HABAKUK

HABAKUK

Propheta  Habacuc
1938 1776 1642
     
3 LUKU 3 LUKU III. Lucu
3:1 Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan. 3:1 Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä. 3:1 TÄmä on Prophetan Habacuchin rucous/ wiattomain edestä.
3:2 Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta. 3:2 \Herra\, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. \Herra\, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta. 3:2 HERra/ minä olen sinun sanomas cuullut/ nijn että minä hämmästyin. HERra/ sinä wirgotat sinun käsialas wuosicautten keskellä/ ja teet sen tiettäwäxi wuosicautten keskellä/ tuscas ajattelet laupiutta.
3:3 Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä. 3:3 Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, Sela! hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan. 3:3 Jumala tuli eteläst/ ja pyhä Paranin wuorelda/ Sela. Hänen kijtostans olit taiwat täynäns/ ja hänen cunniatans oli maa täynäns.
3:4 Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho. 3:4 Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu. 3:4 Hänen paistens oli nijncuin walkeus/ kirckaus käwi hänen käsistäns: siellä oli hänen wäkewydens salattu.
3:5 Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä. 3:5 Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä. 3:5 Hänen edelläns käwi rutto/ ja widzaus meni/ cuhunga hän sijtte meni.
3:6 Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset. 3:6 Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi. 3:6 Hän seisoi ja mittais maata/ hän cadzeli ja hajotti pacanat/ nijn että mailman wuoret muserruit/ ja caicki cuckulat mailmas notkistuit/ cosca hän mailmas waelsi.
3:7 Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat. 3:7 Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan. 3:7 Minä näin Ethiopian majat murhellisna/ ja Midianiterein tellat wapisewan.
3:8 Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla? 3:8 Etkös, \Herra\, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton. 3:8 Etkös HERra ollut wihainen wirrasa? ja sinun hirmuisudes wesisä/ ja närkästyxes meresä? Cosca sinä ajoit orehillas/ ja sinun rattas sait woiton.
3:9 Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan. 3:9 Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa. 3:9 Sinä weit sinun joudzes edes/ nijncuins olet sucucunnille wannonut/ Sela/ ja jaoit wirrat maasa.
3:10 Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle. 3:10 Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen. 3:10 Wuoret näit sinun ja tulit murhellisexi/ wirta meni pois/ sywyys annoi idzestäns änen ja nosti käsiäns corkeuteen.
3:11 Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa. 3:11 Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella. 3:11 Auringo ja Cuu seisoit alallans/ sinun nuoles menit kirckaudella/ ja sinun sauwas pitkäisen leimauxella.
3:12 Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa. 3:12 Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas. 3:12 Sinä tallaisit maan wihasas/ ja surwoit ricki pacanat hirmuisudesas.
3:13 Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela. 3:13 Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela! 3:13 Sinä läxit Canssas auttaman/ auttaman woideltuas. Sinä särjit pään jumalattomain huonesa/ ja rijsuit perutuxet alasti haman caulan asti Sela.
3:14 Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa, jotka hyökkäävät hajottamaan minua - se on heidän ilonsa - aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa. 3:14 Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti. 3:14 JOsca sinä wielä kiroisit pään waldicata kylinens/ jotca tulewat nijncuin tuulispää minua hajottaman/ ja iloidzewat nijncuin he olisit köyhän syönet salaisest.
3:15 Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua. 3:15 Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa. 3:15 Sinun orhis käywät meresä/ suurten wetten logas.
3:16 Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä. 3:16 Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajalla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan. 3:16 Että minä sencaltaist cuulen/ nijn minun wadzan murehti/ minun huulen wärisewät huudosta/ märkä lijcku minun luisani/ minä olen murehisani. Josca minä saisin lewätä waiwani ajalla/ cosca me menemmä sen Canssan tygö/ joca soti meitä wastan.
3:17 Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. 3:17 Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman. 3:17 Sillä ei ficunapuun pidä wihottaman/ eikä wijnapuus pidä hedelmätä oleman. Öljypuiden työ wilpistele/ ja ei pellot anna elatusta. Jo lambat pitä pihatosta carcotettaman/ eikä carja pidä nawetas oleman.
3:18 Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. 3:18 Mutta minä iloitsen \Herrassa\, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani. 3:18 MUtta minä iloidzen HERrasa/ ja riemuidzen Jumalasa minun lunastajasani.
3:19 Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani. 3:19 \Herra\, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani. 3:19 Sillä HERra Jumala on minun woiman/ joca asetta minun jalcani nijncuin peuran jalat. Ja wie minun corkiallen/ nijn että minä soitan minun candelettani.
     


VALITSE
LUKU

1 2 3