4 luku

Kehoitus koettelemaan henkiä, ovatko ne Jumalasta 1 – 6, ja rakastamaan veljiä, niin kuin Jumala on rakastanut meitä, hän, joka on rakkaus ja on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi 7 – 21.

1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

1 Rakkaat, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta lähtöisin, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

1. Te rakkaimmat! älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan.

1. TE rackaimmat älkät jocaista Henge uscoco waan coetelcat Henget jos he Jumalasta owat : sillä monda wäärä Prophetat owat tullet mailmaan.

1. TE rackaimat/ elkette iocaista Hengie Uskoco/ Waan cokecat ne Henget/ ios he Jumalasta ouat. Sille ette monda Falskia Prophetat ouat Wloslectenet Mailman/ (Te rakkaimmat/ älkäätte jokaista henkeä uskoko/ Waan kokekaat ne henget/ jos he Jumalasta owat. Sillä että monta falskia profeetat owat ulos lähteneet maailmaan/)

2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

2 Tästä tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi lihassa tulleeksi, on Jumalasta lähtöisin.

2. Sillä te tuntekaat Jumalan Henki, että jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta,

2. Sijtä te tutcat Jumalan Hengi että jocainen Hengi joca tunnusta Jesuxen Christuxen Lihaan tullen se on Jumalasta.

2. Sen cautta te tundecat Jumalan Hengi. Ette iocainen Hengi quin tunnustapi Iesusen Christusen Lihasa tulluen/ se ombi Jumalasta. (Sen kautta tuntekaat Jumalan Henki. Että jokainen henki kuin tunnustaapi Jesuksen Kristuksen lihassa tulleen/ se ompi Jumalasta.)

3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta (Kristukseksi lihassa tulleeksi), ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

3 Ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta (*Kristukseksi lihassa tulleeksi), ei ole Jumalasta lähtöisin. Se on antikristuksen henki, josta olette kuulleet, että se tulee, ja se on jo nyt maailmassa.

3. Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta: ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, että hän on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.

3. Ja jocainen Hengi joca ei tunnusta Jesusta Christusta Lihaan tullexi ei se ole Jumalasta. Ja se on Antichristuxen Hengi josta te cuulitta että hän on tulewa ja on jo parhallans mailmasa.

3. Ja iocainen Hengi/ quin ei tunnusta Iesusen Cheristusen Lihasa tulluexi/ ei ole se Jumalasta. Ja teme ombi se Antichristusen Hengi/ iosta te cwlitta/ ette hen ombi tuleua/ ia ombi io parallans Mailmasa. (Ja jokainen henki/ kuin ei tunnusta Jesuksen Kristuksen lihassa tulleeksi/ ei ole Jumalasta. Ja tämä ompi se antikristuksen henki/ josta te kuulitte/ että hän ompi tulewa/ ja ompi jo parhaillansa maailmassa.)

4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.

4 Lapsukaiset, te olette Jumalan omia* ja olette voittaneet heidät, sillä Hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.

4. Lapsukaiseni, te olette Jumalasta ja olette heidät voittaneet; sillä se, joka teissä on, hän on suurempi kuin se, joka maailmassa on.

4. Lapsucaiseni te oletta Jumalasta ja oletta heidän woittanet. Sillä se joca teisä on hän on suurembi cuin se joca mailmasa on.

4. Lapsucaiseni/ te oletta Jumalasta/ ia oletta Heijen ylitzeuoittanuet. Sille ette se ioca teisse ombi/ ombi swrembi quin se ioca ombi Mailmasa. (Lapsukaiseni/ te olette Jumalasta/ ja olette heidän ylitse woittaneet. Sillä että se joka teissä ompi/ ompi suurempi kuin se joka ompi maailmassa.)

5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.

5 He ovat *maailman omia*. Sen vuoksi he puhuvat 'maailman mukaan, ja maailma kuuntelee heitä.

5. He ovat maailmasta, sentähden he puhuvat maailmasta ja maailma kuulee heitä.

5. He owat mailmasta sentähden he puhuwat mailmasta ja mailma cuule heitä.

5. He ouat Mailmasta/ sentedhen he puhuuat Mailmasta/ ia Mailma heite cwlepi. (He owat maailmasta/ sentähden he puhuwat maailmasta/ ja maailma heitä kuuleepi.)

6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

6 Me olemme Jumalan omia. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä. Joka ei ole Jumalan oma, se ei kuuntele meitä. Siitä tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

6. Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

6. Me olemma Jumalasta ja joca Jumalan tunde hän cuule meitä. Joca ei Jumalasta ole ei hän cuule meitä. Sijtä me tunnemma totuden Hengen ja exytyxen Hengen.

6. Me olema Jumalasta/ ia ioca Jumalan tundepi/ Hen cwlepi meite. Joca ei ole Jumalasta/ ei hen cwle meite. Sencautta me tunnemma totudhen Hengen/ ia sen Exitoxen Hengen. (Me olemme Jumalasta/ ja joka Jumalan tunteepi/ Hän kuuleepi meitä. Joka ei ole Jumalasta/ ei hän kuule meitä. Sen kautta me tunnemme totuuden Hengen/ ja sen eksytyksen hengen.)

7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

7 Rakkaat, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta lähtöisin. Jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

7. Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

7. TE rackahimmat racastacam toinen toistam : Sillä rackaus on Jumalasta ja jocainen cuin racasta se on Jumalasta syndynyt ja tunde Jumalan.

7. Te rackahimat/ Racastacam meiten keskenen/ Sille ette Rackaus ombi Jumalasta/ ia iocainen quin racastapi/ se ombi Jumalasta syndynyt/ ia tundepi Jumalan. (Te rakkahimmat/ Rakastakaamme meitä keskenän/ Sillä että rakkaus ompi Jumalasta/ ja jokainen kuin rakastaapi/ se ompi Jumalasta syntynyt/ ja tunteepi Jumalan.)

8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

8 Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

8. Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.

8. Joca ei racasta ei hän tunne Jumalata : sillä Jumala on rackaus.

8. Joca ei racasta ei hen tunne Jumalata/ Sille ette Jumala ombi Rackaus. (Joka ei rakasta ei hän tunne Jumalata/ Sillä että Jumala ompi rakkaus.)

9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

9 Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me eläisimme Hänen ansiostaan.

9. Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.

9. Sen cautta ilmestyi Jumalan rackaus meidän cohtam että Jumala lähetti ainoan Poicans mailmaan että me hänen cauttans eläisim.

9. Sen cautta ilmestyi Jumalan Rackaus meiden coctan/ ette Jumala henen Ainoan Poiansa lehetti Mailman/ ette meiden henen cauttans elemen pidheis. (Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meitä kohtaan/ että Jumala hänen ainoan Poikansa lähetti maailmaan/ että meidän hänen kautta elämän pitäisi.)

10 Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

10 Siinä rakkaus on, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa syntiemme hyvitykseksi.

10. Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.

10. Sijnä on rackaus ei että me racastimme Jumalata waan että hän racasti meitä ja lähetti hänen Poicans meidän syndeimme sowinnoxi.

10. Sijnä seiso Rackaus/ Ei ette me racastimma Jumalata/ Waan ette hen racasti meite/ Ja lehetti henen Poia's Souinnoxexi meiden syndeinne edeste. (Siinä seisoi rakkaus/ Ei että me rakastimme Jumalata/ Waan että hän rakasti meitä/ Ja lähetti hänen Poikansa sowinnoksi meidän synteimme edestä.)

11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.

11 Rakkaat, jos Jumala näin rakasti meitä, mekin olemme velvolliset rakastamaan toisiamme.

11. Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.

11. Te rackahimmat jos Jumala meitä nijn racasti nijn meidän pitä myös toinen toistam racastaman.

11. Te rackahimat/ ios Jumala meite nin racasti/ nin meiden pite mös meiten keskenem racastaman. (Te rakkahimmat/ jos Jumala meitä niin rakasti/ niin meidän pitää myös meitän keskenämme rakastaman.)

12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.

12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos rakastamme toisiamme, niin Jumala pysyy meissä, ja Hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.

12. Ei ole yksikään Jumalaa koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä.

12. Ei ole yxikän Jumalata coscan nähnyt. Jos me racastam toinen toistam nijn Jumala pysy meisä ja hänen rackaudens on täydellinen meisä.

12. Eikengen Jumalata ole coskan nähnyt. Jos me racastam meiten keskenen/ nin Jumala meisse pysypi/ ia henen Rackaudhens ombi teudhelinen meisse. (Ei kenkään Jumalata ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme meitä keskenän/ niin Jumala meissä pysyypi/ ja hänen rakkautensa ompi täydellinen meissä.)

13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.

13 Siitä tiedämme Hänessä pysyvämme ja Hänen meissä, että Hän on antanut meille Henkeään.

13. Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä ja hän meissä, ja että hän antoi meille Hengestänsä.

13. Sijtä me tunnemme että me pysymmä hänes ja hän meisä ja että hän andoi meille hänen Hengestäns.

13. Sijte me tunnema ette me pysymme henesä/ ia hen meisse/ Ette hen annoi meille henen Hengestens. (Siitä me tunnemme että me pysymme hänessä/ ja hän meissä/ että hän antoi meille hänen Hengestänsä.)

14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.

14 Olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.

14. Ja me näimme ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.

14. Ja me näimme ja todistimme että Isä on lähettänyt Poicans mailman wapahtajaxi.

14. Ja me näimme/ ia todhistama ette Ise on lehettenyt Poighans Mailman wapactaiaxi. (Ja me näimme/ ja todistamme että Isä on lähettänyt Poikansa maailman wapahtajaksi.)

15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, Hänessä Jumala pysyy ja Hän Jumalassa.

15. Jokainen, joka tunnustaa Jesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä pysyy Jumala ja hän Jumalassa.

15. Jocainen cuin tunnusta Jesuxen Jumalan Pojaxi hänesä pysy Jumala ja hän Jumalasa.

15. Jocainen quin tunnustapi/ Ette Iesus ombi Jumalan Poica/ henesä pysypi Jumala/ ia hen Jumalasa. (Jokainen kuin tunnustaapi/ Että Jesus ompi Jumalan Poika/ hänessä pysyypi Jumala/ ja hän Jumalassa.)

16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja olemme uskoneet sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa ja Jumala Hänessä.

16. Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.

16. Ja me tunsimme ja uscoimme sen rackauden jolla Jumala meitä racasta.

16. Ja me tunsimma ia wskoima sen Rackaudhen/ ionga Jumala pite meidhen tyghenne. (Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden/ jonka Jumala pitää meidän tykönä)

17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

17 Siinä rakkaus on tullut täydelliseksi meissä, jotta meissä olisi uskallus tuomiopäivänä. Sillä sellainen kuin Hän on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.

17. Siinä täytetään rakkaus meissä, että meillä olis turva tuomiopäivänä; sillä niinkuin hän on, niin olemme me myös tässä maailmassa.

17. Jumala on rackaus ja joca rackaudes pysy hän pysy Jumalasa ja Jumala hänesä.

17. Jumala ombi Rackaus/ ia ioca Rackaudes pysy/ hen pysypi Jumalasa/ ia Jumala henesä. (Jumala ompi rakkaus/ ja joka rakkaudessa pysyy/ hän pysyypi Jumalassa/ ja Jumala hänessä.)

18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Sillä pelossa on rangaistusta, mutta joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

18. Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillä pelvolla on vaiva; mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa.

18. Sijnä on rackaus täydellinen meisä että meille olis turwa Duomiopäiwänä : sillä nijncuin hän on nijn olemma me myös täsä mailmasa.

18. Sijnä ombi rackaus teudelinen meiden cansan/ senpäle ette meille onopi Turua Domiopeiuene/ Sille ette ninquin hen on/ nin olema mös me tesse Mailmasa. (Siinä ompi rakkaus täydellinen meidän kanssamme/ senpäälle että meille ompi turwa tuomiopäiwänä/ Sillä että niinkuin hän on/ niin oleman myös me tässä maailmassa.)

19 Me rakastamme (Häntä), sillä hän on ensin rakastanut meitä.

19 Me rakastamme (Häntä), koska Hän on ensin rakastanut meitä.

19. Me rakastamme häntä; sillä hän rakasti meitä ensin.

19. Ei pelco ole rackaudesa waan täydellinen rackaus aja pois pelgon : sillä pelgolla on waiwa. Mutta joca pelkä ei hän ole täydellinen rackaudesa.

19. Pelco ei ole Rackaudesa/ waan se teudelinen Rackaus wlosaija Pelkeuxen/ Sille ette pelgolla ombi pijna. Mutta ioca pelkepi/ ei hen ole teudeline' Rackaudesa. (Pelko ei ole rakkaudessa/ waan se täydellinen rakkaus ulos ajaa pelkäyksen/ Sillä että pelolla ompi piina. Mutta joka pelkääpi/ ei ole täydellinen rakkaudessa.)

20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. Sillä *kuinka hän, joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt "

20. Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?

20. Racastacam händä : sillä hän racasti meitä ensin. Jos jocu sano : minä racastan Jumalata ja wiha weljens hän on walehtelia. Sillä joca ei racasta weljens jonga hän näke cuinga hän taita Jumalata racasta jota ei hän näe? Ja tämä käsky on meillä häneldä : joca Jumalata racasta hänen pitä myös weljens racastaman.

20. Racastacam hende/ Sille ette hen meite ensin racasti. Jos iocu sanopi/ Mine racastan Jumalata/ ia wihapi henen Weliens/ se ombi walectelia. Sille ette ioca ei racasta henen welie's ionga hen näkepi/ Quinga hen taita Jumalata racasta iota ei hen näghe? Ja teme kesky ombi meille henelde/ ette ioca Jumalata racasta/ henen pite mös racastaman weliens. (Rakastakaamme häntä/ Sillä että hän meitä ensin rakasti. Jos joku sanoopi/ Minä rakastan Jumalata/ ja wihaapi hänen weljeänsä/ se ompi walehtelija. Sillä että joka ei rakasta hänen weljeänsä jonka hän näkeepi/ Kuinka hän taitaa Jumalata rakastaa jota hän ei näe? Ja tämä käsky ompi meille häneltä/ että joka Jumalata rakastaa/ hänen pitää myös rakastaman weljeänsä.)

21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

21 Tämä käsky meille on Häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.

21. Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman.