8 luku

Niin kuin Makedonian seurakunnat ovat koonneet runsaan avustuksen Jerusalemin köyhille 1 – 6, niin tulee korinttolaistenkin antaa auliisti apua; sillä rikastuttaakseen heitä Kristus tuli köyhäksi 7 – 15 Paavali kehoittaa heitä rakkaudella vastaanottamaan tätä avustusta harrastavan Tiituksen ja ne kaksi veljeä, jotka hän nyt lähettää heidän tykönsä 16 – 24.

1 Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:

1 Mutta saatamme tietoonne, veljet, Jumalan armon, joka on suotu Makedonian seurakunnille,

1. Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, Jumalan armon, joka Makedonian seurakuntiin annettu on;

1. MInä teen teille tiettäwäxi rackat weljet Jumalan Armon joca Macedonian Seuracundijn annettu on:

1. Mine teen teille tietteuexi/ rackat Weliet sijte Jumalan Armosta ioca nijsse Seurakunnissa Macedonias annettu on/ (Minä teen teille tiettäwäksi/ rakkaat weljet siitä Jumalan armosta joka niissä seurakunnissa Makedoniassa annettu on/)

2 että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.

2 niin että monissa ahdistuksen koetuksissa heidän ylitsevuotava ilonsa ja heidän suuri köyhyytensä tulvaili heidän runsaassa anteliaisuudessaan.

2. Sillä heidän ilonsa oli ylönpalttinen, kuin heitä monen vaivan kautta koeteltiin, ja vaikka he sangen köyhät olivat, ovat he kuitenkin runsaasti kaikessa yksinkertaisuudessa antaneet.

2. Sillä heidän ilons oli ylönpaldinen cosca heitä monen waiwan cautta coeteldin ja waicka he sangen köyhät olit owat he cuitengin runsast caikes yxikertaisudes andanet.

2. Sille heiden ilo'sa oli ylenpaltinen/ coska he monen Waiuan cautta coetellut olit/ Ja waicka he sangen Kieuhet olit/ ouat he quite'gi ru'sahasta andaneet caikessa yxikerdhasudhessa. (Sillä heidän ilonsa oli ylenpalttinen/ koska he monen waiwan kautta koetellut olit/ Ja waikka he sangen köyhät olit/ owat he kuitenkin runsahasti antaneet kaikessa yksinkertaisuudessa.)

3 Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa,

3 Sillä voimiensa mukaan, sen todistan, jopa yli voimiensa he vapaaehtoisesti

3. Sillä he olivat kaikesta voimastansa (sen minä todistan) ja ylitsekin voimansa hyväntahtoiset,

3. Sillä he olit caikesta woimastans ja ylidzekin woimans ( Sen minä todistan ) walmit

3. Sille he olit caiken woimans pereste/ ia ylitze woimans (Sillä he olit kaiken woimansa perästä/ ja ylitse woimansa.)

4 paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen;

4 monin pyynnöin anoivat meiltä *suosiota saadakseen osallistua* pyhien avustamiseen (meidän hyväksymänämme),

4. Ja meitä suurella ahkeruudella rukoilivat, että me ottaisimme vastaan sen hyvän työn ja sen palveluksen osallisuuden, joka pyhäin varaksi koottu oli.

4. ja meitä suurella ahkerudella rucoilit että me ottaisimma wastan sen hywän työn ja sen palweluxen osallisuden cuin Pyhäin waraxi coottu oli.

4. (sen mine todhistan) itze walmihit/ ia rucolit meite swren achkerudhe' cansa/ ette me wastanottaisinma sen Hyuenteghon/ ia sen palueluxen Osalisudhen/ ioca coottu oli ninen Pyhein waraxi. ((sen minä todistan) itse walmiit/ ja rukoilit meitä suuren ahkeruuden kanssa/ että me wastaan ottaisimme se hywän teon/ ja sen palweluksen osallisuuden/ joka kootu on niiden pyhäin waraksi.)

5 eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,

5 eikä vain, niin kuin olimme toivoneet, vaan antoivat itsensä ennen kaikkea Herralle, sitten meille, Jumalan tahdosta,

5. Ja ei niinkuin me toivoimme, vaan he antoivat itsensä ensisti Herralle ja (sitte) meille Jumalan tahdon kautta.

5. Ja ei nijn cuin me toiwomma waan he annoit idzens ensist HERralle ja sijtte meillen Jumalan tahdon cautta

5. Ja ei nin/ quin me toiuoimma/ waan he annoit itzens ensin HErrale/ ia sitelehin meillen/ Jumalan tahdhon lepitze/ (Ja ei niin/ kuin me toiwomme/ wan he annoit itsensä ensin Herralle/ ja siitä lähin meillen/ Jumalan tahdon läwitse/)

6 niin että me kehoitimme Tiitusta, niinkuin hän jo oli alkanut, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön.

6 niin että kehoitimme Tiitusta niin kuin hän aikaisemmin oli alkanut, niin myös saattamaan keskellänne päätökseen tämänkin rakkaudentyön.

6. Että meidän pitäis Titusta neuvoman, että, niinkuin hän oli ennen ruvennut, hänen pitäis senkaltaisen hyvän työn niin teidän seassanne päättämän;

6. Että meidän pidäis Titusta neuwoman että nijncuin hän oli ennen ruwennut hänen pidäis sencaltaisen hywän työn nijn teidän seasan päättämän.

6. Ette meiden pidheis Titum manaman/ ette quin hen oli ennen ruuennut/ nin henen mös pidheis sencaltaisen Hyuenteghon teiden seasan päättemen. (Että meidän pitäist Tituksen manaaman/ että kuin hän oli ennen ruwennut/ niin hänen myös pitäis senkaltaisen hywän teon teidän seassan päättämän.)

7 Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.

7 Mutta niin kuin teillä on ylen runsaasti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkea intoa ja *rakkautta meitä kohtaan*, niin olkaa ylen runsaskätiset tässäkin rakkaudentyössä.

7. Mutta niinkuin te olette kaikissa rikkaat, uskossa ja sanassa, ja taidossa ja kaikkinaisessa ahkeruudessa, ja teidän rakkaudessanne meidän kohtaamme, (niin sovittakaat siis), että te myös tässä armossa rikkaat olisitte.

7. Mutta nijncuin te oletta caikisa rickat uscosa sanasa ja taidosa ja caickinaises ahkerudes ja teidän rackaudesan meidän tygö nijn sowittacat sijs että te myös täsä hywäs tegos rickat olisitta.

7. Mutta ninquin te oletta caikissa rickaat/ vskossa ia sanassa ia taidosa/ ia caikinaises achkerudhes/ ia teiden Rackauxesan meiden tyge/ Nin souittacat sis/ ette te mös tesse Hyuesteghos rickat olisitta. (Mutta niinkuin te olette kaikissa rikkaat/ uskossa ja sanassa ja taidossa/ ja kaikkinaisessa ahkeruudessa/ ja teidän rakkaudessan meidän tykö/ Niin sowittakaat siis/ että te myös tässä hywässä teossa rikkaat olisitte.)

8 En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä.

8 En puhu käskien, vaan muitten innon perusteella *teidänkin rakkautenne* aitoutta koetellen.

8. Enpä minä vaatimisesta sitä sano, vaan muiden ahkeruudesta koettelen minä myös teidän rakkautenne vakuutta.

8. Embä minä sitä sano että minä waadin teitä sijhen waan että muut nijn ahkerat owat kiusan minä myös teitä rackauteen jos se waca olis.

8. Eipe mine site sano/ ette mine sijhen teite waadhin/ Waan ette mud nin achkerat ouat/ kiusan mine mös teiden Rackaudhen/ ios hen selkie ombi. (Eipä minä sitä sano/ että minä siihen teitä waadin/ waan että muut niin ahkerat owat/ kiusaan minä myös teidän rakkauden/ jos hän selkeä ompi.)

9 Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.

9 Sillä tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että vaikka Hän oli rikas, Hän tuli tähtenne köyhäksi, jotta te Hänen köyhyydestään rikastuisitte.

9. Sillä te tiedätte meidän Herran Jesuksen Kristuksen armon, että hän rikkaana ollessansa tuli kuitenkin teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyytensä kautta rikkaaksi tulisitte.

9. Sillä te tiedätte meidän HERran Jesuxen Christuxen Armon että hän ricasna ollesans tuli cuitengin teidän tähten köyhäxi että te hänen köyhydens cautta rickaxi tulisitta.

9. Sille te tiedhet meiden HERRAN IesuSEN Christusen Armon/ ette waicka hen kylle Ricas oli/ tuli hen quitengin Kieuhexi teiden tedhen/ Senpäle ette te henen Kieuhydhens cautta Rickaxi tulisitta. (Sillä te tiedät meidän HERRAN Jesuksen Kristuksen armon/ että waikka hän kyllä rikas oli/ tuli hän kuitenkin köyhäksi teidän tähden/ Sen päälle että te hänen köyhyytensä kautta rikkaaksi tulisitte.)

10 Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa.

10 Annan sen vuoksi neuvon, sillä siitä on hyötyä teille, jotka viime vuodesta lähtien olette olleet ensimmäiset ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa.

10. Minun neuvoni minä tästä annan; sillä se on teille hyödyllinen, että te olette ennen ruvenneet ei ainoasti sitä tekemään, vaan jo menneenä vuonna tahdoitte sitä.

10. MInun neuwoni minä tästä annan: sillä se on teille tarpellinen että te jo oletta ajastaica ennen ruwennet ei ainoastans sitä tekemän waan jo tahdoittakin sitä.

10. Minun neuuoni mine tehen annan/ Sille se on teille tarpelinen/ ette te io oletta aijastaica ennen ruueneet/ ei ainostans site tekemen/ waan mös site tadhoita. (Minun neuwoni minä tähän annan/ Sillä se on teille tarpeellinen/ että te jo olette ajastaikaa ennen ruwenneet/ ei ainoastansa sitä tekemään/ waan myös sitä tahdoitte.)

11 Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan.

11 Täyttäkää nyt siis myös tekeminen, jotta niin kuin on tahtomisen alttiutta, niin olisi myös täyttäminen sen mukaan, mitä teillä on.

11. Täyttäkäät siis nyt se työ, jonka te rupesitte, että niinkuin tahto valmis oli, te myös sen voimanne perästä täyttäisitte.

11. Täyttäkät sijs se työ cuin te rupeisitta että nijncuin tahto walmis oli te myös sen woimanna perästä täytäisitte.

11. Teutteke sis nyt se Teco quin rupesitta/ Ette quin tachto walmis oli/ nin te mös site teuttäke taghanna pereste/ (Täyttäkää siis nyt se teko kuin rupesitte/ Että kuin tahto walmista oli/ niin te myös sitä täyttäkään taakanne perästä/)

12 Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.

12 Sillä jos on alttiutta, se on otollista sen mukaan kuin jollakin on, eikä sen mukaan kuin hänellä ei ole.

12. Sillä jos joku edellä mielellinen on, niin hän on otollinen varansa jälkeen, ja ei sen jälkeen, joka ei hänellä ole.

12. Sillä jos jocu mielellinen on nijn hän on otollinen hänen warans jälken ja ei sen jälken jota ei hänellä ole.

12. Sille ios iocu mielelinen on/ nin he' on otolinen/ waranssa ielkin/ ia ei sen pereste iota ei henelle ole. (Sillä jos joku mielellinen on/ niin hän on otollinen/ waransa jälkeen/ ja ei sen perästä jota ei hänellä ole.)

13 Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,

13 Ei näet niin, että muilla olisi huojennus, (mutta) teillä ahdinko, vaan tasauksen vuoksi tulkoon nykyisenä aikana teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,

13. Ei niin luullen, että muilla pitää oleman huojennus ja teillä ahdistus, vaan että se tasan olis, niin palvelkaan teidän rikkautenne heidän köyhyyttänsä tällä ajalla,

13. Ei nijn luullen että muilla pitä oleman huojistus ja teillä ahdistus waan että se tasan olis nijn palwelcan teidän rickauden heidän köyhyttäns tällä cowalla ajalla

13. Ei nin lwlten/ ette muilla pite oleman hooistus ia teille adhistus/ waan ette se tasainen olis/ Nin paluelkaan teiden Rickaudhen heiden Kieuhyttens telle Coualla aialla/ (Ei niin luulten/ että muilla pitää oleman huojennus ja teillä ahdistus/ waan että se tasainen olisi/ Niin palwelkaan teidän rikkauden heidän köyhyyttänsä tällä kowalla ajalla/)

14 että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus,

14 jotta heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus,

14. Että myös heidän rikkautensa teidän puuttumistanne palvelis, että tasan tapahtuis,

14. Että heidän rickaudens tästedes teidän puuttumistan palwelis että tasan tapahduis:

14. Ette mös heiden yldekyllydhens testedes paluelis teiden puttumistan/ senpäle ette tasaisus pidheis tapachtuma'/ (Että myös heidän yltäkyllyytensä tästedes palwelis teidän puuttumistan/ sen päälle että tasaisuus pitäisi tapahtuman/)

15 niinkuin kirjoitettu on: "Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut".

15 niin kuin on kirjoitettu: "Joka paljon oli koonnut, sillä ei ollut liikaa, ja joka vähän oli koonnut, siltä ei puuttunut."

15. Niinkuin kirjoitettu on: joka paljon kokosi, ei hänellä ollut liiaksi, ja joka vähän kokosi, ei häneltä mitään puuttunut.

15. Nijncuin kirjoitettu on: Joca paljo cocois ei hänellä ollut lijaxi ja joca wähän cocois ei häneldä mitän puuttunut.

15. ninquin kirioitettu on/ Joca palio cocosi/ ei henelle ollut lijaxi/ Ja ioca wähen cocosi/ ei henelle miteken pwttunut. (niinkuin kirjoitettu on/ Joka paljon kokosi/ ei hänellä ollut liiaksi/ Ja joka wähän kokosi/ ei hänellä mitään puuttunut.)

16 Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne!

16 Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne.

16. Mutta Jumalan olkoon kiitos, joka senkaltaisen ahkeruuden antoi Tituksen sydämeen teidän tähtenne!

16. Mutta Jumalan olcon kijtos joca sencaltaisen ahkeruden annoi Tituxen sydämeen teidän tähten.

16. Mutta Jumalan olcoon Kijtos/ ioca sencaltaisen achkerudhen annoi Titusen Sydhemeen teidhen tedhe'. (Mutta Jumalan olkoon kiitos/ joka sen kaltaisen ahkeruuden antoi Tituksen sydämeen teidän tähden.)

17 Sillä hän otti varteen minun kehoitukseni, innostuipa niinkin, että lähtee omasta halustaan teidän tykönne.

17 Sillä hän otti vaarin kehoituksesta, ja kun oli kovin innokas, hän lähti oma-aloitteisesti luoksenne.

17. Sillä hän otti sen neuvon hyväksi, ja tosin oli sitä ahkerampi, että hän läksi mielellänsä teidän tykönne.

17. Sillä hän otti sen neuwon ja tosin hän oli nijn ahkera että hän läxi mielelläns teidän tygönne.

17. Sille he' otti sen manauxen pälens/ ia tosin/ ette he' oli nin ylenachkera/ lexi hen itze mielellens teiden tygen menemen. (Sillä hän otti sen manauksen päällensä/ ja tosin/ että hän oli niin ylen ahkera/ läksi hän itse mielellänsä teidän tykön menemän.)

18 Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa

18 Lähetimme hänen kanssaan veljen, jota ilosanoman työn vuoksi kiitetään kaikissa seurakunnissa,

18. Mutta me olemme hänen kanssansa lähettäneet veljen, jota evankeliumissa kiitetään kaikissa seurakunnissa.

18. Mutta me olemma yhden weljen hänen cansans lähettänet jota Evangeliumis kijtetän caikisa Seuracunnisa.

18. Mutta me olema ydhe' Welien henen cansans lehettenyet/ Joca kijteten Euangeliumis/ caikissa Seurakunnissa. (Mutta me olemme yhden weljen hänen kanssansa lähettäneet/ Joka kiitetään ewankeliumissa/ kaikissa seurakunnissa.)

19 ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja oman alttiutemme osoitukseksi.

19 eikä ainoastaan niin, vaan hän on myös seurakuntien valitsema matkatoverimme tässä rakkaudentyössä, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja *teidän alttiutenne* osoitukseksi.

19. (Mutta ei se ainoasti, vaan hän on myös säätty seurakunnilta meidän matkakumppaniksemme tämän armon kanssa, joka meidän kauttamme Herran kunniaksi toimitetaan, ja teidän hyvän tahtonne koettelemiseksi,)

19. Mutta ei ainoastans sitä waan hän on myös säätty Seuracunnilda oleman meidän matcacumpaninam täsä hywäsä tegosa joca meidän cauttam HERran cunniaxi toimitetan ja teidän hywän mielen walmistuxen ylistyxexi.

19. Mutta ei ainostans site/ waan hen ombi mös säätty Seurakunnilda oleman meiden Matka Cumpanina tesse Hyuesseteghossa/ ioca meiden cautta wlostoimitetaan HERRan cunniaxi/ ia teiden Hyuen mielen walmistoxen ylistoxexi. (Mutta ei ainoastansa sitä/ waan hän ompi myös säädetty seurakunnilta oleman meidän matkakumppanina tässä hywässä teossa/ joka meidän kautta ulos toimitetaan Herran kunniaksi/ ja teidän hywän mielen walmistuksen ylistykseksi.)

20 Näin me teemme, ettei kukaan pääsisi moittimaan meitä mistään, mikä koskee tätä runsasta avustusta, joka on meidän toimitettavanamme.

20 Koetamme varoa, ettei kukaan moittisi meitä tämän runsaan avustuksen vuoksi, joka on toimitettavanamme.

20. Karttain sitä, ettei kenkään meitä panettelisi senkaltaisen rikkaan avun puolesta, joka meidän kauttamme toimitetaan.

20. Ja cawahtacat ettei kengän meitä panettelis sencaltaisen rickan awun puolesta jota meidän cauttam toimitetan.

20. Ja cauattacat site/ ettei kengen meite mahdhaisi panetella sencaltaisen rickan Auun polesta/ ioca meiden cauttan toimitetaan. (Ja kawahtakaat sitä/ ettei kenkään meitä mahtaisi panetella senkaltaisen rikkaan awun puolesta/ joka meidän kauttan toimitetaan.)

21 Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.

21 [Sillä] ahkeroimme hyvää, emme ainoastaan Herran edessä, vaan myös ihmisten edessä.

21. Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä kunniallinen on, ei ainoasti Herran edessä, vaan myös ihmisten edessä.

21. Ja cadzocat että se wagasti tapahduis ei ainoastans HERran edes waan ihmisten edes.

21. Ja catzocat site/ ette se waghasti edeskeuis/ Ei ainostans HERRAN edhes/ waan mös Inhimisten edhesse. (Ja katsokaat sitä/ että se wakaasti edeskäwisi/ Ei ainoastansa HERRAN edes/ waan myös ihmisten edessä.)

22 Ja näiden kanssa me lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on niin suuri luottamus teihin.

22 Mutta lähetimme heidän kanssaan veljemme, jonka usein monessa asiassa koettelemalla olemme havainneet olevan innokas ja nyt paljon innokkaampi suuren luottamuksen vuoksi, joka hänellä* on teitä kohtaan.

22. Ja me olemme heidän kanssansa lähettäneet meidän veljemme, jonka me monessa olemme usiasti koetelleet, että hän ahkera on, ja vielä nyt paljoa ahkerampi, suurella uskalluksella, joka on teidän tykönne,

22. JA me olemma hänen cansans lähettänet meidän weljem jonga me monesa olemma kiusannet että hän ahkera on ja wielä nyt paljo ahkerambi.

22. Ja me olema henen cansans lehettenyet meiden Welien/ ionga me monessa olema wsein kiusaneet/ ette hen achkera on/ Ja wiele nyt palio achkerambi. (Ja me olemme hänen kanssansa lähettäneet meidän weljen/ jonka me monessa olemme usein kiusanneet/ että hän ahkera on/ Ja wielä nyt paljon ahkerampi.)

23 Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne; meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia.

23 Mitä tulee Tiitukseen, hän on seuralaiseni ja työtoverini teitä varten, mitä taas tulee veljiimme, he ovat seurakuntien lähettiläitä, Kristuksen kunnia.

23. Sekä Tituksen puolesta, joka minun kumppanini on ja apulaiseni teidän seassanne, että myös meidän veljeimme tähden, jotka ovat seurakuntain apostolit, Kristuksen kunnia.

23. Ja sen me olemma tehnet sen suuren uscalluxen tähden cuin meillä teidän tygön on sekä Tituxen puolesta ( joca minun cumpanin on ja apulaisen teidän seasan ) ja nijn myös meidän weljeimme tähden ( jotca owat Seuracundain Apostolit ja Christuxen cunnia )

23. Ja sen me olema tehnyet sen swren wskalluxen tedhen/ quin meille ombi teiden tyghen/ seke Titusen polesta (ioca minun Cumpanin on/ ia Canssaauttaijan teiden seasa) ia nin mös meiden Welijein tedhen (iotca ouat Seurakundain Apostolit/ ia Christusen cunnia) (Ja sen me olemme tehneet sen suuren uskalluksen tähden/ kuin meillä ompi teidän tykön/ sekä Tituksen puolesta (joka minun kumppanin on/ ja kanssa-auttajan teidän seassa) ja niin myös meidän weljein tähden (jotka owat seurakunnan apostolit/ ja Kristuksen kunnia))

24 Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne ja näytätte todeksi sen, mistä me olemme teitä kehuneet, niin teette sen seurakuntien edessä.9. Luku

24 Antakaa siis heille (myös) seurakuntien edessä todistus rakkaudestanne ja meidän kerskauksestamme teihin nähden.

24. Osoittakaat siis teidän rakkautenne merkki ja meidän kerskaamisemme teistänne niitä kohtaan, julkisesti seurakunnankin edessä.

24. Osottacat sijs teidän rackauden mercki ja meidän kerscamisen teistänne nijden cohtan ja julkisest Seuracunnangin edes.

24. Osottacat sis nyt teiden Rackaudhen tunnusmercki ia meiden Kerskamisen teistenne/ neinen cochtan/ ia mös iulkisesta Seurakunnan edes. (Osoittakaat siis nyt teidän rakkauden tunnusmerkki ja meidän kerskaamisen teistänne/ näitä kohtaan/ ja myös julkisesti seurakunnan edessä.)