2 luku

Paavali ei tulollaan tahdo saattaa murhetta korinttolaisille, joita hän suuresti rakastaa 1 – 4; hän kehoittaa heitä osoittamaan rakkautta eräälle katuvalle synnintekijälle 5 – 11, kertoo, kuinka hän levottomana, kun ei tavannut Tiitusta Trooaassa, lähti Makedoniaan 12, 13, sekä kiittää Jumalaa, joka antaa evankeliumin voittoisasti levitä 14 – 17.

1 Olin nimittäin mielessäni päättänyt, etten tullessani teidän tykönne taas toisi murhetta mukanani.

1 Olen nimittäin mielessäni päättänyt, etten taas tulisi luoksenne murhetta mukanani.

1. Mutta sitä minä olen itselläni aikonut, etten minä taas murheella teidän tykönne tulisi.

1. Mutta sitä minä olen idzelläni aicoinut etten minä taas murhella teidän tygön tulis:

1. Mutta sen mine ole itzelleni aiconut/ Ette' mine taas murehessa tulisi teiden tygen. (Mutta sen minä olen itselleni aikonut/ Etten minä taas murheessa tulisi teidän tykön.)

2 Sillä jos minä saatan teidät murheellisiksi, niin eihän minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka minä olen murheelliseksi saattanut.

2 Sillä jos saatan teidät murheellisiksi, niin kuka (on se joka) saa minut iloiseksi paitsi se, jonka olen saattanut murheelliseksi.

2. Sillä jos minä teidät murheeseen saatan, kukas minua ilahuttaa, vaan se, joka minulta on murheelliseksi tehty?

2. Sillä jos minä teidän murhesen saatan cucasta minua ilahutta waan se joca minulda on murhellisexi tehty.

2. Sille ios mine teiden murehesen saatan/ Cuca sis ombi/ ioca minun ilahutta/ waan se ioca minulda on murechta sattu? (Sillä jos minä teidän murheeseen saatan/ Kuka siis ompi/ joka minun ilahduttaa/ waan se joka minulta on murhetta saanut?)

3 Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

3 Ja juuri tämän olen teille kirjoittanut, jotten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun olisi pitänyt iloita, sillä luotan teihin kaikkiin, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

3. Ja sen minä olen teille kirjoittanut, etten minä tultuani saisi niistä murhetta, joista minun tulis ilo saada; sillä minulla on senkaltainen uskallus kaikkein teidän tykönne, että minun iloni kaikkein teidän ilonne on.

3. Ja sen minä olen teille kirjoittanut etten minä tulduani sais nijstä murhetta joista minun tulis ilo saada: sillä minulla on sencaltainen uscallus caickein teidän tygönne että minun ilon caickein teidän ilon on.

3. Ja sen sama' mine ole' teille kirioittanut/ ettei mine tulduani saisi nijste murechta/ ioista minu' tulis ilo saadha/ Senwoxi ette minulla ombi sencaltainen Uskallus caikein teiden tygenne/ Ette minun Ilon/ caikein teiden ilona olis. (Ja sen saman minä olen teille kirjoittanut/ ettei minä tultuani saisi niistä murhetta/ joista minun tulisi ilo saada/ Sen wuoksi että minulla ompi senkaltainen uskallus kaikkein teidän tykönne/ Että minun iloni/ kaikkein teidän ilona olisi.)

4 Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

4 Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä kirjoitin teille monin kyynelin, en jotta tulisitte murheellisiksi, vaan jotta tuntisitte sen ylenpalttisen rakkauden, joka minulla on teitä kohtaan.

4. Sillä minä kirjoitin teille suuressa vaivassa ja sydämen kivussa, monilla kyyneleillä, ei, että teidän pitäis murehtiman, vaan että te ymmärtäisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teidän kohtaanne.

4. Sillä minä kirjoitin teille suuresa waiwas ja sydämen kiwus ja monilla kyyneleillä ei että teidän pidäis murhettiman waan että te ymmärräisitte sen erinomaisen rackauden cuin minulla on teidän cohtanne.

4. Sille mine kirioitin teille swresa waiwassa ia sydhemen kiussa/ ia monilla kynelille/ Ei sitewarten ette teiden piteis murechtima' waan ette te ymmerdheisit sen Rackaudhen/ ioca minulla ombi erinomaisesta teiden cochtan. (Sillä minä kirjoitin teille suuressa waiwassa ja sydämen kiwussa/ ja monilla kyyneleillä/ Ei sitä warten että teidän pitäisi murehtiman waan että te ymmärtäisit sen rakkauden/ joka minulla ompi erinomaisesti teidän kohtaan.)

5 Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.

5 Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan jossain määrin teille kaikille, etten liikaa sanoisi.

5. Jos joku on murheen matkaan saattanut, ei hän ole minua murheelliseksi saattanut, vaan puolittain, etten minä teitä kaikkia rasittaisi.

5. Jos jocu on murhen matcan saattanut ei hän ole minua murhellisexi saattanut waan puolittain etten minä teitä caickia rasitais.

5. Jos nyt iocu on Murehen matkan saattanut/ Ei hen ole * minua surettanut/ waan polittain/ senpäle ettei mine teite caiki raskautaisi. (Jos nyt joku on murheen matkaan saattanut/ Ei hän ole minua surettanut/ waan puolittain/ sen päälle ettei minä teitä kaikkia raskauttaisi.)

6 Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut;

6 Sellaiselle riittää tämä useimpien antama rangaistus,

6. Mutta kyllä siinä on, että se monelta niin rangaistu on:

6. Mutta kyllä sijnä on että se monelda nijn rangaistu on.

6. Mutta * kylle sijnä on/ ette Se sama monelda nin rangaistu on/ (Mutta kyllä siinä on/ että se sama monelta niin rangaistu on/)

7 niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.

7 niin että teidän päinvastoin pikemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, jottei sellainen ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.

7. Että te tästedes sitä enemmän häntä armahtaisitte ja lohduttaisitte, ettei hän uppoaisi ylönpalttisessa murheessa.

7. Että te tästedes sitä enämmän händä armahdaisitta ja lohdutaisitta ettei hän uppois ylönpaldises murhes.

7. Nin ette te testedes site enemen pite henen cansans ylitzecatzoman/ ia lohuttaman hende/ Senpäle ettei he' ylesnielteisi ylelises Murehes. (Niin ette te tästedes sitä enemmin pidä hänen kanssansa ylitse katsoman/ ja lohduttamaan häntä/ Sen päälle ettei hän ylös nieltäisi ylellisessä murheessa.)

8 Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;

8 Sen vuoksi kehoitan teitä osoittamaan rakkautta häntä kohtaan.

8. Sentähden neuvon minä teitä, että te hänen kohtaansa rakkautta osoittaisitte;

8. Sentähden neuwon minä teitä että te hänen cohtans rackautta osotaisitta:

8. Senteden mine manan teite/ ette te rackautta henen cochtans osotaisitta. (Sentähden minä manaan teitä/ että te rakkautta hänen kohtaansa osoittaisitte.)

9 sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset.

9 Sillä sitä varten kirjoitinkin, jotta tulisin tuntemaan luotettavuutenne, oletteko kaikessa kuuliaiset.

9. Sillä sentähden minä myös olen kirjoittanut, koetellakseni teitä, jos te olette kaikkiin kuuliaiset,

9. Sillä sentähden minä myös olen teidän tygönne kirjoittanut coetellaxen teitä jos te oletta caickihin cuuliaiset.

9. Sille senteden mine mös olen kirioittanut teiden tygen/ ette mine coettelisin teite/ ios te oletta Caikihin cwliaiset. (Sillä sentähden minä myös olen kirjoittanut teidän tykön/ että minä koettelisin teitä/ jos te olette kaikkihin kuuliaiset.)

10 Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut — jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa — sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,

10 Mutta kenelle te jotain anteeksi annatte, sille minäkin. Sillä *jos minäkin olen jotain anteeksi antanut, kenelle olen* anteeksi antanut, olen antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,

10. Mutta joille te jotain anteeksi annatte, sen minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotain anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta, ettemme saatanalta voitetuksi tulisi;

10. Mutta joille te jotain andexi annatte sen minä myös andexi annan: sillä jolla taas minä jotain andexi annan sen minä andexi annan teidän tähtenne Christuxen puolesta.

10. Mutta ionga te annatta iotain andexi/ sen mine mös andexiannan. Sille iolla taas mine iotain andexiannan/ sen mine andexiannan teidhen tedhe' Christusen polesta/ (Mutta jonka te annatte jotain anteeksi/ sen minä myös anteeksi annan. Sillä jolle taas minä jotain anteeksi annan/ sen minä anteeksi annan teidän tähden Kristuksen puolesta/)

11 ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.

11 jottei saatana pääsisi meistä voitolle, sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.

11. Sillä eipä meiltä ole salattu, mitä hänen mielessänsä on.

11. Ettei Perkele sais tahtons täyttä meidän päällem: sillä eipä meildä ole salattu mitä hänen mielesäns on.

11. Senpäle ettei me pidhe Perkelelda omistettama'. Sille eipe meille ole se tietemätä/ mite hene' mielesens on. (Sen päälle ettei me pidä perkeleeltä omistettaman. Sillä eipä meille ole se tietämättä/ mitä hänen mielessänsä on.)

12 Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa,

12 Tultuani Trooaaseen Kristuksen ilosanoman vuoksi ja kun minulle oli avautunut ovi Herrassa,

12. Mutta kuin minä tulin Troadaan Kristuksen evankeliumia saarnaamaan, ja minulle avattiin ovi Herrassa, niin ei minulla ollut yhtään lepoa hengessäni, etten minä Titusta minun veljeäni löytänyt.

12. MUtta cuin minä tulin Troadaan Christuxen Evangeliumita saarnaman ja minulle awattin owi HERrasa

12. Mutta quin mine tulin Troadam/ Christusen Euangelium sarnaman ia minulle auaittijn yxi Oui HErrassa/ (Mutta kuin minä tuli Troadaan/ Kristuksen ewankelium saarnaaman ja minulle awattin yksi owi Herrassa/)

13 mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.

13 minulla ei ollut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sanoin siis heille hyvästit ja läksin Makedoniaan.

13. Mutta kuin minä olin heidän hyvästi jättänyt, menin minä sieltä Makedoniaan.

13. Nijn ei minulla ollut yhtän lepo hengesäni etten minä Titust minun weljeni löynnyt sentähden minä eroitin sieldä idzeni ja menin Macedoniaan.

13. nin ei ollut minulla ychte Lepo minun Hengesseni/ ettei mine Titum minun Welieni leunyt/ waan soritin sielde itzeni/ ia menin Macedonian. (niin ei ollut minulla yhtään lepoa minun hengessäni/ ettei minä Titum minun weljeäni löytänyt/ waan suoritin sieltä itseni/ ja menin Makedoniaan.)

14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!

14 Mutta kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja välityksellämme joka paikassa tuo ilmi tuntemisensa tuoksun.

14. Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka aina antaa meille voiton Kristuksessa, ja julistaa joka paikassa hänen tuntemisensa hajun meidän kauttamme!

14. Mutta kijtetty olcon Jumala joca aina anda meille woiton Christuxes ja julista jocapaicas hänen tundemisens hajun meidän cauttam:

14. Mutta kijtetty olcoon Jumala/ ioca aina andapi meille woitton Christusesa/ ia iulghista henen Tundemisens Haijun meiden cauttan iocapaicas. (Mutta kiitetty olkoon Jumala/ joka aina antaapi meille woiton Kristuksessa/ ja julkistaa hänen tuntemisensa hajun meidän kauttan joka paikassa.)

15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:

15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että hukkuvien joukossa,

15. Sillä me olemme Jumalalle yksi hyvä haju Kristuksessa, sekä niiden seassa, jotka autuaaksi tulevat, että myös niiden seassa, jotka hukkuvat;

15. Sillä me olemma Jumalalle yxi hywä haju Christuxes sekä nijden seas jotca autuaxi tulewat että myös nijden seas jotca huckuwat.

15. Sille ette me olema Jumalalle yxi Hyue haiju Christusesa/ seke ninen seas iotca autuaxi tuleuat/ ette ninen seas iotca huckan tuleuat/ (Sillä että me olemme Jumalalle yksi hywä haju Kristuksessa/ sekä niiden seassa jotka autuaaksi tulewat/ että niiden seassa jotka hukkaan tulewat/)

16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?

16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tähän kelvollinen?

16. Näille tosin surman haju kuolemaksi, mutta toisille elämän haju elämäksi: ja kuka on nyt tähän kelvollinen?

16. Näille yxi surman haju cuolemaxi mutta toisille elämän haju elämäxi.

16. Neinen yxi surman haiju coolemahan/ Mutta nijlle toisille Elemen haiju elemexi. (Näiden yksi surman haju kuolemahan/ Mutta niille toisille elämän haju elämäksi.)

17 Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.

17 Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa, vaan* puhtaasta mielestä, niin kuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä me Kristuksessa puhumme.

17. Sillä emmepä me ole senkaltaiset kuin muutamat, jotka Jumalan sanaa myyskentelevät; vaan vakuudesta ja niinkuin Jumalasta me puhumme Jumalan kasvoin edessä, Kristuksessa.

17. Ja cuca nyt tähän kelwollinen? Sillä embä me ole sencaltaiset cuin muutamat jotca Jumalan sana myyskendelewät waan puhtaudesta ja nijncuin Jumalasta me puhumma Jumalan caswon edes Christuxes.

17. Ja Cuca on nyt tehen keluolinen? Sille eipe me ole sencaltaiset quin mutomat/ iotca Jumala' sana caupiskeluat/ wan puchtaudhesta/ ia ninquin Jumalasta/ Jumala' casuon edes me puhuma Christusesa. (Ja kuka on nyt tähän kelwollinen? Sillä eipä me ole senkaltaiset kuin muutamat/ jotka Jumalan sanaa kaupiskelewat/ waan puhtaudesta/ ja niinkuin Jumalasta/ Jumalan kaswon edessä me puhumme Kristuksessa.)