kanssa/ ja iankaikkisen ilon pitää heidän päänsä päällä oleman. Ilon ja riemun pitää heitä käsittämän/ Mutta murheen ja huokauksen pitää heistä pakeneman.)

11 And the ransomed of Jehovah will return and come with singing to Zion and everlasting joy will be upon their heads. They will obtain gladness and joy, (and) sorrow and sighing will flee away.

11. Therefore the redeemed of the LORD shall return, and come with singing unto Zion; and everlasting joy shall be upon their head: they shall obtain gladness and joy; and sorrow and mourning shall flee away.

11. Also werden die Erlösten des HERRN wiederkehren und gen Zion kommen mit Jauchzen, und ewige Freude wird auf ihrem Haupte sein. Wonne und Freude werden sie ergreifen; aber Trauer und Seufzen wird von ihnen fliehen.

11. Cierto los redimidos de Jehová tornarán: volverán a Sión cantando; y gozo perpetuo será sobre sus cabezas: poseerán gozo y alegría; y el dolor y el gemido huirán.

11 И возвратятся избавленные Господом и придут на Сион с пением, и радость вечная над головою их; они найдут радость и веселье: печаль ивздохи удалятся.

12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,

12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; kuka siis sinä olet, ettäs kuolevaista ihmistä pelkäät, ja ihmisten lapsia, jotka kulutetaan niinkuin heinä?

12. Minä minä olen teidän lohduttajan cucast sijs sinä olet ettäs cuolewaista ihmistä pelkät? ja ihmisten lapsia jotca culutetan nijncuin heinä?

12. Mine/ Mine olen teiden Lohuttaian/ Cuca sis sine olet/ ettes Cooleuaist Inhimiste pelket? Ja Inhimisten Lapsia/ iotca ninquin Heine culutetan. (Minä/ Minä olen teidän lohduttajan/ Kuka siis sinä olet/ että kuolewaista ihmistä pelkäät? Ja ihmisten lapsia/ jotka niinkuin heinä kulutetaan.)

12 I, even I, am he who comforts you*. Who are you, that you are afraid of man who will die and of the son of man who will be made as grass,

12. I, even I, am he that comforteth you: who art thou, that thou shouldest be afraid of a man that shall die, and of the son of man which shall be made as grass;

12. Ich, ich bin euer Tröster. Wer bist du denn, daß du dich vor Menschen fürchtest, die doch sterben, und vor Menschenkindern, die wie Gras vergehen,

12. Yo, yo soy vuestro consolador: ¿quién eres tú para que tengas temor del hombre que es mortal, y del hijo del hombre que por heno será contado?

12 Я, Я Сам – Утешитель ваш. Кто ты, что боишься человека, который умирает, и сына человеческого, который то же, что трава,

13. ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?

13. Ja unohdat Herran, joka sinun tehnyt on, joka taivaat levittää, ja maan perustaa? Mutta sinä pelkäät alati yli päivää vaivaajan julmuutta, kuin hän rupee hukuttamaan. Ja kuhunka jäi vaivaajan julmuus?

13. Ja unohdat HERran joca sinun tehnyt on joca taiwat lewittä ja maan perusta? Mutta sinä pelkät alati yli päiwä waiwajan julmutta cosca hän rupe hucuttaman.

13. Ja vnodhat site HERRA/ ioca sinun tehnyt on/ ioca Taiuat vloswenytte ia Maan perustapi? Mutta sine pelket alati ylipeiue/ sen Waiuaian iulmaudhest/ coska hen rupepi hucuttaman. (Ja unohdat sitä HERRAA/ joka sinun tehnyt on/ joka taiwaat uloswenyttää ja maan perustaapi? Mutta sinä pelkäät alati ylipäiwää/ sen waiwaajan julmaudesta/ koska hän rupeepi hukuttaman.)

13 and have forgotten Jehovah your maker, who stretched forth the heavens and laid the foundations of the earth and fear continually all the day because of the fury of the oppressor, when he makes ready to destroy? And where is the fury of the oppressor?

13. And forgettest the LORD thy maker, that hath stretched forth the heavens, and laid the foundations of the earth; and hast feared continually every day because of the fury of the oppressor, as if he were ready to destroy? and where is the fury of the oppressor?

13. und vergissest des HERRN, der dich gemacht hat, der den Himmel ausbreitet und die Erde gründet? Du aber fürchtest dich den ganzen Tag vor dem Grimm des Wüterichs, wenn er sich vornimmt zu verderben. Wo bleibt nun der Grimm des Wüterichs?

13. Y has te ya olvidado de Jehová tu Hacedor, que extendió los cielos, y fundó la tierra; y todo el día tuviste temor continuamente del furor del que aflige, cuando se dispone para destruir, ¿mas a dónde está el furor del que aflige?

13 и забываешь Господа, Творца своего, распростершего небеса иосновавшего землю; и непрестанно, всякий день страшишься ярости притеснителя, как бы он готов был истребить? Но где ярость притеснителя?

14. Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.

14. Koska hän vaadittiin rientämään ja juoksemaan ympäri, että hän päästäis, ettei he kuolisi kadotukseen, eikä hänen leipänsä puuttuisi?

14. Cuhunga jäi waiwajan julmuus? cosca hän waadittin riendämän ja juoxeman ymbärins että hän päästäis ettei he cuolis cadottajalda eikä heidän leipäns puuttuis?

14. Cuhunga iei sen Waiuaijan iulmaus? coska hen wadhittin riendemen/ ia ymberins iooxeman/ ette hen pästeisi/ ettei he coolisi Cadhottaialda/ eli heiden Leipens puuttuisi? (Kuhunka jäi sen waiwaajan julmaus? koska hän waadittiin rientämän/ ja ympärinsä juoksemaan/ että hän päästäisi/ ettei he kuolisi kadottajalta/ eli heidän leipänsä puuttuisi?)

14 The captive exile will speedily be loosed and he will not die in the pit, nor will his bread fail.

14. The captive exile hasteneth that he may be loosed, and that he should not die in the pit, nor that his bread should fail.

14. Der Gefangene wird eilends losgegeben, daß er nicht hinsterbe zur Grube, auch keinen Mangel an Brot habe.

14. El preso se da priesa para ser suelto, por no morir en la mazmorra, y que le falte su pan.

14 Скоро освобожден будет пленный,и не умрет в яме и не будет нуждаться в хлебе.

15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.

15. Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka meren liikutan, että sen aallot pauhaavat: hänen nimensä on Herra Zebaot.

15. Sillä minä olen HERra sinun Jumalas joca meren lijcutan että sen allot pauhawat hänen nimens on HErra Zebaoth.

15. Sille mine olen se HERRA sinun Jumalas/ ioca Meren licutan/ ette sen Allot pauhauat/ Henen Nimens ombi HERRA Zebaoth. (Sillä minä olen se HERRA sinun Jumalasi/ joka meren liikutan/ että sen aallot pauhaawat/ Hänen nimensä ompi HERRA Zebaoth.)

15 For I am Jehovah your God, who stirs up the sea so that the waves of it roar. Jehovah of hosts is his name.

15. But I am the LORD thy God, that divided the sea, whose waves roared: The LORD of hosts is his name.

15. Denn ich bin der HERR, dein Gott, der das Meer bewegt, daß seine Wellen wüten; sein Name heißt HERR Zebaoth.

15. Y yo Jehová soy tu Dios que parto la mar, y suenan sus ondas: Jehová de los ejércitos es su nombre.

15 Я Господь, Бог твой, возмущающий море, так что волны его ревут:Господь Саваоф – имя Его.

16. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: Sinä olet minun kansani.

16. Minä panen sanani sinun suuhus, ja peitän sinun käteni varjolla, että minä taivaan istuttaisin, ja maan perustaisin ja sanoisin Zionille: sinä olet minun kansani.

16. Minä panen sanani sinun suuhus ja peitän sinun minun käteni warjolla. Että minä taiwan istutaisin ja maan perustaisin ja sanoisin Zionille: sinä olet minun Canssan.

16. Mine panen Sanani sinun Suhus/ ia peiten sinua minun Käteni Warion ala. Senpäle ette mine Taiuan istutaisin/ ia Maan perustaisin/ ia Zionil sanoisin/ Sine olet minun Canssan. (Minä panen sanani sinun suuhusi/ ja peitän sinua minun käteni warjon alle. Senpäälle että minä taiwaan istuttaisin/ ja maan perustaisin/ ja Zionille sanoisin/ Sinä olet minun kansani.)

16 And I have put my words in your mouth and have covered you in the shadow of my hand, that I may plant the heavens and lay the foundations of the earth and say to Zion, You are my people.

16. And I have put my words in thy mouth, and I have covered thee in the shadow of mine hand, that I may plant the heavens, and lay the foundations of the earth, and say unto Zion, Thou art my people.

16. Ich lege mein Wort in deinen Mund und bedecke dich unter dem Schatten meiner Hände, auf daß ich den Himmel pflanze und die Erde gründe und zu Zion spreche: Du bist mein Volk.

16. Que puse en tu boca mis palabras, y con la sombra de mi mano te cubrí, para que plantases los cielos, y fundases la tierra, y que dijeses a Sión: Pueblo mío eres tú.

16 И Я вложу слова Мои в уста твои, и тенью руки Моей покрою тебя,чтобы устроить небеса и утвердить землю и сказать Сиону: „ты Мой народ".

17. Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt.

17. Herää, herää, nouse Jerusalem, joka joit Herran kädestä hänen vihansa kalkin, sen kompastuskalkin rahkan olet sinä juonut ja särkenyt ulos.

17. HErä herä nouse Jerusalem joca joit HERran kädest hänen hirmuisudens calkin sen unen calkin rahgan olet sinä juonut ja ne pisaratkin nuoleskellut.

17. Ylesherä/ Ylesherä ylesnouse Jerusalem/ ioca HERRAN kädhest ioit henen hirmusudhens Calkin. Sen vnen Calkin rahgan sine olet vlosioonut/ ia mös ne pisarat noleskellut. (Ylösherää/ ylösherää ylösnouse Jerusalem/ joka HERRAN kädestä joit hänen hirmuisuutensa kalkin. Sen unen kalkin rahkan sinä ole ulosjuonut/ ja myös ne pisarat nuoleskellut.)

17 Awake, awake, stand up, O Jerusalem, who have drunk at the hand of Jehovah the cup of his wrath. You have drunk the bowl of the cup of staggering and drained it.

17. Awake, awake, stand up, O Jerusalem, which hast drunk at the hand of the LORD the cup of his fury; thou hast drunken the dregs of the cup of trembling, and wrung them out.

17. Wache auf, wache auf, stehe auf, Jerusalem, die du von der Hand des HERRN den Kelch seines Grimmes getrunken hast! Die Hefen des Taumelkelches hast du ausgetrunken und die Tropfen geleckt.

17. Despiértate, despiértate, levanta, o! Jerusalem, que bebiste de la mano de Jehová el caliz de su furor: las heces del caliz de ponzoña bebiste, y chupaste.

17 Воспряни, воспряни, восстань, Иерусалим, ты, который из рукиГоспода выпил чашу ярости Его, выпил до дна чашу опьянения, осушил.

18. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut.

18. Ei kenkään hänen pojistansa, jotka hän oli synnyttänyt, häntä holhonnut: eikä kenkään kaikista hänen lapsistansa, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä ruvennut.

18. Ei kengän hänen pojistans jotca hän oli synyttänyt händä holhonnut eikä kengän caikista hänen lapsistans jotca hän oli caswattanut hänen käteens ruwennut.

18. Eikengen henen Poistans/ iotca hen synnyttenyt oli/ hende ylespitänyt/ Eikengen caikista henen Lapsistans/ iotca hen oli yleskasuattanut/ henen Kätehens ruwennu. (Eikenkään hänen pojistansa/ jotka hän synnyttänyt oli/ häntä ylöspitänyt/ Eikenkään kaikista hänen lapsistansa/ jotka hän ylöskaswattanut/ hänen kätehensä ruwennut.)

18 There is none to guide her among all the sons whom she has brought forth, nor is there any who takes her by the hand among all the sons that she has brought up.

18. There is none to guide her among all the sons whom she hath brought forth; neither is there any that taketh her by the hand of all the sons that she hath brought up.

18. Es war niemand aus allen Kindern, die sie geboren hat, der sie leitete; niemand aus allen Kindern, die sie erzogen hat, der sie bei der Hand nähme.

18. De todos los hijos que parió, no hay quien la gobierne: no hay quien la tome por su mano de todos los hijos que crió.

18 Некому было вести его из всех сыновей, рожденных им, и некому было поддержать его заруку из всех сыновей, которых он возрастил.

19. Nämä kohtasivat sinua kaksittain — kuka sinua surkuttelee — tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa?

19. Nämät kaksi sinua kohtasivat, kuka sinua armahti? hävitys, vahinko, nälkä ja miekka: millä minä sinua lohdutan?

19. Nämät caxi sinua cohtaisit cuca sinua armahti? häwitys wahingo nälkä ja miecka oli siellä cucast sinua lohdutta?

19. Näme caxi sinun coctasit/ Cuca armaitzi sinua? Häuitus/ Wahingo/ Nelke ia Miecka oli sielle/ cuca sinua lohutais? (Nämä kaksi sinun kohtasit/ Kuka armaitsi sinua? Häwitys/ Wahinko/ Nälkä ja miekka oli siellä/ kuka sinua lohduttaisi?)

19 These two things have befallen you (Who will sympathize with you?): Desolation and destruction and the famine and the sword. How shall I comfort you?

19. These two things are come unto thee; who shall be sorry for thee? desolation, and destruction, and the famine, and the sword: by whom shall I comfort thee?

19. Diese zwei sind dir begegnet; wer trug Leid mit dir? Da war Verstörung und Schaden, Hunger und Schwert; wer sollte dich trösten?

19. Estas dos cosas te han acaecido, ¿quién se dolerá de tí? asolamiento y quebrantamiento, hambre y espada: ¿quién te consolará?

19 Тебя постигли два бедствия , кто пожалеет о тебе? – опустошение и истребление, голод и меч: кем я утешу тебя?

20. Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.

20. Sinun lapses olivat pintuneet ja makasivat kaikissa katujen päissä, niinkuin paulalla sidottu metsähärkä, täynnä Herran vihaa ja sinun Jumalas rangaistusta.

20. Sinun lapses olit pindunet ja macaisit caikilla catuilla nijncuin paulattu medzähärkä täynäns wiha HERrasta ja rangaistusta sinun Jumalastas.

20. Sinun Lapses olit pindunuet/ he macasit caikilla Cadhuilla/ ninquin yxi paulattu Metzehärke/ teunens wiha HERRASTA/ ia rangastosta sinun Jumalastas. (Sinun lapsesi olit piintuneet (tajuttomat 1933)/ he makasit kaikilla kaduilla/ niinkun yksi paulattu metsähärkä/ täynnänsä wihaa HERRASTA/ ja rangaistusta sinun Jumalastasi.)

20 Your sons have fainted. They lie at the head of all the streets, as an antelope in a net. They are full of the wrath of Jehovah, the rebuke of your God.

20. Thy sons have fainted, they lie at the head of all the streets, as a wild bull in a net: they are full of the fury of the LORD, the rebuke of thy God.

20. Deine Kinder waren verschmachtet; sie lagen auf allen Gassen wie ein Hirsch im Netze, voll des Zorns vom HERRN und des Scheltens von deinem Gott.

20. Tus hijos desmayaron, estuvieron tendidos en las encrucijadas de todos los caminos, como buey montés en la red, llenos del furor de Jehová, de la ira del Dios tuyo.

20 Сыновья твои изнемогли, лежат по углам всех улиц, как серна втенетах, исполненные гнева Господа, прещения Бога твоего.

21. Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:

21. Sentähden kuule nyt tätä sinä raadollinen, ja sinä juopunut ilman viinaa.

21. Sentähden cuule näitä sinä radollinen ja juopunut ilman wijnata.

21. Senteden cwle neite sine Radolinen ia ioopunu ilman vinata/ (Sentähden kuule näitä sinä raadollinen ja juopunut ilman wiinatta/)

21 Therefore hear now this, you afflicted and drunken, but not with wine.

21. Therefore hear now this, thou afflicted, and drunken, but not with wine:

21. Darum höre dies, du Elende und Trunkene, doch nicht von Wein!

21. Oye pues ahora esto, miserable, borracha, y no de vino:

21 Итак выслушай это, страдалец и опьяневший, но не от вина.

22. Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.

22. Näin sanoo Herra, sinun Herras ja sinun Jumalas, joka kansansa edestä sotii: katso, minä otan kompastuskalkin sinun kädestäs, ja minun vihani kalkin rahkan; ei sinun pidä sitä enään juoman.

22. Nijn sano HERra sinun haldias ja sinun Jumalas joca Canssallens costa: Cadzo minä otan unen calkin sinun kädestäs ja minun wihani calkin rahgan ei sinun sitä pidä sillen juoman.

22. Nin sanopi se HERRA sinun Haltias ia sinun Jumalas/ ioca Canssans costapi. Catzo/ mine otan sen Unen calkin sinun Kädhestes ynne minun Wihani Calkin Raghan cansa/ Eipe sinun site sille iooman pidhe. (Niin sanoopi se HERRA sinun haltijasi ja sinun Jumalasi/ joka kansan kostaapi. Katso/ minä otan sen unen kalkin sinun kädestäsi ynnä minun wihani kalkin rahkan kansa/ Eipä sinun sitä juoman pidä.)

22 Thus says your lord Jehovah and your God who pleads the cause of his people: Behold, I have taken out of your hand the cup of staggering, even the bowl of the cup of my wrath. You will no more drink it again.

22. Thus saith thy Lord the LORD, and thy God that pleadeth the cause of his people, Behold, I have taken out of thine hand the cup of trembling, even the dregs of the cup of my fury; thou shalt no more drink it again:

22. So spricht dein Herrscher, der HERR, und dein Gott, der sein Volk rächt: Siehe, ich nehme den Taumelkelch von deiner Hand samt den Hefen des Kelchs meines Grimmes; du sollst ihn nicht mehr trinken,

22. Así dijo tu Señor Jehová, y tu Dios, el que pleitéa por su pueblo: He aquí, he quitado de tu mano el caliz de la ponzoña, la hez del caliz de mi furor: nunca más lo beberás.

22 Так говорит Господь твой, Господь и Бог твой, отмщающий за Свой народ: вот, Я беру из руки твоей чашу опьянения, дрожжи из чаши ярости Моей: ты не будешь уже пить их,

23. Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.

23. Vaan minä panen sen sinun raateliais käteen, jotka sanoivat sinun sielulles: kumarra sinus, että me kävisimme sinun ylitses, ja pane sinun selkäs maahan, että niinkuin katua myöten sen ylitse mentäisiin.

23. Waan minä annan sen sinun raateliais käsijn jotca sanoit sinun sielulles: notkista että me käwisin sinun ylidzes ja pane sinun selkäs maan päälle nijncuin caduxi että sitä myöden juostaisin.

23. Waan mine annan sen sinun Raateliais käsijn/ iotca sinun Sielulles sanoit. Notkista ette me sinun ylitzes keuisim/ ia pane sinun Selkes maan päle/ ia ninquin yxi Catu/ ette sen ylitze ioostasin. (Waan minä annan sen sinun raatelijasi käsiin/ jotka sinun sielullesi sanoit. Notkista että me sinun ylitsesi käwisimme/ ja panen sinun selkäsi maan päälle/ ja niinkuin yksi katu/ että me sen ylitse juostaisiin.)

23 And I will put it into the hand of those who afflict you, who have said to your soul, Bow down, that we may go over and you have laid your back as the ground and as the street, to those who go over.

23. But I will put it into the hand of them that afflict thee; which have said to thy soul, Bow down, that we may go over: and thou hast laid thy body as the ground, and as the street, to them that went over.

23. sondern ich will ihn deinen Schindern in die Hand geben, die zu deiner Seele sprachen: Bücke dich, daß wir darüberhin gehen, und mache deinen Rücken zur Erde und wie die Gasse, daß man darüberhin laufe.

23. Y ponerlo he en la mano de tus angustiadores, que dijeron a tu alma: Abájate, y pasaremos; y tú pusiste tu cuerpo como tierra, y como camino a los que pasan.

23 и подам ее в руки мучителям твоим, которые говорили тебе: „пади ниц, чтобы нам пройти по тебе"; и ты хребет твой делал как бы землею и улицею для проходящих.