3 luku

Jumalan lapset tietävät Jeesuksen ilmestyessä tulevansa hänen kaltaisikseen 1, 2; sen tähden he puhdistavat itsensä eivätkä tee syntiä 3 – 6 Perkeleen lapset tekevät syntiä, he eivät tee vanhurskautta eivätkä rakasta veljiä 7 – 10 Usko ja veljellinen rakkaus ovat Jeesuksen pääkäskyt 11 – 24.

1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

1 Katsokaa millaisen rakkauden Isä on antanut meille, että meitä kutsutaan* Jumalan lapsiksi, [joita olemmekin]. Sen vuoksi maailma ei tunne meitä, koska se ei tunne Häntä.

1. Katsokaat, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään. Sentähden ei maailma teitä tunne; sillä ei hän häntäkään tunne.

1. CAdzocat mingäcaltaisen rackauden Isä on meille osottanut että me Jumalan lapsixi nimitetän. Sentähden ei mailma teitä tunne : sillä ei hän händäkän tunne.

1. CAtzocat quingacaltaisen rackaudhen se Ise ombi meille osottanut/ ette me Jumalan Lapsixi nimitete'me. Sen tedhen ei Mailma teite tunne. Sille ettei hen tunne hende. (Katsokaat kuinka kaltaisen rakkauden se Isä ompi meille osoittanut/ että me Jumalan lapsiksi nimitämme. Sen tähden ei maailma teitä tunne. Sillä ettei hän tunne häntä.)

2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

2 Rakkaat, nyt olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. (Mutta) tiedämme tulevamme Hänen kaltaisikseen, kun Hän ilmestyy, sillä saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on.

2. Minun rakkaani! nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, kuin se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme; sillä me saamme hänen nähdä niinkuin hän on.

2. Minun rackani me olemma Jumalan lapset ja ei ole se wielä ilmestynyt mixi me tulemme mutta me tiedämme cosca se ilmesty nijn me hänen caltaisexens tulemme : Sillä me saamme hänen nähdä nijncuin hän on.

2. Minun rackani/ me olema nyt Jumalan Lapset/ ia ei ole se wiele ilmestynyt mixi me tulemma/ Mutta Me tiedhemme coska se ilmestypi nin me henen caltaisexens tulema/ Sille me sama henen nädhä ninquin hen on. (Minun rakkaani/ me olemme nyt Jumalan lapset/ ja ei ole se wielä ilmestynyt miksi me tulemme/ Mutta me tiedämme koska se ilmestyypi niin me hänen kaltaiseksensa tulemme/ Sillä me saamme nähdä niinkuin hän on.)

3 Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.

3 Jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä niin kuin Hän on puhdas.

3. Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niinkuin hänkin puhdas on.

3. Ja jocainen jolla tämä toiwo on hänen tygöns hän puhdista idzens nijncuin hängin puhdas on.

3. Ja iocainen iolla teme Toiuo on henen tygens/ hen puhdistapi itzens/ ninquin Hängin mös puhdas on. (Ja jokainen jolla tämä toiwo on hänen tykönsä/ hän puhdistaapi itsensä/ niinkuin hänkin myös puhdas on.)

4 Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.

4 Jokainen, joka harjoittaa syntiä, harjoittaa myös laittomuutta, ja synti on laittomuus.

4. Jokainen, joka syntiä tekee, se myös tekee vääryyttä, ja synti on vääryys.

4. Jocainen cuin syndiä teke se myös teke wääryttä ja syndi on wäärys.

4. Jocainen quin syndie tekepi/ se mös tekepi wärytte/ ia syndi ombi se wärys. (Jokainen kuin syntiä tekeepi/ se myös tekeepi wääryyttä/ ja synti ompi se wääryys.)

5 Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

5 Tiedätte Hänen ilmestyneen ottamaan pois syntimme*, eikä Hänessä ole syntiä.

5. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen, että hän meidän syntimme ottais pois; ja ei hänessä ole syntiä.

5. Ja te tiedätte hänen ilmestynen että hän meidän syndim oli poisottawa ja ei hänesä ole yhtän syndiä.

5. Ja te tiedhette ette hen ilmestyi/ senpäle ette henen piti meiden syndinne poisottaman/ ia ei ole henesä ychten syndie. (Ja te tiedätte että hän ilmestyi/ senpäälle että hänen piti meidän syntimme pois ottaman/ ja ei ole hänessä yhtään syntiä.)

6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.

6 Ei kukaan, joka Hänessä pysyy, harjoita syntiä. Yksikään, joka harjoittaa syntiä, ei ole Häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut.

6. Jokainen, joka hänessä pysyy, ei hän syntiä tee; mutta jokainen, joka syntiä tekee, ei se ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.

6. Jocainen cuin hänes pysy ei hän syndiä tee mutta jocainen cuin syndiä teke ei se ole händä nähnyt eikä tundenut.

6. Jocainen quin henesä pysypi/ ei hen syndie tee. Jocainen quin syndie tekepi/ ei se ole nähnyt hendä/ eike tundenut. (Jokainen kuin hänessä pysyypi/ ei hän syntiä tee. Jokainen kuin syntiä tekeepi/ ei se ole nähnyt häntä/ eikä tuntenut.)

7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.

7 Lapsukaiset, älköön kukaan teitä eksyttäkö. Joka vanhurskautta harjoittaa, on vanhurskas niin kuin Hän on vanhurskas.

7. Lapsukaiset, älkäät antako kenenkään teitänne vietellä. Joka vanhurskautta tekee, se on vanhurskas, niinkuin hänkin vanhurskas on.

7. Lapsucaiset älkät andaco kenengän teitän wietellä. Joca oikeutta teke se on hurscas nijncuin hängin hurscas on.

7. Lapsucaiset/ elket andaco kenengen teite wietelle. Joca oikeutta tekepi/ se ombi hurskas/ ninquin Hengin hurskas on. (Lapsukaiset/ älkäät antako kenenkään teitä wietellä. Joka oikeutta tekepi/ se ompi hurskas/ niinkuin Henki hurskas on.)

8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.

8 Joka syntiä harjoittaa, on * paholaisen oma*, sillä paholainen harjoittaa syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, jotta Hän tekisi tyhjäksi paholaisen teot.

8. Joka syntiä tekee, hän on perkeleestä; sillä perkele tekee syntiä alusta. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän perkeleen työt särkis.

8. Joca syndiä teke hän on Perkelest : sillä Perkele teke syndi algusta Sitäwarten Jumalan Poica ilmestyi että hän Perkelen työt särkis.

8. Joca syndi tekepi/ hen ombi Perkelest/ Sille ette Perkele syndi alghusta tekepi. Siteuarten ilmestyi Jumalan Poica/ ette henen piti Perkelen Töödh serkemen. (Joka syntiä tekeepi/ hän ompi perkeleestä/ Sillä että perkele syntiä alusta tekeepi. Sitä warten ilmestyi Jumalan Poika/ että hänen piti perkeleen työt särkemän.)

9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, sillä Hänen siemenensä pysyy hänessä, eikä hän voi syntiä harjoittaa, koska hän on Jumalasta syntynyt.

9. Jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei se syntiä tee; sillä hänen siemenensä pysyy hänessä, ja ei hän taida syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

9. Jocainen cuin Jumalasta syndynyt on ei hän syndiä tee : Sillä hänen siemenens pysy hänesä ja ei hän tee syndiä : sillä hän on Jumalasta syndynyt. Sijtä Jumalan lapset tutan eli Perkelen lapset.

9. Jocainen quin Jumalasta syndynyt on/ ei he' syndie tee/ Sille ette henen Siemenens pysypi henesä/ ia ei taidha syndie tehdhä/ sille hen on Jumalasta syndynyt. Sijte tutan cutca ne Jumalan Lapset/ eli Perkelen Lapset ouat. (Jokainen kuin Jumalasta syntynyt on/ ei hän syntiä tee/ Sillä että hänen siemenensä pysyypi hänessä/ ja ei taida syntiä tehdä/ sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä tutaan/ tunnetaan kutka ne Jumalan lapset/ eli perkeleen lapset owat.)

10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

10 Siitä tunnetaan Jumalan lapset ja paholaisen lapset. Yksikään, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta syntyisin, eikä se, joka ei rakasta veljeään.

10. Siitä ilmaantuvat Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Jokainen, joka ei tee vanhurskautta, ei se ole Jumalasta, ja joka ei rakasta veljeänsä.

10. Jocainen cuin ei tee wanhurscautta ei hän ole Jumalasta ja joca ei racasta hänen weljens.

10. Jocainen quin ei teghe oikeutta/ ei ole se Jumalasta Ja ioca ei racasta henen weliensä. (Jokainen kuin ei tee oikeutta/ ei ole se Jumalasta. Ja joka ei rakasta hänen weljeänsä.)

11 Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme

11 Sillä tämä on se sanoma, jonka olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toisiamme

11. Sillä tämä on ilmoitus, jonka te alusta kuulitte, että me toinen toistamme rakastaisimme.

11. SIllä tämä on ilmoitus jonga te algusta cuulitte että me toinen toistam racastaisimme. Ei nijncuin Cain joca pahasta oli ja tappoi weljens.

11. Sille ette teme ombi Ilmoitus/ ionga te cwlitta alghusta/ ette me racastaisimme keskenem. Ei ninquin Cain/ ioca sijte pahasta oli/ ia tappoi henen Weliens. (Sillä että tämä ompi ilmoitus/ jonka te kuulitte alusta/ että me rakastaisimme keskenämme. Ei niinkuin Kain/ joka siitä pahasta oli/ ja tappoi hänen weljensä.)

12 eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.

12 eikä olla niin kuin Kain, joka oli *pahan vallassa* ja tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi hänet? Koska hänen omat tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.

12. Ei niinkuin Kain, joka pahasta oli, ja tappoi veljensä; ja minkätähden hän tappoi hänen? Sillä hänen työnsä olivat pahat, ja hänen veljensä vanhurskaat.

12. Mingätähden hän tappoi hänen? Hänen työns olit pahat ja hänen weljens oikiat.

12. Ja mingetädhen hen tappoi henen? Sille ette henen töönsä pahat olit/ Ja henen Weliens oikeat. (Ja minkä tähden hän tappoi hänen? Sillä että hänen työnsä pahat olit/ ja hänen weljensä oikeat.)

13 Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.

13 Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.

13. Älkäät ihmetelkö, minun veljeni, jos teitä maailma vihaa.

13. Älkät ihmetelkö minun weljeni jos teitä mailma wiha.

13. Elket te jmehtelcö minun Welieni/ ios teite Mailma wihapi. (Älkäät te ihmetelkö minun weljeni/ jos teitä maailma wihaapi.)

14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta (veljeään), pysyy kuolemassa.

14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, koska rakastamme veljiä. Joka ei rakasta (veljeään), pysyy kuolemassa.

14. Me tiedämme, että me olemme kuolemasta elämään siirretyt, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei veljeänsä rakasta, se pysyy kuolemassa.

14. Me tiedämme että me olemme cuolemasta elämään sijrtyt : Sillä me racastamme weljiämme. Joca ei weljens racasta se pysy cuolemasa

14. Me tiedhemme/ ette me olema Coolemasta Elemehen sijrdyt/ Sille me racastamme Welienne. Joca ei racasta Weliensä/ se pysypi Coolemasa/ (Me tiedämme/ että me olemme kuolemasta elämähän siirtyneet/ Sillä me rakastamme weljeemme. Joka ei rakasta weljeensä/ se pysyypi kuolemassa.)

15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

15 Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iäistä elämää hänessä pysyvänä.

15. Jokainen, joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja; ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä.

15. Jocainen cuin weljens wiha hän on murhaja. Ja te tiedätte ettei murhajas ole ijancaickinen elämä pysywä.

15. Jocainen quin hene' Weliens wihapi/ hen ombi Murhaia. Ja te tiedhette ette iocaitzella Murhaialla ei ole se ijancaikinen Eleme henesä pysyuä. (Jokainen kuin hänen weljeensä wihaapi/ hän ompi murhaaja. Ja te tiedätte että jokaisella murhaajalla ei ole se iankaikkinen elämä hänessä pysywä.)

16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

16 Siitä olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Hän antoi henkensä puolestamme; meidänkin tulee antaa henkemme veljien puolesta.

16. Siitä me tunsimme rakkauden, että hän on henkensä meidän edestämme pannut; niin pitää meidän veljeimme edestä henkemme paneman.

16. Sijtä me tunsimme rackauden että hän on hengens meidän edestäm pannut nijn pitä meidän weljeimme edestä meidän hengemme paneman.

16. Sijte me tunsimma Rackaudhen/ Ette hen ombi Hengensä meiden edhesten pannut/ Ja meiden mös pite Welieine edheste Hengennä panemen. (Siitä me tunsimme rakkauden/ Että hän ompi Henkensä meidän edestän pannut/ ja meidän myös pitää weljeinne edestä henkemme paneman.)

17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

17 Mutta jos joku omistaa maailman varallisuutta ja näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus pysyy hänessä?

17. Mutta jos jollakin olis tämän maailman hyvyyttä, ja näkis veljensä tarvitseman, ja sulkee sydämensä häneltä, kuinkas Jumalan rakkaus pysyy hänessä?

17. Mutta jos jollakin on tämän mailman hywyttä ja näkis weljens tarwidzewan ja sulke sydämens häneldä cuingast Jumalan rackaus pysy hänesä?

17. Mutta ios iollaki ombi temen Mailman Hywuytte/ ia näkis henen Weliens taruitzeuan/ ia sulkepi henen sydhemens pois heneste/ quinga Jumalan Rackaus pysypi henesä? (Mutta jos jollakin ompi tämän maailman hywyyttä/ ja näkis hänen weljensä tarwitsewan/ ja sulkeepi hänen sydämensä pois hänestä/ kuinka Jumalan rakkaus pysyypi hänessä?)

18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

18 Lapsukaiseni*, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

18. Lapsukaiseni, älkäämme rakastako sanalla eli kielellä, vaan työllä ja totuudella.

18. Lapsucaiseni älkäm racastaco sanalla eli kielellä waan työllä ja totudella.

18. Minun Lapsucaiseni/ elkem racastaco sanalla eli Kielelle/ Waan Töön ia Totudhen cansa. (Minun lapsukaiseni/ älkäämme rakastako sanalla eli kielellä/ waan työn ja totuuden kanssa.)

19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,

19 Siitä tiedämme, että olemme * totuuden omat* ja rauhoitamme Hänen edessään sydämemme.

19. Siitä me tiedämme, että me totuudesta olemme ja taidamme hänen edessänsä meidän sydämemme hillitä,

19. SIitä me tiedämme että me totudest olemma ja taidamme hänen edesäns meidän sydämem hillitä

19. Sijte me tunnemma/ ette me Totudhesta olema/ ia taidhame henen Casuonsa edhes meiden sydhemenne hilitä/ (Siitä me tunnemme/ että me totuudesta olemme/ ja taidamme hänen kaswonsa edes meidän sydämemme hillitä/)

20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

20 Sillä jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki.

20. Että jos meidän sydämemme tuomitsee meitä, niin on Jumala suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

20. Että jos meidän sydämem meitä duomidze nijn on Jumala suurembi cuin meidän sydämem ja tietä caicki.

20. nin ette ios meiden sydemenne meite Domitzepi/ Sijtte Jumala swre'bi on quin meiden sydhemenne/ ia tietäpi caiki. (niin että jos meidän sydämemme meitä tuomitseepi/ Sitten Jumala suurempi on kuin meidän sydämemme/ ja tietääpi kaikki.)

21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,

21 Rakkaat, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,

21. Te rakkahimmat! jos ei meidän sydämemme tuomitse meitä, niin meillä on turva Jumalaan.

21. Te rackahimmat jos ei meidän sydämem meitä duomidze nijn meillä on turwa Jumalaan

21. Te Rackahimat ios ei meiden sydhemenne meite Domitze/ nin meille ombi Turua Jumalan tyköna/ (Te rakkahimmat jos ei meidän sydämemme meitä tuomitse/ niin meille ompi turwa Jumalan tykönä/)

22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.

22 ja mitä tahansa anomme, sen saamme Häneltä, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista.

22. Ja mitä me anomme, niin me saamme häneltä, että me hänen käskynsä pidämme ja teemme, mitä hänelle kelpaa.

22. Ja mitä me häneldä anomme nijn me saamme että me hänen käskyns pidämme ja teemme mitä hänelle kelpa.

22. ia mite me anoma/ nin me henelde saama/ ette me henen keskynsä pidhe'me/ ia teem nijtä iotca hene' edhesens kelpauat. (ja mitä me anomme/ niin me häneltä saamme/ että me hänen käskynsä pidämme/ ja teem niitä jotka hänen edessänsä kelpaawat.)

23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.

23 Ja tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme niin kuin Hän on meille käskyn antanut.

23. Ja tämä on hänen käskynsä, että me hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen nimen päälle uskoisimme, ja rakastaisimme toinen toistamme, niinkuin hän käskyn meille antoi.

23. Ja tämä on hänen käskyns että me hänen Poicans Jesuxen Christuxen Nimen päälle uscoisim ja racastaisim toinen toistam nijncuin hän käskyn andoi.

23. Ja teme ombi henen Keskyns/ ette meiden pite henen poighans Iesusen Christusen Nimen päle Uskoman/ ia racastaman meiten keskenen/ ninquin hen keskyn annoi. (Ja tämä ompi hänen käskynsä/ että meidän pitää hänen poikansa Jesuksen Kristuksen nimen päälle uskoman/ ja rakastaman meidän keskenän/ niinkuin hän käskyn antoi.)

24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

24 Joka pitää Hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa* ja Jumala hänessä. Ja siitä tiedämme Hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka Hän on meille antanut.

24. Ja joka hänen käskynsä pitää, se pysyy hänessä ja hän siinä, ja siitä me tiedämme, että hän meissä pysyy, siitä Hengestä, jonka hän meille antoi.

24. Ja joca hänen käskyns pitä se pysy hänes ja hän hänes. Ja sijtä me tiedämme että hän meisä pysy sijtä Hengestä jonga hän meille andoi.

24. Ja ioca henen Keskyns pitepi/ se pysypi henesä/ ia hen henesse. Ja sencautta me tiedhem/ ette hen meissä pysypi/ Ja sijte Hengestä ionga hen meille annoi. (Ja joka hänen käskynsä pitääpi/ se pysyypi hänessä/ ja hän hänessä. Ja senkautta me tiedämme/ että hän meissä pysyypi/ Ja siitä Hengestä jonka hän meille antoi.)