11 luku

Paavali pyytää korinttolaisia kärsimään häneltä hiukan mielettömyyttäkin, koska hänen nyt täytyy noita isoisia apostoleja vastaan kerskata 1 – 6 hän kerskaa siitä, ettei ole ottanut korinttolaisilta mitään palkkaa 7 – 15, sekä siitä, että hän Kristuksen palveluksessa on tehnyt enemmän työtä ja enemmän kärsinyt kuin nuo vastustajat 16 – 33.

1 Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.

1 Jospa kärsisitte minulta hiukan tyhmyyttä! Ja kylläpä te minua kärsittekin.

1. Oi jospa te vähänkin minun tyhmyyttäni kärsisitte! Ja tosin te minua kärsitte.

1. Josca te wähängin minun tyhmyttäni hywäxi ottaisitta. Kyllä tosin te minua kärsitte:

1. Joska te wähengi minun Tyhmytteni hyuexi ottaisitta. Kylle tosin te minun kerssitte. (Josko te wähänkin minun tyhmyyttäni hywäksi ottaisitte. Kyllä tosin te minun kärsitte.)

2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.

2 Kiivailen näet puolestanne Jumalan kiivaudella, sillä olen kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.

2. Sillä minä kiivaan teitä Jumalan kiivaudella. Sillä minä olen teitä kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin.

2. Sillä minä kijwan teitä Jumalan kijwauxella. Ja minä olen teille kihlannut yhden miehen että minä puhtain neidzen Christuxelle tuottaisin.

2. Sille mine kijuan * teidhen ylitzen iumalisella kijuauxella. Sille mine olen teille kihilanut ydhen Miehen/ ette mine ydhen puchtan Neitzyen Christuselle totaisin. (Sillä minä kiiwaan teidän ylitsen jumalisella kiiwauksella. Sillä minä olen teille kihlannut yhden miehen/ että minä yhden puhtaan neitsyen Kristukselle tuottaisin.)

3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.

3 Mutta pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä [ja puhtaudesta], joka teissä on Kristusta kohtaan.

3. Mutta minä pelkään, että niinkuin kärme vietteli Evan kavaluudellansa, niin myös teidän taitonne turmellaan siitä yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa.

3. Mutta minä pelkän että nijncuin kärme wietteli Hewan cawaluxellans: nijn myös teidän taiton käändy pois Christuxen yxikertaisudesta:

3. Mutta mine pelken/ Ettei ninquin Kärme Heuan hene' caualuxellans wietteli Nin mös teiden taidhot poiskietehen sijte yxikerdhaisudhesta Christusesa. (Mutta minä pelkään/ Ettei niinkuin käärme Hewan hänen kawaluuksellansa wietteli. Niin myös teidän taidot pois käännetään siitä yksinkertaisuudesta Kristuksessa.)

4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

4 Sillä jos se, joka tulee, saarnaa toista Jeesusta, jota me emme ole saarnanneet, tai saatte toisen hengen, jota ette ole saaneet, tai toisen ilosanoman, jota ette ole vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

4. Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte.

4. Sillä jos se joca teidän tygön tule toisest Jesuxest teille saarna josta en me saarnannet taicka jos te toisen Hengen saatta jota et te ole saanet eli toisen Evangeliumin jota et te ole wastanottanet nijn te oikein heitä kärsitte.

4. Sille ios se ioca teiden tygen tulepi/ ydhen toisen Iesusen teille sarnapi/ iota ei me sarnaneet/ Taicka ios te iongun toisen Hengen saatta/ iota ette te ole saaneet/ Eli toisen Euangelium/ iota ette te ole wastanruuenuet/ Nin te oikein heite kerssitte. (Sillä jos se joka teidän tykön tuleepi/ yhden toisen Jesuksen teille saarnaapi/ jota ei me saarnanneet/ Taikka jos te jonkun toisen hengen saattte/ jota ette te ole saaneet/ Eli toisen ewankeliumin/ jota ette te ole wastaan ruwenneet/ Niin te oikein heitä kärsitte.)

5 Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.

5 En näet katso olevani millään tavalla noita ylen korkeita apostoleja huonompi.

5. Sillä minä arvaan, etten minä ole ollut halvempi niitä kaikkein korkeimpia apostoleita.

5. Sillä minä arwan etten minä ole halwembi cuin corkemmatkin Apostolit owat

5. Sille mine aruan/ Ettei mine ole haluembi/ quin ne corkeimat Apostolit ouat/ (Sillä minä arwaan/ Ettei minä ole halwempi/ kuin ne korkeimmat apostolit owat/)

6 Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.

6 Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa. Olemmekin tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.

6. Ja ehkä minä olen puheessa yksinkertainen, niin en minä ole tiedossa yksinkertainen; kuitenkin olemme me kyllä kaikille teille tiettävät.

6. Ja ehkä minä olen puhesa yxikertainen nijn en minä ole tiedosa yxikertainen cuitengin olemma me kyllä caikille teille tiettäwät.

6. Ja echke mine olen yxikerdhainen puhesa Nin em mine ole yxikerdhainen Tiedhossa/ Quitengin me olema kylle tietteuet iocapaicas teiden tykene'. (Ja ehkä minä olen yksinkertainen puheessa. Niin en minä ole yksinkertainen tiedossa/ Kuitenkin me olemme kylle tiettäwät joka paikassa teidän tykönne.)

7 Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että — alentaessani itseni, jotta te ylenisitte — olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?

7 Vai olenko tehnyt syntiä alentaessani itseni, jotta te ylenisitte, koska olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan ilosanomaa?

7. Eli olenko minä syntiä tehnyt, että minä olen itseni alentanut, että te ylennettäisiin, että minä olen teille Jumalan evankeliumia ilman palkkaa ilmoittanut?

7. ELi olengo minä syndiä tehnyt että minä oeln idzeni alendanut että te yletäisin? Sillä minä olen teille Jumalan Evangeliumita ilman palcata ilmoittanut

7. Eli olengo mine syndi tehnyt/ ette mine ole' itzeni alenud/ senpäle ette teiden piteis ylettäme'? Sille mine olen teille Jumalan Euangelium ilma' palcata ilmoittanut/ (Eli olenko minä syntiä tehnyt/ että minä olen itseni alennut/ sen päälle että teidän pitäisi ylettämän? Sillä minä olen teille Jumalan ewankeliumin ilman palkkata ilmoittanut/)

8 Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.

8 Riistin muita seurakuntia ottaen palkkaa palvellakseni teitä. Ollessani luonanne ja kärsiessäni puutetta en rasittanut ketään.

8. Ja olen muut seurakunnat ryöstänyt, ja heiltä palkan ottanut, jolla minä teitä palvelin? Ja kuin minä olin teidän tykönänne ja minulta jotakin puuttui, enpä minä ketään rasittanut.

8. Ja olen muut Seuracunnat ryöstänyt ja heildä palcan ottanut jolla minä teitä palwelin.

8. ia olen mwdh Seurakunnat röuenyt/ ia heilde Palcan ottanut/ iolla mine teite paluelin. (Ja olen muut seurakunnat ryöwännyt/ ja heiltä palkan ottanut/ jolla minä teitä palwelin.)

9 Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.

9 Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta. Ja kaikessa varoin olemasta teille rasitukseksi ja varon vastakin.

9. Sillä mitä minulta puuttui, sen veljet täyttivät, jotka Makedoniasta tulivat. Ja niin minä pidin itseni kaikissa, etten minä kenenkään kuormana ollut, ja tahdon vieläkin minuni niin pitää.

9. Ja cosca minä olin teidän tykönän ja minulda jotakin puuttui embä minä ketän rasittanut: sillä mitä minulda puuttui sen weljet täytit jotca Macedoniasta tulit. Ja nijn minä pidin idzeni caikisa etten minä kenengän cuormana ollut ja tahdon wieläkin minuni nijn pitä.

9. Ja coska mine olin teiden tykenen/ ia minulda puuttui iotaki/ eipe mine keteken raskauttanut/ Sille mite minulda puuttui/ sen ne Weliet teutit iotca Macedoniasta tulit. Ja nin mine pidhin itzeni caikissa/ ettei mine kenengen Coormana ollut/ Ja tahdhon wiele nyt minuni nin pite. (Ja koska minä olin teidän tykönän/ ja minulta puuttui jotakin/ eipä minä ketäkään raskauttanut/ Sillä mitä minulta puuttui/ sen ne weljet täytit jotka Makedoniasta tulit. Ja niin minä pidin itseni kaikissa/ ettei minä kenenkään kuormana ollut/ Ja tahdon wielä nyt minuni niin pitää.)

10 Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.

10 Kristuksen totuus on minussa niin, ettei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian paikkakunnissa.

10. Niin totta kuin Kristuksen totuus minussa on, niin ei tämä kerskaus pidä minulta Akajan maakunnissa otettaman pois.

10. Nijn totta cuin Christuxen totuus minusa on nijn ei tämä kerscaus pidä minulda Achajan maacunnisa poisotettaman.

10. Nin Wissist quin Christusen totuus on minussa/ nin teme Kerskaus ei pidhe minulda * poissiualtaman Achaian maaku'nissa. (Niin wissiste kuin Kristuksen totuus on minussa/ niin tämä kerskaus ei pidä minulta pois siwaltaman Achaian maakunnissa.)

11 Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.

11 Miksi? Ettäkö en rakasta teitä? Jumala tietää.

11. Minkätähden? Senkötähden, etten minä teitä rakasta? Sen Jumala tietää.

11. Mingätähden? Sengötähden etten minä teitä racasta? Sen Jumala tietä.

11. Minge syyn tedhen? Sengötedhen ettei mine teite racasta? Sen tiete Jumala. (Minkä syyn tähden? Senkö tähden ettei minä teitä rakasta? Sen tietää Jumala.)

12 Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.

12 Mutta mitä teen, sen olen tekevä riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta havittelevat, jotta heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin sellaisiksi kuin mekin.

12. Mutta mitä minä teen, sen minä tahdon tehdä, että minä heiltä tilan ottaisin pois, jotka etsivät tilaa kerskata, että he ovat niin kuin me.

12. Mutta mitä minä teen sen minä tahdon tehdä että minä heildä tilan poisottaisin jotca edziwät tila heitäns kerscata että he owat nijncuin me.

12. Mutta mite mine teen/ sen mine tahdhon tehdhä/ senpäle ette minun pite heilde ihdhan häätäme'/ iotca ichta etziuet heitens kerskata/ ette he ouat ninquin me. (Mutta mitä minä teen/ sen minä tahdon tehdä/ senpäälle että minun pitää heiltä ihdan (tilan) häätämän/ jotka tilaa etsiwät heitäns kerskata/ että he owat niinkuin me.)

13 Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

13 Sillä tuollaiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

13. Sillä senkaltaiset väärät apostolit ja petolliset työntekijät teeskelevät itsensä Kristuksen apostoleiksi.

13. Sillä sencaltaiset wäärät Apostolit ja wieckat työntekiät teeskelewät idzens Christuxen Apostoleixi.

13. Sille sencaltaiset wäret Apostolit/ ia wieckat Tööntekiet/ rakendauat itzens Christusen Apostoleixi. (Sillä senkaltaiset wäärät apostolit/ ja wiekkaat työntekijät/ rakentawat itsensä Kristuksen apostoleiksi.)

14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

14 Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valon enkeliksi.

14. Ei myös ihmekään ole; sillä itse saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi.

14. Ei myös ihmeckän ole: Sillä idze Satanas muutta idzens walkeuden Engelixi

14. Ja ei se ychten Ihme ole. Sille ette mös itze Perkele muuttapi itzense kircaudhen Engelixi/ (Ja ei yhtään ihme ole. Sillä että myös itse perkele muuttaapi itsensä kirkkauden enkeliksi/¨)

15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

15 Ei siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, nuo, joitten loppu on heidän tekojensa mukainen.

15. Ei siis se ole suuri, jos myös hänen palveliansa itsensä asettelevat niinkuin he olisivat vanhurskauden saarnaajat, joiden loppu pitää oleman heidän töittensä perään.

15. Ei sijs ole ihme että hänen palwelians myös sixi heitäns asettelewat nijncuin he olisit wanhurscauden saarnajat joiden loppu pitä oleman heidän töidens perän.

15. Senteden ei mös ole ychten ihmetta/ ette henen Paluelians mös sixi heitens asettauat/ quin he olisit Wanhurskaudhe' sarnaiat/ Joinenga loppu pite oleman heiden Töidens pereste. (Sentähden ei myös ole yhtään ihmettä/ että hänen palwelijansa myös siksi heitäns asettawat/ kuin he olisit wanhurskauden saarnaajat/ Joidenka loppu pitää oleman heidän töidensä perästä.)

16 Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.

16 Vielä sanon: älköön kukaan pitäkö minua typeränä; muuten ottakaa minut vastaan typeränäkin, jotta minäkin hiukan kerskaisin.

16. Taas sanon minä, ettei yhdenkään pidä minua tyhmäksi luuleman; vaan ellei niin ole, niin ottakaat minua vastaan niinkuin tyhmääkin, että minä myös vähä kerskaisin.

16. TAas sanon minä: ettei yhdengän pidä minua tyhmäxi luuleman waan ellei nijn ole nijn pitäkät minua tyhmänä että minä wähäisengin idziäni kerscaisin.

16. Taas mine sanon/ Ettei kenengen pidhe minua luulema' tyhmexi/ Waan ellei mwtoin taidha olla/ Sijtte pitekä minua ninquin Tyhme/ ette mine edes weheisengi itzeni kerskaisin. (Taas minä sanon/ Ettei kenenkään pidä minua luulemaan tyhmäksi/ Waan ellei muutoin taida olla/ Siitä pitäkö minua niinkuin tyhmää/ että minä edes wähäisenkin itsenni kerskaisin.)

17 Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön.

17 Mitä puhun tässä kerskaavassa luottamuksessa, en puhu Herran mielen mukaan, vaan niin kuin typerä.

17. Sitä mitä minä nyt puhun, en minä puhu niinkuin Herrassa, vaan niinkuin tyhmyydessä, että me nyt kerskaamaan ruvenneet olemme.

17. Sitä cuin minä nyt puhun en minä puhu nijncuin HERrasa waan nijncuin tyhmydes että me nyt kerscaman ruwennet olemma

17. Mite mine nyt puhun/ site em mine puhu quin Herrassa/ wan ninquin Tyhmydhes/ ette me sihen Kerskamisen tulluet olema/ (Mitä minä nyt puhun/ sitä en minä puhu kuin Herrassa/ waan niinkuin tyhmyydessä/ että me siihen kerskaamiseen tulleet olemme/)

18 Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.

18 Koska monet kerskaavat lihan mukaan, kerskaan minäkin.

18. Koska moni kerskaa lihan jälkeen, niin minäkin tahdon kerskata.

18. Sillä moni kersca idziäns lihan jälken nijn minäkin tahdon idziäni kerscata.

18. Senwoxi/ ette moni itzens kerskauat Lihan ielkin/ nin mine mös itzeni tahdhon kerskata. (Senwuoksi/ että moni itsens kerskaawat lihan jälkeen/ niin minä myös itseni tahdon kerskata.)

19 Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.

19 Sillä te suvaitsette mielellänne typeriä, koska itse olette ymmärtäväisiä.

19. Sillä te kärsitte mielellänne tyhmiä, että te viisaat olette.

19. Sillä te kärsittä mielellän tyhmiä että te idze wijsat oletta.

19. Sille te kernasta kerssittä nijte Tyhmie/ ette te itze wijsat oletta. (Sillä te kernaasti kärsitte niitä tyhmiä/ että te itse wiisaat olette.)

20 Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.

20 Te näet suvaitsette, että joku teitä orjuuttaa, että joku teitä syö, että joku riistää teiltä, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.

20. Te kärsitte, jos joku teitä orjuuteen vaatii, jos joku teitä syö, jos joku teiltä jotakin ottaa, jos joku itsensä korottaa, jos joku teitä lyö kasvoille.

20. Te kärsittä jos jocu teitä orjuten waati jos jocu teitä nylke jos jocu teitä repele jos jocu teidän ylidzenne idzens corgotta jos jocu teitä lyö caswoille.

20. Te kerssittä/ ios iocu teite Oriutehen waati/ Jos iocu teite ylessöpi/ Jos iocu teite repele/ Jos iocu teiden ylitzen itzens corghotta/ Jos iocu teite Casuoille paiska. (Te kärsitte/ jos joku teitä orjuutehen waatii/ Jos joku teitä ylössyöpi/ Jos joku teitä repii/ Jos joku teidän ylitsen itsensä korottaa/ Jos joku teitä kaswoille paiskaa.)

21 Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa — puhun kuin mieletön — sen uskallan minäkin.

21 Puhun häveten ikään kuin olisimme olleet heikot. Mutta missä joku on rohkea — puhun typerästi — siinä minäkin olen rohkea.

21. Sen minä sanon häväistyksen tähden, niinkuin me heikot olisimme: mihinkä joku uskaltaa, (minä puhun tyhmyydessä,) siihen minäkin uskallan.

21. Sen minä sanon häwäistyxen tähden nijncuin me heicot olisimma. MIhingä jocu uscalda ( minä puhun tyhmydes ) sijhen minäkin uscallan.

21. Sen mine sanon häueistuxen polesta/ ninquin me heicot olisinma. Minge päle nyt iocu vskalda (mine puhun tyhmydhes) sen päle mine mös vskallan. (Sen minä sanon häwäistyksen puolesta/ niinkuin me heikot olisimme. Minkä päälle nyt joku uskaltaa (minä puhun tyhmyydessä) sen päälle minä myös uskallan.)

22 He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.

22 He ovat heprealaisia, minä myös; he ovat israelilaisia, minä myös; he ovat Aabrahamin jälkeläisiä, minä myös.

22. He ovat Hebrealaiset, minä myös. He ovat Israelilaiset, minä myös. He ovat Abrahamin siemen, minä myös.

22. He owat Ebrerit minä myös. He owat Israelitit minä myös. He owat Abrahamin siemen minä myös.

22. He ouat Ebreit/ Mine mös. He ouat Israelitit/ Mine mös. He ouat Abrahamin siemen/ Mine mös. (He owat Ebreit/ Minä myös. He owat Israelitit/ Minä myös. He owat Abrahamin siemen/ Minä myös.)

23 He ovat Kristuksen palvelijoita — puhun kuin mieltä vailla — minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.

23 He ovat Kristuksen palvelijoita — puhun mieletönnä — minä sitäkin enemmän: olen nähnyt vielä enemmän vaivaa, ollut *ylen paljon ruoskittuna, vielä enemmän vankiloissa* usein kuolemanvaaroissa.

23. He ovat Kristuksen palveliat, (minä puhun tyhmästi,) paljoa enemmin minä olen. Minä olen enemmän työtä tehnyt. Minä olen enemmän haavoja kärsinyt. Minä olen useammin vankina ollut. Usein olen kuoleman hädässä ollut.

23. He owat Christuxen palweliat ( minä puhun tyhmästi ) paljo enämmin minä olen. Minä olen enämmän työtä tehnyt. Minä olen enämmän haawoja kärsinyt. Minä olen usemmin fangina ollut. Usein olen cuoleman hädäs ollut.

23. He ouat Christusen palueliat (mine puhun tyhmesti) palio enemin mine olen. Mine olen enemen tötetehnyt. Mine ole' enemen haawoija kerssinyt. Mine olen vseman Fanghin ollut. Wsen olen Cooleman hädhes ollut. (He owat Kristuksen palwelijat (minä puhun tyhmästi) paljon enemmin minä olen. Minä olen enemmän työtä tehnyt. Minä olen enemmän haawoja kärsinut. Minä ole useammin wankina ollut. Usein ole kuoleman hädässä ollut.)

24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;

24 Juutalaisilta olen viisi kertaa saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille.

24. Juudalaisilta olen minä viidesti neljäkymmentä haavaa saanut, yhtä vailla.

24. Judalaisilda olen minä wijdesti neljäkymmendä haawa saanut yhtä wailla.

24. Juttailda mine olen wijdhiste Neliekymende Haawa saanut/ ychte wailla. (Juuttailta minä olen wiidesti neljäkymmentä haawaa saanut/ yhtä wailla.)

25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;

25 Kolmesti minua on lyöty raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen ajelehtinut syvässä meressä.

25. Kolmasti olen vitsoilla piesty. Olin kerran kivitetty. Kolmasti olen minä tullut haaksirikkoon. Yön ja päivän olin minä meren syvyydessä.

25. Colmasti olen widzoilla piesty. Olin wihdoin kiwitetty. Colmasti olen minä tullut haaxi rickohon. Yösen ja päiwän olin minä meren sywydes.

25. Colmasti mine olen Vitzoilla piesty. Wihdhon olin Kiuitetty. Colmasti mine olin Haaxiricossa. Ööseen ia peiuen mine Meren sywydhes culutin. (Kolmasti minä ole witsoilla piesty. Wihdoin olin kiwitetty. Kolmasti minä olin haaksirikossa. Yön ja päiwän minä meren sywyydessä kulutin.)

26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;

26 Usein olen ollut matkoilla, vaaroissa virroilla, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni parissa, vaaroissa pakanain joukossa, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa autiomaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä,

26. Minä olen usein vaeltanut, minä olen ollut veden hädässä, ryövärien keskellä, hädässä Juudalaisten keskellä, hädässä pakanain keskellä, hädässä kaupungeissa, hädässä korvessa, hädässä merellä, hädässä viekasten veljien seassa,

26. Minä olen usein waeldanut. Minä olen ollut weden hädäsä. Hädäsä ryöwärein keskellä. Hädäsä Judalaisten keskellä. Hädäsä pacanain keskellä. Hädäsä Caupungeisa. Hädäsä corwesa. Hädäsä merellä.

26. Mine olen Usein waeldanut. Mine olen ollut wedhen hädhesse. Hedhesse Röuerein keskene. Hedhesse Juttain keskene. Hedhesse Pacanain keskene/ Hedhesse Caupungissa. Hädhesse coruesa. Hädhesse meren päle. Hädhesse Falskein Weliein seas. (Minä olen usein waeltanut. Minä olen ollut weden hädässä. Hädässä ryöwärein keskellä. Hädässä pakanain keskenä/ hädässä kaupungissa. Hädässä korwessa. Hädässä meren päällä. Hädässä falskien weljien seassa.)

27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.

27 työssä ja vaivassa, usein valvomisissa, nälässä ja janossa, usein paastoissa, kylmässä ja alastonna.

27. Työssä ja tuskassa, paljossa valvomisessa, nälässä ja janossa, paljossa paastossa, vilussa ja alastomuudessa,

27. Hädäsä wiecasten weljein seas. Työsä ja tuscas. Suuresa walwomises. Isomises ja janosa. Paljosa paastosa. Wilusa ja alastomudesa.

27. Töösse ia tuskas. Swressa waluomises. Isomises ia ianosa. Palios Paastosa. Wilussa ia alastuxes. (Työssä ja tuskassa. Suuressa walwomisessa. Isoamisessa ja janossa. Paljossa paastossa. Wilussa ja alastomuudessa.)

28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.

28 Muusta puhumatta lisäksi päivittäistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.

28. Ilman niitä mitkä muutoin tapahtuvat, nimittäin, että minua joka päivä vaivataan ja pidän surun kaikista seurakunnista.

28. ILman nijtä cuin muutoin tapahtuwat nimittäin että minua jocapäiwä waiwatan ja pidän surun caikista Seuracunnista.

28. Ilman nijte quin mwtoin tapachtuuat/ nimitten/ se iocapeiuenen pälecarckaus/ ia surun pidhen caikista Seurakunnista. (Ilman niitä kuin muutoin tapahtuwat/ nimittäin/ se joka päiwäinen päällekarkaus/ ja surun pidän kaikista seurakunnista.)

29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

29 Kuka on heikko, enkä minä olisi heikko? Kuka lankeaa, eikä minua polttaisi?

29. Kuka on heikko, ja en minä myös heikoksi tule? Kuka pahoitetaan, ja en minä pala?

29. Cuca on heicko ja en minä myös heicoxi tule? Cuca pahoitetan ja en minä pala?

29. Cuca ombi * Heicko/ ia ei mine mös Heicoxi tule? Cuca pahoitetaan/ ia me mine * pala? (Kuka ompi heikko/ ja ei minä myös heikoksi tule? Kuka pahoitetaan/ ja en minä pala?)

30 Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.

30 Jos täytyy kerskata, kerskaan heikkoudestani.

30. Että minun pitää nyt kerskaaman, niin minä kerskaan heikkoudestani.

30. Että minun pitä nyt idziäni kerscaman nijn minä kerscan idziäni minun heickoudestani.

30. Ette minun pite caickeni nyt itzeni kerskaman/ sijtte mine kerskan itzeni minun heickoudhestani. (Että minun pitää kaikkeni nyt itseni kerskaaman/ siitä minä kerskaan itseni minun heikkoudestani.)

31 Herran Jeesuksen (Kristuksen) Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.

31 Herramme* Jeesuksen (Kristuksen) Jumala ja Isä, joka on ylistetty ikuisesti, tietää, etten valehtele.

31. Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka olkoon ylistetty ijankaikkisesti! tietää, etten minä valehtele.

31. Jumalan ja meidän HERran Jesuxen Christuxen Isä joca olcon ylistetty ijancaickisest tietä etten minä walehtele.

31. Jumalan ia meiden HERRAN Iesusen Christusen Ise ioca olcoon ylistetty ijancaikisesta/ tietepi etten mine walechtele. (Jumalan ja meidän HERRAN Jesuksen Kristuksen Isä joka olkoon ylistetty iankaikkisesti/ tietääpi etten minä walehtele.)

32 Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,

32 Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia *tahtoen ottaa* minut kiinni.

32. Damaskussa Aretaan kuninkaan maanvanhin vartioitsi Damaskun kaupunkia ja tahtoi minun ottaa kiinni.

32. Damascus Arethan Cuningan Maanwanhin wartioidzi Damascun Caupungita ja tahdoi minun otta kijnni.

32. Sijnä Damaskon Caupungis/ Arethan Kuningan Man wanhin wartioitzi sen Damascenerin caupungin/ ia tachtoi minun kijniotta. (Siinä Damaskon kaupungissa/ Arethan kuninkaan maan wanhin wartioitsi sen Damascenerin kaupungin/ ja tahtoi minun kiinni ottaa.)

33 ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.

33 Niin minut laskettiin muurin läpi alas korissa ikkunan kautta ja pääsin hänen käsistään.

33. Ja minä laskettiin maahan muurin akkunasta korissa, ja pääsin niin hänen käsistänsä.

33. Ja minä laskettin maahan muurin ackunast corisa ja pääsin nijn hänen käsistäns.

33. Ja ydhen Ackonan lepitze mwrin ylitze mine Corisa mahanlaskettijn/ ia nin poisueltin hene' kädensse. (Ja yhden akkunan läwitse muurin ylitse minä korissa maahan laskettiin/ ja niin pois wältin hänen kätensä.)