5 luku

Jaakob lausuu ankaran varoituksen jumalattomille rikkaille 1 – 6, kehoittaa kärsivällisyyteen 7 – 11, kieltää vannomasta 12 ja käskee rukoilemaan kutakin itsensä ja muitten puolesta ja palauttamaan eksyneitä 13 – 20.

1 Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa.

1 Niinpä niin, te rikkaat, itkekää ja vaikeroikaa kurjuuttanne, joka on saavuttava teidät.

1. Nyt hyvin, te rikkaat! itkekäät ja ulvokaat teidän viheliäisyyttänne, joka teidän päällenne tuleva on.

1. Te rickat itkekät ja ulwocat teidän wiheljäisyttän joca teidän päällen tulewa on.

1. Lach nyt/ te Rickat/ idkeket ia wlgocat teiden Wiheleitzydhen päle/ ioca teiden ylitzen tulema' pite. (Lach nyt/ te rikkaat/ itkekäät ja ulwokaat teidän wiheliäisyyden päälle/ joka teidän ylitsen tuleman pitää.)

2 Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät;

2 Rikkautenne on mädännyt, vaatteenne ovat koin syömät.

2. Teidän rikkautenne ovat mädänneet, teidän vaatteenne ovat koidellut.

2. Teidän rickauden owat mädännet.

2. Teidhen Rickaudhen ouat medhänyet/ (Teidän rikkauten owat mädänneet/)

3 teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.

3 Kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niitten ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä lihanne niin kuin tuli. Olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.

3. Teidän kultanne ja hopianne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste pitää oleman teille todistukseksi, ja pitää syömän teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette rikkauden koonneet teillenne viimeisinä päivinä.

3. Teidän waatten owat coidellut teidän culdan ja hopian owat ruostunet ja heidän ruostens pitä oleman teille todistuxexi ja pitä syömän teidän lihan nijncuin tuli.

3. Teidhen waaten ouat coidhellut/ Teiden Cultanna ia Hopianna ouat roostunuet/ ia heidhe' roostens pite oleman teille todhistoxexi/ ia pitepi teidhen Lihanna ylessyömen ninquin yxi tuli. (Teidän waatteen owat koidellut/ Teidän kultanne ja hopianne owat ruostuneet/ ja heidän ruosteensa pitää oleman teille todistukseksi/ ja pitääpi teidän lihanne ylössyömän niinkuin yksi tuli.)

4 Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.

4 Katso, työmiesten, vainioittenne niittäjäin palkka, jonka te olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitushuudot ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.

4. Katso, työmiesten palkka, jotka teidän maakuntainne elon niittäneet ovat, joka petoksella teiltä pidetty on, huutaa, ja elonleikkaajain parut ja huudot ovat tulleet Herran Zebaotin korville:

4. Te oletta rickauden ahnettinet teillen wijmeisinä päiwinä. Cadzo työmiesten palcka jotca teidän maacundain elon nijttänet owat joca petoxella ei ole teildä maxettu elonleickaitten pargut ja huudot owat tullet HERran Zebaothin corwijn.

4. Te oletta Rickaudhen tauaroitzenuet teille wimeisine peiuine. Catzo/ Tömieste' palca iotca teiden Macundain Elon leicanuet ouat/ ioca petoxella ei ole teilde maxettu/ Ninen Elonleicaitten Parghut ia hwdhot ouat siselletulluet Herra' Sabaothin Coruihin. (Te olette rikkauden tawaroitseneet teille wiimeisinä päiwinä. Katso/ Työmiesten palkka jotka teidän maakuntain elon leikanneet owat/ joka petoksella ei ole teiltä maksettu/ Niinen elonleikkaitten parut ja huudot owat sisälle tulleet Herran Sebaotin korwihin.)

5 Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä.

5 Olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet. Olette sydäntänne syötelleet (niin kuin) teurastuspäivänä.

5. Te olette herkuissa eläneet maan päällä, ja olette teidän hekumanne pitäneet, ja teidän sydämenne syötelleet niinkuin teuraspäivänä.

5. Te oletta hercuis elänet maan päällä ja oletta teidän hecuman pitänet ja teidän sydämen syötellet nijncuin teuraspäiwäxi.

5. Te oletta Hercuisa elenyet maan päle/ ia oletta teide' Hecuman pitenyet/ ia teidhen Sydhemen sötellyet ninquin Teuraspeiuexi. (Te olette herkuissa eläneet maan päällä/ ja olette teidän hekuman pitäneet/ ja teidän sydämen syötellyt niinkuin teuraspäiwäksi.)

6 Vanhurskaan te olette tuominneet ja tappaneet; hän ei vastusta teitä.

6 Olette tuominneet, olette tappaneet vanhurskaan. Hän ei vastusta teitä.

6. Te olette tuominneet, te olette tappaneet vanhurskaan, joka ei ole teitä vastaan ollut.

6. Te oletta duominnet wanhurscan ja tappanet joca ei ole teitä wastan ollut.

6. Te oletta dominuet sen Wanhurskan ia tappanuet ia ei hen ole teite wastanseisonut. (Te olette tuominneet sen wanhurskaan ja tappaneet ja ei hän ole teitä wastaan seisonut.)

7 Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.

7 Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes se saa varhaisen ja myöhäisen sateen.

7. Niin olkaat siis kärsivälliset, rakkaat veljet, Herran tulemiseen asti. Katso, peltomies odottaa kallista maan hedelmää, ja on kärsivällinen siihenasti kuin hän saa varhaisen ja hiljaisen sateen.

7. NIin olcat sijs kärsiwäiset rackat weljet haman HERran tulemisen asti. Cadzo peldomies odotta sitä callista maan hedelmätä ja on kärsiwäinen sijhenasti cuin hän saa warhaisen ja hiljaisen saten.

7. Nin olcat sis Kersiueiset/ rackat Weliet/ haman HERran tulemisen asti. Catzo peltomies odotapi site callista Maan Hedhelmete/ ia ombi kersiueinen sihenasti quin hen saapi Amulisen ia Illalisen Saten. (Niin olkaat siis kärsiwäiset/ rakkaat weljet/ hamaan Herran tulemiseen asti. Katso peltomies odottaapi sitä kallista maan hedelmätä/ ja ompi kärsiwäinen siihen asti kuin hän saapi aamullisen ja illallisen sateen.)

8 Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.

8 Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.

8. Niin olkaat te myös kärsivälliset ja vahvistakaat sydämenne; sillä Herran tulemus lähestyy.

8. Nijn olcat te myös kärsiwäiset ja wahwistacat sydämen:

8. Nin olcat te mös kersiueiset ia wahuistacat teidhen Sydhemen/ (Niin olkaat te myös kärsiwäiset ja wahwistakaat teidän sydämen/)

9 Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.

9 Älkää nurisko toisianne vastaan, veljet, jottei teitä tuomittaisi. Katso, tuomari seisoo ovella.

9. Älkäät huoatko, rakkaat veljet, toinen toistanne vastaan, ettette kadotetuksi tulisi. Katso, tuomari seisoo oven edessä.

9. Sillä HERran tulemus lähesty. Älkät huogatco rackat weljet toinen toistan wastan ettet te cadotetuxi tulis.

9. Sille ette Herra' Tulemus lehestypi. Elket Hoaco/ rackat Welieni/ toinen toistan wastan/ Senpäle/ ettei te cadhotetuxi tulisi. Catzo/ se Domari ombi Ouen edhes. (Sillä että Herran tulemus lähestyypi. Älkäät huoatko/ rakkaat weljeni/ toinen toistanne wastaan/ Sen päälle/ ettei te kadotetuksi tulisi. Katso/ se tuomari ompi owen edessä.)

10 Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.

10 Ottakaa, veljeni*, vaivan kestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.

10. Ottakaat, rakkaat veljeni, vaivan ja kärsivällisyyden esikuva niistä prophetaista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat.

10. Cadzo Duomari on owen edes. Ottacat rackat weljeni waiwan ja kärsimisen cuwa nijstä Prophetaista jotca teille HERran nimen puhunet owat.

10. Ottacat/ minun rackat Welieni/ waiuan ia kersimisen Esicuua nijste Prophetista/ iotca teille puhunuet ouat Herran Nimee'/ (Ottakaat/ minun rakkaat weljeni/ waiwan ja kärsimisen esikuwa niistä prophetista/ jotka teille puhuneet owat Herran nimeen/)

11 Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.

11 Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Jobin kärsivällisyyden olette kuulleet ja Herran lopun olette nähneet, sillä* Herra on laupias ja armahtavainen.

11. Katso, me sanomme ne autuaiksi, jotka kärsineet ovat. Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet ja Herran lopun te nähneet olette; sillä Herra on sangen laupias ja armollinen.

11. Cadzo me sanomma ne autuaxi jotca kärsinet owat. Hiobin kärsiwäisyden te oletta cuullet ja HERran lopun te nähnet oletta: Sillä HERra on sangen laupias ja armollinen.

11. Catzo/ me lausumma ne Autuaxi/ iotca kersinyet ouat. Sen Hiobin kersiueisyden te olette cwlluet/ ia Herran Lopun te nehnuet oletta/ Sille ette Herra ombi sangen Laupias/ ia yxi Armactaia. (Katso/ me lausumme ne autuaaksi/ jotka kärsineet owat. Sen Hiobin kärsiwäisyyden te olette kuulleet/ ja Herran lopun te nähneet olette/ Sillä että Herra ompi sangen laupias/ ja yksi armahtaja.)

12 Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan "on" olkoon teillä "on", ja "ei" olkoon teillä "ei", ettette joutuisi tuomion alle.

12 Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa. Vaan "on" olkoon teillä "on" ja "ei" olkoon "ei", jottette joutuisi tuomittaviksi.

12. Ennen kaikkia, rakkaat veljeni, älkäät vannoko, ei taivaan kautta eikä maan, ei myös yhtään muuta valaa; mutta olkoon teidän puheenne niin kuin niin on, ja se olkoon ei kuin ei on, ettette ulkokullaisuuteen lankeaisi.

12. ENnen caickia rackat weljet älkät wannoco eikä Taiwan cautta eikä maan ei myös yhtän muuta wala: mutta olcon teidän puhen Nijn cuin Nijn on ja se olcon Ei cuin Ei ole ettet te ulcocullaisuteen langeis.

12. Ennen caikia/ rackat Weliet/ Elket wannoco/ eike Taiuan cautta eike Maan/ eike mös ycten mwta olgho teidhen puhenna se Nin/ quin on Nin/ ia se olcohon Ei/ quin Ei ole. Sen päle ettei te langeisi wlconcullasutehen. (Ennen kaikkia/ rakkaat weljet/ Älkäät wannoko/ eikä taiwaan kautta eikä maan/ eikä myös yhtään muuta olko teidän puheenne se niin/ kuin on niin/ ja se olkohon ei/ kuin ei ole. Sen päälle ettei te lankeisi ulkokullaisuutehen.)

13 Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.

13 Jos joku teistä kärsii vaivaa, rukoilkoon. Jos joku on hyvillä mielin, laulakoon ylistystä.

13. Jos joku kärsii vaivaa teidän seassanne, se rukoilkaan, jos joku on hyvällä mielellä, se veisatkaan virsiä.

13. Jos jocu kärsi teidän seasan: hän rucoilcan jos jocu on hywällä mielellä se weisatcan wirsiä.

13. Kersikö iocu teidhen seasan? Hen rucolkan. Jos iocu o'bi hyues mielesens? se weisatcan Psalmi. (Kärsiikö joku teidän seassan? Hän rukoilkaan. Jos joku ompi hywässä mielessänsä? se weisatkaan psalmi.)

14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen puolestaan voidellen hänet öljyllä Herran nimessä.

14. Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit, ja ne rukoilkaan hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen.

14. Jos jocu sairasta teidän seasan hän cudzucan tygöns Seuracunnan Papit ne rucoilcan hänen edestäns woidellen händä öljyllä HERran nimeen.

14. Jos iocu on teisse Sairas? he' cutzucan tygens Seuracunnan Papit/ ia rucoelcaat henen pälens woidellen henen Oliulla Herran Nimeen. (Jos joku on teissä sairas? hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit/ ja rukoilkaat hänen päällensä woidellen hänen öljyllä Herran nimeen.)

15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.

15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra nostaa hänet. Ja jos hän on syntejä tehnyt, ne annetaan hänelle anteeksi.

15. Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa hänen, ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne hänelle anteeksi annetaan.

15. Sillä Uscon rucous paranda sairan ja HERra cohenda händä. Ja jos hän on syndiä tehnyt nijn ne hänelle andexi annetan.

15. Ja se Uskon rucuus parandapi sen Sairastauan/ ia Herra henen yleskohdendapi/ Ja ios hen ombi syndietehnyt/ ne pite henelle andexiannetaman. (Ja se uskon rukous parantaapi sen sairastawan/ ja Herra hänen ylös kohentaapi/ Ja jos hän ompi syntiä tehnyt/ ne pitää hänelle anteeksi annettaman.)

16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

16 Tunnustakaa [siis] toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte. Vanhurskaan harras* rukous voi paljon.

16. Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.

16. Tunnustacat toinen toisellen teidän ricoxen ja rucoilcat toinen toisenne edestä että te terwet olisitta. Sillä wanhurscan rucous woi paljo cosca se totinen on.

16. Tunnustaca keskenen toinen toisellenna Ricoxenna/ ia rucolca toinen toisen edeste/ ette te teruet olisitta/ Sille ette sen wanhurskan Rucous palio woipi/ coska hen totinen ombi. (Tunnustakaa keskenän toinen toisellenne rikoksenne/ ja rukoilkaa toinen toisen edestä/ että te terweet olisitte/ Sillä että sen wanhurskaan rukous paljon woipi/ koska hän totinen ompi.)

17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

17 Elia oli samanluontoinen ihminen kuin me, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä satanut maan päälle kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

17. Elias oli ihminen, niissä haluissa vikapää kuin mekin ja hän rukoili rukouksella, ettei pitänyt sataman, ja ei satanutkaan maan päällä kolmena vuotena ja kuutena kuukautena,

17. Elias oli ihminen nijsä haluisa wicapää cuin mekin hän rucoili ettei pitänyt sataman ja ei satanutcan maan päälle colmena wuotena ja cuutena Cuucautena.

17. Elias oli yxi Inhiminen nise haluisa wicapä quin mekin/ ia hen rucoili yhden Rucouxen/ ettei pitenyt sataman/ ia ei mös satanu Maan päle colmen Woonna/ ia cwtena Cucauna. (Elias oli yksi ihminen niissä haluissa wikapää kuin mekin/ ja hän rukoili yhden rukouksen/ ettei pitänyt sataman/ ja ei myös satanut maan päälle kolmena wuonna/ ja kuutena kuukautena.)

18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.

18 Ja hän rukoili jälleen, ja taivas antoi sateen ja maa kasvoi hedelmänsä.

18. Ja hän taas rukoili, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.

18. Ja hän taas rucoili ja Taiwas andoi saten ja maa caswoi hedelmän.

18. Ja taas hen rucoili/ ia Taiuas annoi Saten/ ia Maa edestoi Hedhelmens. (Ja taas hän rukoili/ ja taiwas antoi sateen/ ja maa edestoi hedelmänsä.)

19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,

19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku hänet palauttaa,

19. Rakkaat veljeni, jos joku teistä eksyis totuudesta ja joku palauttais hänen,

19. Rackat weljeni jos jocu teistä exyis totudest ja jocu sen palauttais.

19. Rackat Welieni/ ios iocu teidhen keskenen exyis Totudhesta/ ia iocu henen palautais/ (Rakkaat weljeni/ jos joku teidän keskenän eksyisi totuudesta/ ja joku hänen palauttaisi/)

20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

20 niin tietäköön, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa sielun kuolemasta ja peittää synnin paljouden.

20. Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden.

20. Se tietkän että joca synneisen exyxistä palautta se on wapahtanut sielun cuolemasta ja peittä syndein paljouden.

20. Se tietken ette ioca Synneitzen palauttapi henen Tijens exymisesta/ se ombi wapahtanut yhden Sielun Coolemasta/ ia peittepi Synnein palioudhen. (Se tietkään että joka syntisen palauttaapi hänen tiensä eksymisestä/ se ompi wapahtanut yhden sielun kuolemasta/ ja peittääpi syntein paljouden.)