JOONA

JONA

Propheta  Jona
1938 1776 1642
     
2 LUKU 2 LUKU II.  Lucu
2:1 Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. 2:1 Mutta \Herra\ toimitti suuren kalan, nielemään Jonaa. Ja Jona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. 2:1 MUtta HERra toimitti suuren calan/ nielemän Jonata. Ja Jona oli calan wadzas colme päiwä ja colme yötä.
2:2 Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä 2:2 Ja Jona rukoili \Herraa\ Jumalaansa kalan vatsassa, 2:2 JA Jona rucoili hänen HERrans Jumalatans calan wadzast/ ja sanoi:
2:3 ja sanoi: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni. 2:3 Ja sanoi: minä huusin \Herraa\ minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni. 2:3 Minä huusin HERra minun ahdistuxesani/ ja hän wastais minua: minä parguin Helwetin wadzast/ ja sinä cuulit minun äneni.
2:4 Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. 2:4 Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni. 2:4 Sinä heitit minun sywyteen keskelle merta/ nijn että allot minua pyörsit ymbärins/ caicki sinun laines ja aldos käwit minun päällidzeni.
2:5 Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi. 2:5 Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis. 2:5 Minä ajattelin minuni hyljätyxi sinun silmäis edestä/ cuitengin saan minä wielä nähdä sinun pyhän Templis.
2:6 Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni. 2:6 Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni. 2:6 Wedet piirsit minua ymbärins sieluni asti/ sywydet pijritit minun/ caisilisto peitti minun pääni.
2:7 Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani. 2:7 Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, \Herra\ minun Jumalani. 2:7 Minä wajoisin wuorten perustuxen asti/ maa salpais minun teljilläns ijancaickisest: mutta sinä otit minun sieluni cadotuxest/ HERra minun Jumalan.
2:8 Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi. 2:8 Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin \Herraa\; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis. 2:8 Cosca minun sielun epäili minusa/ nijn minä muistin HERran päälle: ja minun rucouxen tuli sinun tygös/ sinun pyhäsä Templisäs.
2:9 Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa. 2:9 Mutta jotka luottavat turhaan valheeseen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa. 2:9 Mutta jotca luottawat turhaan/ ei he armo löydä.
2:10 Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus." 2:10 Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni; \Herran\ tykönä on apu. 2:10 Mutta minä tahdon uhrata kijtoxella/ minä pidän lupauxeni HERralle/ että hän autti minua.
2:11 Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle. 2:11 Ja \Herra\ sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle. 2:11 Ja HERra sanoi calalle/ että hän oxensi Jonan maan päälle.
     

VALITSE
LUKU

1 2 3
4