4 luku

Jaakob varoittaa riidoista, himoista ja maailman rakkaudesta 1 – 6, kehoittaa nöyryyteen 7 – 10, kieltää panettelemasta ja tuomitsemasta 11, 12 ja ylpeästä itseensä luottamisesta 13 – 17.

1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?

1 Mistä syntyvät taistelut ja [mistä] riidat keskellänne? Eivätkö tästä: himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?

1. Kusta sodat ja tappelukset tulevat teidän seassanne? Eikö siitä, (nimittäin) teidän himoistanne, jotka teidän jäsenissänne sotivat?

1. Custa sodat ja rijdat tulewat teidän seasan? Eikö sijtä? nimittäin teidän himoistan jotca teidän jäsenisän sotiwat?

1. CUsta Sodhat ia Rijdhat tuleuat teiden keskenen? Eikö he sijte tule? nimittein/ teiden Himoista'ne/ iotca sotiuat teiden * iäsenisenne? (Kussa sodat ja riidat tulewat teidän keskenän? Eikö he siitä tule? nimittäin/ teidän himoistanne/ jotka sotiwat teidän jäsenissänne?)

2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.

2 Te himoitsette eikä teillä ole. Te tapatte ja kiivailette ettekä voi saavuttaa. Te riitelette ja taistelette eikä teillä ole, koska ette ano.

2. Te himoitsette, ja ette saa sillä mitään. Te kadehditte ja kiivaatte, ja ette sillä voita mitään. Te soditte ja tappelette, ja ei teillä mitään ole, ettette mitään anokaan.

2. Te himoidzetta ja ette saa sen cansa mitän. Te cadetitta ja kijwatte ja ette sen cansa woita mitän. Te soditta ja tappeletta ja ei teillä mitän ole ettet te mitän anockan.

2. Te Himoitzetta/ ia eipe te sen cansa saa. Te cadhetitta ia kijuatte/ ia eipe te sen ca'sa woita. Te sodhitta ia tappeletta/ ia eipe teille ole/ Senteden ettet te mite ano. (Te himoitsette/ ja eipä te sen kanssa saa/ Te kadehditte ja kiiwaatte/ ja eipä te sen kanssa woita. Te soditte ja tappelette/ ja eipä teillä ole/ Sentähden ettet te mitään ano.)

3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.

3 Te anotte ettekä saa, koska anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.

3. Te anotte, ja ette saa, että te kelvottomasti anotte, että te teidän himoissanne sen kuluttaisitte.

3. Te anotta ja et te saa että te kelwottomast anotta nimittäin että te teidän himoisan sen culutaisitta.

3. Te anotta ia eipe te saa/ Senteden ette te pahasti anotta/ nimittein sihe'/ ette te teiden Himoisanne sen culutaisitta. (Te anotte ja eipä te saa/ Sentähden että te pahasti anotte/ nimittäin siihen/ että te teidän himoissanne sen kuluttaisitte.)

4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

4 Te (avionrikkojat ja) avionrikkojattaret, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen.

4. Te huorintekiät ja huorat! ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.

4. Te huorintekiät ja huorat ettekö te tiedä että mailman ystäwys saatta Jumalan wihaisexi? Joca sijs tahto mailman ystäwä olla hän tule Jumalalda wihattawaxi.

4. Te Hoorintekiet ia Hoorat/ ettekö te tiedhe/ ette Mailman Ystewuys ombi Jumalan Wihalisus? Joca sijs tactopi Mailma' Ysteue olla Hen tulepi Jumalan Wihalisexi. (Te huorintekijät ja huorat/ ettekö te tiedä/ että maailman ystäwyys ompi Jumalan wihollisuus? Joka siis tahtoopi maailman ystäwä olla Hän tuleepi Jumalan wiholliseksi.)

5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?

5 Vai luuletteko, että Raamattu * puhuu turhaan?”Kateuteen asti Hän haluaa Henkeä, joka asuu meissä.”*

5. Eli luuletteko, että Raamattu sanoo turhaan: henki, joka meissä asuu, himoitsee kateutta vastaan?

5. Eli luulettaco että Ramattu sano turhan? Hengi joca teisä asu himoidze cateutta wastan.

5. Eli lwletaco te/ ette Ramattu sanopi turhan? Hengi ioca teisse asupi/ himoitzepi Cateusta wastan/ (Eli luuletteko te/ että Raamattu sanoopi turhaan? Henki joka teissä asuupi/ himoitseepi kateusta wastaan/)

6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

6 Mutta Hän antaa sitä suuremman armon. Sen vuoksi Hän* sanoo: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon."

6. Ja antaa runsaasti armon; sentähden hän sanoo: Jumala seisoo ylpeitä vastaan, mutta nöyrille antaa hän armon.

6. Ja anda runsast Armon.

6. ia andapi runsasti Armon. (ja antaapi runsaasti armon.)

7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset, [mutta] vastustakaa paholaista, niin hän pakenee luotanne.

7. Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettä, niin hän teistä pakenee.

7. Nijn olcat sijs Jumalalle alammaiset mutta wastanseisocat Perkelettä nijn hän teistä pakene.

7. Nin olcat sijs Alamaiset Jumalalle/ Mutta wastanseisocat Perkelet/ nin hen pakene teiste. (Niin olkaat siis alamaiset Jumalalle/ Mutta wastaan seisokaat perkeleet/ niin hän pakenee teistä.)

8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.

8 Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.

8. Lähestykäät Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaat kätenne, te syntiset, ja peratkaat teidän sydämenne, te kaksimieliset.

8. Lähestykät Jumalata nijn hän lähesty teitä. Puhdistacat käten te synneiset ja peratcat teidän sydämen te caximieliset.

8. Lehestyke Jumalalle/ nin hen lehestypi teille. Puhdistaca teiden Kätenne O te Synneiset/ Ja percacat teiden Sydhemenne te Caximieliset. (Lähestykää Jumalalle/ niin hän lähestyypi teille. Puhdistakaa teidän kätenne oi te syntiset/ Ja perkatkaat teidän sydämenne te kaksimieliset.)

9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.

9 Tuntekaa kurjuutenne ja valittakaa ja itkekää. Naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.

9. Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkekäät. Teidän naurunne kääntyköön itkuksi ja ilonne murheeksi.

9. Olcat radolliset ja kärsikät cowa ja itkekät. Teidän nauron käändykön itcuxi ja teidän ilon murhexi.

9. Olcat Radhoiliset/ ia kersiket coua/ ia idkeket. Teiden Naurunna kendyken Idkuxi/ ia teiden Ilonna Murehexi. (Olkaat raadolliset/ ja kärsikäät kowaa/ ja itkekäät. Teidän naurunne kääntykään itkuksi/ ja teidän ilonne murheeksi.)

10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

10 Nöyrtykää Herran edessä, niin Hän koroittaa teidät.

10. Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää.

10. Nöyryttäkät teitän Jumalan caswon edes nijn hän teitä cohenda.

10. Neuriteket teiten Jumalan Casuon eten/ nin hen teite yleskodhenda. (Nöyryttäkäät teitän Jumalan kaswon eteen/ niin hän teitä ylös kohentaa.)

11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.

11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee ja* veljeään tuomitsee, panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain seuraaja vaan tuomari.

11. Älkäät toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka veljeänsä panettelee ja veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos sinä tuomitset lain, niin et sinä ole lain tekiä vaan tuomari.

11. Älkät toinen toistan panetelco rackat weljet. Sillä joca weljens panettele ja duomidze hän panettele Lakia ja duomidze Lain. Mutta jos sinä duomidzet Lain nijn et sinä ole Lain tekiä waan Duomari.

11. Elket panetelco keskenen rackat Weliet. Joca panettele weliens/ ia Domitzepi weliens/ hen panetele Lakia/ ia Domitzepi lain. Mutta ios sine domitzet Lain/ nin et ole sine Lain Tekie/ Waan Domari. (Älkäät panetelko keskenän rakkaat weljet. Joka panettelee weljensä/ ja tuomitseepi weljensä/ hän panettelee lakia/ ja tuomitseepi lain. Mutta jos sinä tuomitset lain/ niin et ole sinä laintekijä/ Waan tuomari.)

12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?

12 Yksi on lainsäätäjä [ja tuomari], Hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa Mutta kuka olet sinä, joka tuomitset toisen*?

12. Yksi on lain antaja, joka voi vapahtaa ja kadottaa. Kuka sinä olet, joka toista tuomitset?

12. Sillä yxi on Lain andaja joca woi wapautta ja cadotta. Cusa sinä olet joca toista duomidzet.

12. Sille yxi ombi Lainandaia/ Joca woipi wapautta ia cadhotta. Cuca sine oleit/ ioca toista Domitzet? (Sillä yksi ompi lainanantaja/ Joka woipi wapauttaa ja kadottaa. Kuka sinä olet/ joka toista tuomitset?)

13 Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" —

13 Niinpä niin, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna menemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja käymme kauppaa ja saamme voittoa" —

13. Nyt hyvin, te jotka sanotte: menkäämme tänäpänä taikka huomenna siihen eli siihen kaupunkiin, ja viettäkäämme siinä yksi vuosi, ja tehkäämme kauppaa ja voittakaamme,

13. Te cuin sanotta: mengäm tänäpän taicka huomen sijhen eli sijhen Caupungijn ja wiettäkäm sijnä yxi wuosi ja tehkäm cauppa ja woittacam.

13. Lach nyt/ te quin sanotta. Tenepene taicka Homenna/ mengem sihen eli sihen Caupungijn/ ia wiettekem sijne ydhen Woodhen/ ia caupatechkem ia woittacam/ (Nyt te kuin sanotte. Tänäpänä taikka huomenna/ menkäämme siihen eli siihen kaupunkiin/ ja wiettäkäämme siinä yhden wuoden/ ja kaupat tehkäämme ja woittakaamme.)

14 te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu —

14 te, jotka ette tiedä huomisen menoa. Sillä mikä on elämänne? * Sehän on savu,* joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.

14. Jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän elämänne? Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo.

14. Jotca ei tiedä mitä huomena tapahtu. Sillä mikä on teidän elämän? Se on yxi löyhäys joca wähäxi hetkexi ilmesty mutta cohta cato. Mutta teidän piti sanoman.

14. iotca epätiedhette mite Homena tapactupi. Sille mike ombi teiden Elämen? Se ombi yxi Leuueh/ ioca wähexi Hetkexi ilmestupi/ mutta sitelehin se poiskatopi. Jonga edheste teiden piti sanoman. (jotka etpä tiedätte mitä huomenna tapahtuupi. Sillä mikä ompi teidän elämän? Se ompi yksi löyhä/ joka wähäksi hetkeksi ilmestyypi/ mutta siitälähin pois katoaapi. Jonka edestä teidän piti sanoman.)

15 sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon".

15 Sen sijaan teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo, niin elämme ja teemme tämän tai tuon."

15. Mutta teidän pitää sanoman: jos Herra tahtoo, ja me elämme, niin me tätä taikka sitä tahdomme tehdä.

15. Jos HERra tahto ja me elämme nijn me sitä taicka tätä tekisim.

15. Jos Herra tactois/ ia me eleisime/ nin me tekisim site taica täte. (Jos Herra tahtoisi/ ja me eläisimme/ niin me tekisimme sitä taikka tätä.)

16 Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.

16 Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.

16. Mutta nyt te kerskaatte teidän ylpeydessänne. Kaikki senkaltainen kerskaus on paha.

16. Mutta nyt te kerscatta teitän teidän coreudesan. Caicki sencaltainen kerscaus on paha.

16. Mutta nyt te teiten kerskatta teiden Coreuxisan. Caiki sencaltainen Kerskaus ombi paha. (Mutta nyt te teitän kerskaatte teidän koreuksissan. Kaikki senkaltainen kerskaus ompi paha.)

17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

17 Joka siis ymmärtää tehdä hyvää eikä tee, hänelle se on synniksi.

17. Sillä joka taitaa hyvää tehdä, ja ei tee, niin se on hänelle synniksi.

17. Sillä joca taita hywä tehdä ja ei tee nijn se on hänelle synnixi.

17. Sille ioca taita hyue tehdhä ia ei tee/ henelle ombi se synnixi. (Sillä joka taitaa hywää tehdä ja ei tee/ hänelle ompi se synniksi.)