JOONA |
JONA |
Propheta Jona |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 4 LUKU |
4 LUKU |
IV. Lucu |
| 4:1
Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui. |
4:1 Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui. |
4:1
SIjtä närkästyi Jona sangen cowin/
ja pani pahaxens. |
| 4:2
Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä
sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän
minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin,
että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala,
pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut
pahaa. |
4:2 Rukoili \Herraa\ ja sanoi: voi \Herra\! sepä se on, minkä minä sanoin, kuin minä olin vielä maassani, sentähden minä tahdoin myös Tarsikseen paeta; sillä minä tiedän, että sinä Jumala olet armollinen, laupias, pitkämielinen, suuresta hyvyydestä ja kadut pahaa. |
4:2
Rucoili Jumalata/ ja sanoi: ah
HERra/ sepä se on cuin minä sanoin/ cosca minä olin
wielä maasani/ sentähden minä tahdoin myös merelle
paeta: sillä minä tiedän/ ettäs olet armollinen/
laupias/ pitkämielinen/ ja suuresta hywydestä cadut sitä
paha. |
| 4:3
Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on
minulle parempi kuin elämä." |
4:3 Niin ota nyt, \Herra\, minun sieluni minusta pois; sillä minä kuolisin paremmin kuin eläisin. |
4:3
Nijn ota nyt minun sielun minusta
pois HERra/ sillä minä cuolisin paremmin cuin eläisin. |
| 4:4
Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?" |
4:4 Mutta \Herra\ sanoi: luuletkos oikein vihastunees? |
4:4
Mutta HERra sanoi: luuletcos
oikein wihastunes? |
| 4:5
Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin
itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja
kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten
kaupungin oli käyvä. |
4:5 Ja Jona läksi kaupungista ja istui kaupungista itään päin, ja teki siellä itsellensä majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin hän näkis, mitä kaupungille tapahtuis. |
4:5
JA Jona läxi Caupungist/ ja istui
Caupungista itän päin/ ja teki siellä hänellens majan/
ja istui sen alla warjosa/ sijhenasti cuin hän näkis
mitä Caupungille tapahduis. |
| 4:6
Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan
Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja
päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi
suuresti risiinikasvista. |
4:6 Mutta \Herra\ Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja Jona riemuitsi siitä pensaasta suurella ilolla. |
4:6
Mutta HERra Jumala toimitti yhden
pensan/ joca caswoi Jonan ylidze/ että se olis hänen
pääns warjonnut/ ja wirgottanut händä hänen waiwasans:
ja Jona riemuidzi sijtä pensasta suurest. |
| 4:7
Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala
toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se
kuivui. |
4:7 Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi sitä pensasta, että se kuivettui. |
4:7
Mutta HERra toimitti madon
huomeneltain/ cuin amurusco coitti/ joca söi sitä
pensasta/ että se cuiwetui. |
| 4:8
Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman
itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että
häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa
ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä." |
4:8 Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin. |
4:8
Mutta cosca Auringo nosnut oli/
toimitti Jumala suuren itätuulen/ ja Auringo paisti
Jonan päähän/ että hän tuli woimattomaxi. Nijn hän
toiwotti sielullens cuolemata/ ja sanoi: minä cuolisin
ennencuin minä eläisin. |
| 4:9
Mutta Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi
risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on
vihastumiseni kuolemaan asti." |
4:9 Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä pensaasta? Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti. |
4:9
Nijn Jumala sanoi Jonalle:
luuletcos oikein wihastunes sijtä pensasta? Ja hän
sanoi: minä wihastun haman cuoleman asti. |
| 4:10 Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia,
josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut,
joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena
kuoli. |
4:10 Ja \Herra\ sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa nähnyt, etkä sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi: |
4:10
Ja HERra sanoi: sinä armahdat
pensasta/ jostas et mitän waiwa nähnyt/ etkä sitä
caswattanut/ joca yönä caswoi/ ja yönä catois. |
| 4:11 Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta
kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä
tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on
oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?" |
4:11 Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Niniveä, jossa on enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä? |
4:11
Eiköst minun pidäis armahtaman
sitä suurta Caupungita? josa on enä cuin sata tuhatta ja
caxikymmendä tuhatta ihmistä/ jotca ei tiedä eroitta
cumbi oikia eli cumbi wasen käsi on/ nijn myös paljo
eläimitä. |
| |
|
|