4 luku

Paavali julistaa lannistumatta ja vilpittä evankeliumia, joka, vaikka onkin peitossa uskottomilta, kuitenkin loistaa Jumalan kirkkautena pimeydessä 1 – 6; evankeliumin palveluksessa hän aina on ahtaalla ja kuolemaan annettuna Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi hänessä ilmi 7 – 12 Usko ja iankaikkisen kirkkauden toivo ylläpitää häntä hänen uupumattomassa työssään 13 – 18.

1 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,

1 Koska meillä siis on tämä virka sen mukaan kuin olemme armon saaneet, me emme lannistu,

1. Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,

1. Että sijs meillä sencaltainen wirca on sen jälken cuin Armo meidän cohtam tapahtunut on nijn en me wäsy

1. SEnteden/ ette meille sencaltainen Wirca on/ senpereste quin Armo meide' cochtan tullut on/ nin eipe me wäsy/ (Sentähden/ että meillä senkaltainen wirka on/ sen perästä kuin armo meidän kohtaan tullut on/ niin eipä me wäsy/)

2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

2 vaan olemme hylänneet kaikki salaiset häpeän toimet, niin ettemme vaella kavalasti emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan esittämällä julkisesti totuuden suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

2. Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme.

2. Waan wäldämme ne salaisetkin häpiät ja emme waella cawaludella engä petoxella Jumalan sana pitele waan me ilmoitamme totuden ja meitäm julkisest caickein ihmisten omatundo cohtan Jumalan edes osotamme.

2. waan weltem mös ne * salaiset Häpiet/ ia eipe me waella caualuxen cansa/ eikä mös petoxella Jumalan sana pitele/ waan me ilmoitam totudhen/ ia hyuesti osotam meiten caikein Inhimisten Omantunnon cochtan Jumalan edes. (waan wältämme myös ne salaiset häpeät/ ja eipä me waella kawaluksen kanssa/ eikä myös petoksella Jumalan sanaa pitele/ waan me ilmoitamme totuuden/ ja hywästi osoitamme meitän kaikkein ihmisten omantunnon kohtaan Jumalan edessä.)

3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

3 Mutta jos ilosanomamme onkin kätkettynä, se on kätkettynä niiltä, jotka kadotukseen joutuvat,

3. Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,

3. Jos nyt meidän Evangeliumim on peitetty nijn se on nijlle peitetty jotca cadotetan

3. Jos nyt meiden Euangelium on peitetty/ nin se on heisse peitetty iotca cadhotetaan/ (Jos nyt meidän ewankelium on peitetty/ niin se on heissä peitetty jotka kadotetaan/)

4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

4 niiltä, joitten keskellä tämän maailmanajan jumala on sokaissut uskomattomien mielet, niin ettei heille loista Kristuksen kirkkauden ilosanoman valo, Hänen, joka on Jumalan kuva.

4. Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.

4. Joisa tämän mailman Jumala on uscomattomitten taidot sowaisnut ettei Evangeliumin paiste heille pidäis Christuxen kirckaudesta walgistaman joca on Jumalan cuwa.

4. Joissa temen Maliman Jumala ombi ninen wskomattodhen taidhot soghaisnut/ ettei Euangeliumin paiste heille pidheis walghistaman Christusen kircaudhesta/ Joca ombi Jumalan Cuua. (Joissa tämän maailman jumala ompi niiden uskomattomien taidot sokaissut/ ettei ewankeliumin paiste heille pitäisi walkistaman Kristuksen kirkkaudesta/ Joka ompi Jumalan kuwa.)

5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta Herrana ja itseämme teidän palvelijoinanne Jeesuksen vuoksi.

5. Sillä emme itse meistämme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, että hän on Herra; mutta me olemme teidän palvelianne Jesuksen tähden.

5. Sillä en me idze meistämme saarna waan Christuxest Jesuxest että hän on HERra: mutta teidän palwelianna olemma me Jesuxen tähden:

5. Sille eipe me itze meiten sarna/ waan Christust Jestust/ Ette hen on HERRA/ Mutta me teiden Paueliat Iesusen teden. (Sillä eipä me itse meitän saarnaa/ waan Kristusta Jesusta/ Että hän on HERRA/ Mutta me teidän palwelijat Jesuksen tähden.)

6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa (Jeesuksen) Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

6 Sillä Jumala, joka *käski valon loistaa pimeästä*, on se, joka loisti sydämiimme levittääkseen Jumalan kirkkauden tuntemisen valoa, joka loistaa (Jeesuksen) Kristuksen kasvoissa.

6. Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.

6. Sillä Jumala joca käski walkiuden pimeydestä paista on kirckan walkeuden meidän sydämihim andanut että meidän cauttam se walkeus paistais cuin Jumalan kirckauden tundemisesta tule Jesuxen Christuxen caswoisa.

6. Sille ette Jumala/ ioca keski walkiudhen wlos pimeydhesta paista/ se ombi ydhen kircan walkiudhen meiden sydhemihin andanut/ ette meiden cauttan * paistais se walkeus/ quin Jumalan kircaudhen tundemisesta tule/ Iesusen Christusen Casuoisa. (Sillä että Jumala/ joka käski walkeuden ulos pimeydestä paistaa/ se ompi yhden kirkkaan walkeuden meidän sydämihin antanut/ että meidän kauttan paistaisi se walkeus/ kuin Jumalan kirkkauden tuntemisesta tulee/ Jesuksen Kristuksen kaswoissa.)

7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnaton voima olisi Jumalan eikä ikään kuin meistä lähtöisin.

7. Mutta meillä on tämä tavara savisissa astioissa, että se ylönpalttinen voima pitää oleman Jumalalta ja ei meistä.

7. Mutta meillä on sencaltainen tawara sawisis astiois että se ylönpaldinen woima pitä Jumalalda ja ei meistä oleman.

7. Mutta meille ombi sencaltainen Tauara sauisis Astioissa/ senpäle/ ette se ylenpaldinen woima pite olema' Jumalalda/ ia ei meiste. (Mutta meille ompi senkaltainen tawara sawisissa astioissa/ sen päälle/ että se ylenpalttinen woima pitää oleman Jumalalta/ ja ei meistä.)

8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,

8 Olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia,

8. Meillä on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitä sure: meillä on pakko, mutta emme epäile.

8. Meillä on jocapaicas ahdistus mutta en me sitä sure: meillä on packo mutta en me epäile.

8. Meille ombi iocapaicas ahdistos/ Mutta eipe me ikeuöitze. Meille ombi packo/ Mutta eipe me wäsy. (Meillä ompi joka paikassa ahdistus/ Mutta eipä me ikäwöitse. Meillä ompi pakko/ Mutta eipä me wäsy.)

9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

9 vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan kukistettuja, mutta emme tuhottuja,

9. Me kärsimme vainoa, mutta ei meitä anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku.

9. Me kärsimme waino mutta ei meitä ylönannetta: me alaspainetan mutta en me hucu.

9. Me kerssime waino/ Mutta eipe me ylenanneta. Me alaspaineta'/ Mutta eipe me poishucu. (Me kärsimme wainoa/ Mutta eipä me ylenanneta. Me alas painetaan/ Mutta eipä me pois huku.)

10 Me kuljemme, aina kantaen (Herran) Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

10 ja kannamme aina (Herran) Jeesuksen kuolontilaa* ruumiissamme, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi ruumiissamme näkyviin.

10. Me viemme ympäri aina Herran Jesuksen kuoleman meidän ruumiissamme, että Herran Jesuksen elämäkin meidän ruumiissamme ilmoitettaisiin.

10. Me ymbärinswiemmä aina HERran Jesuxen cuoleman meidän ruumisam että HERran Jesuxen elämäkin meidän ruumisam ilmoitettaisin.

10. Me ymberinswienme aina HERRAN Iesusen Coolema meiden Rumisan/ Senpäle ette mös se Herran Iesusen Eleme meiden Rumisan pite ilmoitettaman. (Me ympärinsä wiemme aina HERRAN Jesuksen kuolemaa meidän ruumiissan/ Sen päälle että myös se Herran Jesuksen elämä meidän ruumiissan pitää ilmoitettaman.)

11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen vuoksi, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

11. Sillä me, jotka elämme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tähden, että Jesuksen elämäkin meidän kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin.

11. Sillä me jotca elämme ylönannetan aina cuolemaan Jesuxen tähden että Jesuxengin elämä meidän cuolewaises lihasam ilmoitettaisin.

11. Sille ette me/ iotca eleme/ aina ylenannetaan Coolemahan Iesusen tedhen/ Senpäle ette mös Iesusen Eleme pite ilmoitettaman meiden Cooleuaisen Lihan päle. (Sillä että me/ jotka elämme/ aina ylenannetaan kuolemahan Jesuksen tähden/ Sen päälle että myös Jesuksen elämä pitää ilmoitettaman meidän kuolewaisen lihan päälle.)

12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

12 Niinpä siis kuolema tekee työtä meissä, mutta elämä teissä.

12. Sentähden on kuolema meissä voimallinen, mutta teissä elämä.

12. Sentähden on cuolema meisä woimallinen mutta teisä elämä.

12. Senteden/ nin on nyt se Coolema woimalinen meisse/ Mutta Eleme teisse. (Sentähden/ niin on nyt se kuolema woimallinen meissä/ mutta elämä teissä.)

13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,

13 Mutta koska meillä on sama uskon henki, niin kuin on kirjoitettu: "Minä uskon, sen vuoksi puhun", niin mekin uskomme ja sen vuoksi puhumme,

13. Mutta että meillä on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minä uskoin, sentähden minä puhuin; niin me myös uskomme, ja sentähden me myös puhumme,

13. Mutta että meillä on yxi uscon Hengi ( nijncuin kirjoitettu on: Minä uscon sentähden minä puhun. ) Nijn me myös uscomma ja sentähden myös puhumma

13. Mutta senwoxi ette meille ombi saman Uskon Hengi/ sen ielken quin kiriotettu on Mine Uskon/ senteden mine puhun. Nin me mös vskoma/ senteden me mös puhuma/ (Mutta sen wuoksi että meillä ompi saman uskon Henki/ sen jälkeen kuin kirjoitettu on Minä uskon/ sentähden minä puhun. Niin me myös uskomme/ sentähden me myös puhumme/)

14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

14 tietäen, että Hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen ansiosta* ja asettava esiin teidän kanssanne.

14. Ja tiedämme sen, että joka Herran Jesuksen herätti, hän meidätkin Jesuksen kautta herättää ja asettaa meitä teidän kanssanne.

14. Ja tiedämme sen joca HERran Jesuxen herätti että hän meidängin Jesuxen cautta herättä ja asetta meitä teidän secaan.

14. ia tiedhem sen ioca HERRAN IesuSEN ylesheretti/ hen mös meite ylesherettepi Iesusen cautta/ ia asettapi meite ynne teiden secan. (ja tiedämme sen joka HERRAN Jesuksen ylös herätti/ hän myös meitä ylös herättääpi Jesuksen kautta/ ja asettaapi meitä ynnä teidän sekaan.)

15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

15 Sillä kaikki on teidän tähtenne, jotta lisääntyvä armo vielä useampien suusta* saisi kiitoksen tulvailemaan Jumalan kunniaksi.

15. Sillä kaikki teidän tähtenne tapahtuu, että se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis.

15. Sillä caicki teidän tähtenne tapahtu että se ylönpaldinen Armo monein kijtoxen cautta runsast Jumalan ylistyxexi tulis.

15. Sille ette caiki tapachtu teiden techten/ Senpäle ette se ylenpaltinen Armo/ monein Kijtoxen cautta/ pite runsasta tuleman Jumalan ylistoxexi. (Sillä että kaikki tapahtuu teidän tähden/ Senpäälle että se ylenpalttinen armo/ monien kiitoksen kautta/ pitää runsaasti tuleman Jumalan ylistykseksi.)

16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

16 Sen vuoksi emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme rappeutuukin, niin sisäinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

16. Sentähden emme väsy; sillä vaikka meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan;

16. Embä me sijs wäsy waicka meidän ulconainen ihminen turmellan nijn sisällinen cuitengin päiwä päiwäldä udistetan:

16. Senteden eipe me wäsy/ waicka ehcke meiden wlcoinen Inhiminen turmellaan/ Nin se siselinen quitengi peiue peiuelde wdhistetan. (Sentähden eipä me wäsy/ waikka ehkä meidän ulkoinen ihminen turmellaan/ Niin se sisällinen kuitenkin päiwä päiwältä uudistetaan.)

17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,

17 Sillä nykyinen* kevyt ahdistuksemme tuottaa meille määrättömän yltäkylläisesti runsaan iäisen kirkkauden,

17. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa meille ijankaikkisen ja määrättömän kunnian:

17. Sillä meidän waiwam ( joca ajallinen ja kewiä on ) saatta ijancaickisen ja määrättömän cunnian:

17. Sille meiden Waiuan/ quin on aijalinen ia keuie saattapi ydhen ijancaikisen ia ilman märettomen waitzeuan Cunnian/ (Sillä meidän waiwan/ kuin on ajallinen ja keweä saattaapi yhden iankaikkisen ja ilman määrättömän wallitsewan kunnian/)

18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

18 kun emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iäisiä.

18. Jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät ijankaikkiset.

18. Meille jotca emme näkywäisiä cadzo waan näkymättömiä: sillä näkywäiset owat ajalliset mutta näkymättömät ijancaickiset.

18. meille iotca ei catzo ninen näkyueisten päle/ waan ninen nakymettomein. Sille iotca näkyueiset ouat ne aijaliset ouat/ Mutta iotca näkymäte ouat/ ne ijancaikiset ouat. (meille jotka ei katso niiden näkywäisten päälle/ waan niiden näkymättömäin. Sillä jotka näkywäiset owat ne ajalliset owat/ Mutta jotka näkymättä owat/ ne iankaikkiset owat.)