14 luku

Tekoalainen vaimo puhuttelee Daavidia. Absalom armahdetaan.

1. Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen,

1. Ja kuin Joab ZeruJan poika ymmärsi kuninkaan sydämen olevan Absalomia vastaan;

1. JA cosca Joab ZeruJan poica ymmärsi Cuningan sydämen käändynen Absalomin puoleen/

1 Now Joab the son of Zeruiah perceived that the king's heart was (yearning) toward Absalom.

1. Now Joab the son of Zeruiah perceived that the king's heart was toward Absalom.

1. Joab aber, der Zeruja Sohn, merkte, daß des Königs Herz war wider Absalom,

1. Y CONOCIENDO Joab, hijo de Sarvia, que el corazón del rey estaba con Absalom,

1 И заметил Иоав, сын Саруи, что сердце царя обратилось к Авессалому.

2. lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle: Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niinkuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa.

2. Niin Joab lähetti Tekoaan ja antoi tuoda sieltä toimellisen vaimon, ja sanoi hänelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet päälles, ja älä voitele sinuas öljyllä; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa on murehtinut kuollutta;

2. Lähetti hän Thecoan ja andoi tuotta yhden toimellisen waimon ja sanoi hänelle: teeskele sinun murhellisexi ja pue murhewaattet päälles ja älä woitele sinuas öljyllä waan ole nijncuin jocu waimo joca jo cauwan aica on murhettinut jotacuta cuollutta.

2 And Joab sent to Tekoa and fetched from there a wise woman and said to her, I beseech you, (pretend) to be a mourner and put on mourning apparel, I beseech you and do not anoint yourself with oil, but be as a woman who has a long time mourned for the dead.

2. And Joab sent to Tekoah, and fetched thence a wise woman, and said unto her, I pray thee, feign thyself to be a mourner, and put on now mourning apparel, and anoint not thyself with oil, but be as a woman that had a long time mourned for the dead:

2. und sandte hin gen Thekoa und ließ holen von dort ein kluges Weib und sprach zu ihr: Trage Leid und zieh Trauerkleider an und salbe dich nicht mit Öl, sondern stelle dich wie ein Weib, das eine lange Zeit Leid getragen hat über einen Toten;

2. Envió Joab a Tecua, y tomó de allá una mujer astuta, y le dijo: Yo te ruego que te enlutes, y te vistas de ropas de luto, y no te unjas con oleo, ántes sé como una mujer que ha mucho tiempo que trae luto por algún muerto.

2 И послал Иоав в Фекою, и взял оттуда умную женщину и сказал ей: притворись плачущею и надень печальную одежду, и не мажься елеем, и представься женщиною, много дней плакавшею по умершем;

3. Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin. Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa.

3. Ja mene kuninkaan tykö ja puhu näin ja näin hänen kanssansa. Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.

3. Ja mene Cuningan tygö ja puhu näin ja näin hänen cansans. Ja Joab pani sanat hänen suuhuns.

3 And go in to the king and speak on this manner to him. So Joab put the words in her mouth.

3. And come to the king, and speak on this manner unto him. So Joab put the words in her mouth.

3. und sollst zum König hineingehen und mit ihm reden so und so. Und Joab gab ihr ein, was sie reden sollte.

3. Y entrando al rey, habla con él de esta manera. Entónces puso Joab las palabras en su boca.

3 и пойди к царю и скажи ему так и так. И вложил Иоав в уста ее, что сказать.

4. Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoillensa maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: Auta, kuningas!

4. Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi hän maahan kasvoillensa, kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas.

4. JA cosca Thecoan waimo tahdoi puhua Cuningan cansa langeis hän maahan cumarsi ja sanoi: auta minua Cuningas.

4 And when the woman of Tekoa spoke to the king, she fell on her face to the ground and bowed-down and said, Help, O king.

4. And when the woman of Tekoah spake to the king, she fell on her face to the ground, and did obeisance, and said, Help, O king.

4. Und da das Weib von Thekoa mit dem König reden wollte, fiel sie auf ihr Antlitz zur Erde und beugte sich nieder und sprach: Hilf mir, König!

4. Entró pues aquella mujer de Tecua al rey, y postrándose sobre su rostro en tierra hizo reverencia, y dijo: Oh rey, salva.

4 И вошла женщина Фекоитянка к царю и пала лицем своим на землю, и поклонилась и сказала: помоги, царь!

5. Kuningas sanoi hänelle: Mikä sinun on? Hän vastasi: Totisesti, minä olen leskivaimo; mieheni on kuollut.

5. Kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: minä olen tosin leskivaimo, ja minun mieheni on kuollut,

5. Cuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? hän sanoi: minä olen murhellinen leskiwaimo ja minun miehen on cuollut.

5 And the king said to her, What troubles you? And she answered, Of a truth I am a widow and my husband is dead.

5. And the king said unto her, What aileth thee? And she answered, I am indeed a widow woman, and mine husband is dead.

5. Der König sprach zu ihr: Was ist dir? Sie sprach: Ach, ich bin eine Witwe, und mein Mann ist gestorben.

5. Y el rey le dijo: ¿Qué has? Y ella respondió: Yo soy de cierto una mujer viuda, y mi marido es muerto.

5 И сказал ей царь: что тебе? И сказала она: я вдова, муж мой умер;

6. Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he tulivat riitaan keskenänsä kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi.

6. Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riitelivät keskenänsä kedolla, ja ettei siellä ollut joka heidät eroitti, niin löi toinen toisensa ja tappoi hänen.

6. Ja sinun pijcallas oli caxi poica ne rijtelit keskenäns kedolla ja ettei siellä ollut joca heidän eroitti tappoi toinen sen toisen.

6 And your handmaid had two sons and they two strove together in the field and there was none to part them, but the one killed* the other and killed him.

6. And thy handmaid had two sons, and they two strove together in the field, and there was none to part them, but the one smote the other, and slew him.

6. Und deine Magd hatte zwei Söhne, die zankten miteinander auf dem Felde, und da kein Retter war, schlug einer den andern und tötete ihn.

6. Y tu sierva tenía dos hijos, y los dos riñeron en el campo: y no habiendo quien los despartiese, hirió el uno al otro, y le mató.

6 и у рабы твоей было два сына; они поссорились в поле, и некому было разнять их, и поразил один другого и умертвил его.

7. Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että me otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin.' Niin he sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.

7. Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna tänne se, joka veljensä tappoi, tapettavaksi hänen veljensä sielun edestä, jonka hän tappanut on, ja tehtäväksi perinnöttömäksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipinäni, joka vielä jäljellä on, ettei minun miehelläni ensinkään nimeä pitäisi hänen jälkeensä oleman maan päällä.

7. Ja cadzo nyt nouse coco sucucunda sinun pijcas wastan ja sano: anna tänne se joca weljens tappoi tapetta hänen weljens sielun edest jonga hän tappanut on ja tehtä händä perittömäxi. Ja he tahtowat sammutta minun kipenäni joca wielä on ettei minun miehelläni ensingän nime pidhäis hänen jälkens oleman maan päällä.

7 And behold, the whole family is risen against your handmaid and they say, Deliver him who killed* his brother that we may kill him for the life of his brother whom he killed and so destroy the heir also. Thus they will quench my coal which is left and will leave to my husband neither name nor remainder upon the face of the earth.

7. And, behold, the whole family is risen against thine handmaid, and they said, Deliver him that smote his brother, that we may kill him, for the life of his brother whom he slew; and we will destroy the heir also: and so they shall quench my coal which is left, and shall not leave to my husband neither name nor remainder upon the earth.

7. Und siehe, nun steht auf die ganze Freundschaft wider deine Magd und sagen: Gib her den, der seinen Bruder erschlagen hat, daß wir ihn töten für die Seele seines Bruders, den er erwürgt hat, und auch den Erben vertilgen; und wollen meinen Funken auslöschen, der noch übrig ist, daß meinem Mann kein Name und nichts Übriges bleibe auf Erden.

7. Y, he aquí, toda la parentela se ha levantado contra tu sierva, diciendo: Entrega al que mató a su hermano, para que le matemos por la vida de su hermano, a quien él mató; y quitemos también el heredero. Así apagarán el ascua que me ha quedado, no dejando a mi marido nombre ni reliquia sobre la tierra.

7 И вот, восстало все родство на рабу твою, и говорят: „отдай убийцу брата своего; мы убьем его за душу брата его, которую он погубил, иистребим даже наследника". И так они погасят остальную искру мою, чтобыне оставить мужу моему имени и потомства на лице земли.

8. Kuningas sanoi vaimolle: Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta.

8. Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja minä käsken sinun puolestas.

8. Cuningas sanoi waimolle: mene cotias minä käsken sinun puolestas.

8 And the king said to the woman, Go to your house and I will give charge concerning you.

8. And the king said unto the woman, Go to thine house, and I will give charge concerning thee.

8. Der König sprach zum Weibe: Gehe heim, ich will für dich gebieten.

8. Entónces el rey dijo a la mujer. Véte a tu casa, que yo mandaré acerca de tí.

8 И сказал царь женщине: иди спокойно домой, я дам приказание о тебе.

9. Mutta tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle: Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa.

9. Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon minun päälläni ja minun isäni huoneen päällä; mutta kuningas ja hänen istuimensa olkoon viatoin.

9. Ja Thecoan waimo sanoi Cuningalle: minun Herran Cuningas se pahateco olcon minun päällän ja minun Isäni huonen päällä mutta Cuningas ja hänen istuimens olcon wiatoin.

9 And the woman of Tekoa said to the king, My lord, O king, the iniquity be on me and on my father's house and the king and his throne be guiltless.

9. And the woman of Tekoah said unto the king, My lord, O king, the iniquity be on me, and on my father's house: and the king and his throne be guiltless.

9. Und das Weib von Thekoa sprach zum König: Mein Herr König, die Missetat sei auf mir und meines Vaters Hause; der König aber und sein Stuhl sei unschuldig.

9. Y la mujer de Tecua dijo al rey: Rey, señor mío, la maldad sea sobre mí, y sobre la casa de mi padre; y el rey y su trono sea sin culpa.

9 Но женщина Фекоитянка сказала царю: на мне, господин мой царь, да будет вина и на доме отца моего, царь же и престол его неповинен.

10. Kuningas sanoi: Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle niin, ja hän ei enää sinuun koske.

10. Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo häntä minun tyköni: ei hänen pidä enää rupeeman sinuun.

10. Cuningas sanoi: joca sinua wastan puhu tuo händä minun tygöni ei hänen pidä enämbi rupeman sinuun.

10 And the king said, Whoever says anything to you, bring him to me and he will not touch you any more.

10. And the king said, Whosoever saith ought unto thee, bring him to me, and he shall not touch thee any more.

10. Der König sprach: Wer wider dich redet, den bringe zu mir, so soll er nicht mehr dich antasten.

10. Y el rey dijo: Al que hablare contra tí, tráele a mí, que no te tocará más.

10 И сказал царь: того, кто будет против тебя, приведи ко мне, и он более не тронет тебя.

11. Vaimo sanoi: Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minun poikaani tuhottaisi. Silloin hän sanoi: Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan.

11. Hän sanoi: ajatelkaan nyt kuningas Herransa Jumalansa päälle, ettei verenkostajia ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. Hän sanoi: niin totta kuin Herra elää, ei pidä hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan päälle.

11. Hän sanoi: Cuningas ajattele sinun HERras Jumalas päälle ettei weren costaita ylön monda ole cadottaman ja ettei minun poican surmatais. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra elä ei pidä hiuscarwa langeman sinun pojastas maan päälle.

11 Then she said, I beseech you, let the king remember Jehovah your God, that the avenger of blood not destroy any more, lest they destroy my son. And he said, As Jehovah lives, there will not one hair of your son fall to the earth.

11. Then said she, I pray thee, let the king remember the LORD thy God, that thou wouldest not suffer the revengers of blood to destroy any more, lest they destroy my son. And he said, As the LORD liveth, there shall not one hair of thy son fall to the earth.

11. Sie sprach: Der König gedenke an den HERRN, deinen Gott, daß der Bluträcher nicht noch mehr Verderben anrichte und sie meinen Sohn nicht vertilgen. Er sprach: So wahr der HERR lebt, es soll kein Haar von deinem Sohn auf die Erde fallen.

11. Y ella dijo: Yo te ruego, oh rey, que te acuerdes de Jehová tu Dios, que no hagas multiplicar los vengadores de la sangre, para echar a perder y destruir a mi hijo. Y él respondió: Vive Jehová, que no caerá ni aun un cabello de la cabeza de tu hijo en tierra.

11 Она сказала: помяни, царь, Господа Бога твоего, чтобы не умножились мстители за кровь и не погубили сына моего. И сказал царь : жив Господь! не падет и волос сына твоего на землю.

12. Mutta vaimo sanoi: Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle. Hän vastasi: Puhu.

12. Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle! Hän sanoi: sano.

12. JA waimo sanoi: anna sinun pijcas sanoa jotakin minun Herralleni Cuningalleni hän sanoi: sano.

12 Then the woman said, I beseech you, let your handmaid speak a word to my lord the king. And he said, Say on.

12. Then the woman said, Let thine handmaid, I pray thee, speak one word unto my lord the king. And he said, Say on.

12. Und das Weib sprach: Laß deine Magd meinem Herrn König etwas sagen. Er sprach: Sage an!

12. Y la mujer dijo: Yo te ruego que hable tu criada una palabra a mi señor el rey. Y él dijo: Habla.

12 И сказала женщина: позволь рабе твоей сказать еще слово господину моему царю.

13. Vaimo sanoi: Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi.

13. Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan? että kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin hän tekis itsensä vialliseksi, ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa jälleen:

13. Waimo sanoi: mixi sinulla on sencaltainen ajatus Jumalan Canssa wastan että Cuningas sencaltaisia sanoja puhunut on että hänen pitä tuleman wicaan ja ei anna tuotta hänen culkiatans jällens:

13 And the woman said, Why then have you devised such a thing against the people of God? For in speaking this word the king is as he who is guilty, in that the king does not fetch home again his banished one.

13. And the woman said, Wherefore then hast thou thought such a thing against the people of God? for the king doth speak this thing as one which is faulty, in that the king doth not fetch home again his banished.

13. Das Weib sprach: Warum bist du also gesinnt wider Gottes Volk? Denn da der König solches geredet hat, ist er wie ein Schuldiger, dieweil er seinen Verstoßenen nicht wieder holen läßt.

13. Entónces la mujer dijo: ¿Por qué pues piensas tú otro tanto contra el pueblo de Dios? que hablando el rey esta palabra es como culpado: por cuanto el rey no hace volver su fugitivo.

13 Он сказал: говори. И сказала женщина: почему ты так мыслишь против народа Божия? Царь, произнеся это слово, обвинил себя самого, потому что не возвращает изгнанника своего.

14. Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi.

14. Sillä me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pidätetä: Ja ei Jumalakaan henkeä ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia häneltä syöstäisi ulos.

14. Sillä me cuolem ja juoxem nijncuin wesi maahan jota ei pidätetä ja ei Jumalacan henge ota pois waan ajattele ettei culkia häneldä syöstäis ulos.

14 For we must die and are as water split on the ground, which cannot be gathered up again; God does not take away life, but devises means that he who is banished is not an outcast from him.

14. For we must needs die, and are as water spilt on the ground, which cannot be gathered up again; neither doth God respect any person: yet doth he devise means, that his banished be not expelled from him.

14. Denn wir sterben eines Todes und sind wie Wasser, so in die Erde verläuft, das man nicht aufhält; und Gott will nicht das Leben wegnehmen, sondern bedenkt sich, daß nicht das Verstoßene auch von ihm verstoßen werde.

14. Porque muriendo morimos, y somos como aguas derramadas por tierra, que nunca más son tornadas a coger, ni Dios le quitará la vida: mas piensa pensamientos para no echar de sí al desechado.

14 Мы умрем и будем как вода, вылитая на землю, которую нельзя собрать; но Бог не желает погубить душу и помышляет, как бы не отвергнуть от Себя и отверженного.

15. Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään; silloin ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.

15. Niin olen minä nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle; sillä kansa on peljättänyt minua, ja piikas ajatteli: minä puhun kuninkaan kanssa, kuka tietää, että hän tekee piikansa sanan jälkeen.

15. Nijn olen minä nyt tullut puhuman sencaltaisia minun Herralleni Cuningalleni: sillä Canssa on peljättänyt minua ja sinun pijcas ajatteli: minä puhun Cuningan cansa cuca tietä että hän teke pijcans sanan jälken.

15 Now therefore seeing that I have come to speak this word to my lord the king, it is because the people have made me afraid. And your handmaid said, I will now speak to the king. It may be that the king will perform the request of his servant.

15. Now therefore that I am come to speak of this thing unto my lord the king, it is because the people have made me afraid: and thy handmaid said, I will now speak unto the king; it may be that the king will perform the request of his handmaid.

15. So bin ich nun gekommen, mit meinem Herrn König solches zu reden; denn das Volk macht mir bang. Denn deine Magd gedachte: Ich will mit dem König reden; vielleicht wird er tun, was seine Magd sagt.

15. Y que yo he venido ahora para decir esto al rey, mi señor, es porque el pueblo me ha puesto miedo. Mas tu sierva dijo en sí: Ahora yo hablaré al rey, quizá hará el rey la palabra de su sierva.

15 И теперь я пришла сказать царю, господину моему, эти слова, потому что народ пугает меня; и раба твоя сказала: поговорю я с царем, не сделает ли он по слову рабы своей;

16. Niin, kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että minun poikani Jumalan perintöosasta.

16. Sillä kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kädestä, jotka minua ja minun poikaani yhtä haavaa Jumalan perimisestä eroittaa tahtovat.

16. Sillä hän cuule hänen pijcans ja autta nijden kädest jotca minua ja minun poicani Jumalan perimisest eroitta tahtowat.

16 For the king will hear to deliver his servant out of the hand of the man who would destroy me and my son together out of the inheritance of God.

16. For the king will hear, to deliver his handmaid out of the hand of the man that would destroy me and my son together out of the inheritance of God.

16. Denn er wird seine Magd erhören, daß er mich errette von der Hand aller, die mich samt meinem Sohn vertilgen wollen vom Erbe Gottes.

16. Porque el rey oirá para librar a su sierva de mano del hombre que me quiere raer a mí y a mi hijo juntamente de la heredad de Dios.

16 верно царь выслушает и избавит рабу свою от руки людей, хотящих истребить меня вместе с сыном моим из наследия Божия.

17. Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi.

17. Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi; sillä herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyvän ja pahan; sentähden myös Herra sinun Jumalas on sinun kanssas.

17. Ja sinun pijcas ajatteli: minun Herran Cuningan sanat on minulle lohdutuxexi: sillä minun Herran Cuningan on nijncuin Jumalan Engeli ja cuuldele hywän ja pahan sentähden myös HERra sinun Jumalas on sinun cansas.

17 Then your handmaid said, I beseech you, let the word of my lord the king be gracious, for as a messenger of God, so is my lord the king to discern good and bad. And Jehovah your God be with you.

17. Then thine handmaid said, The word of my lord the king shall now be comfortable: for as an angel of God, so is my lord the king to discern good and bad: therefore the LORD thy God will be with thee.

17. Und deine Magd gedachte: Meines Herrn, des Königs, Wort soll mir ein Trost sein; denn mein Herr, der König, ist wie ein Engel Gottes, daß er Gutes und Böses hören kann. Darum wird der HERR, dein Gott, mit dir sein.

17. Tu sierva pues dice: Que sea ahora la palabra de mi señor el rey para descanso: pues que mi señor el rey es como un ángel de Dios para escuchar lo bueno y lo malo; y Jehová tu Dios sea contigo.

17 И сказала раба твоя: да будет слово господина моего царя в утешение мне, ибо господин мой царь, как Ангел Божий, и может выслушать и доброе и худое. И Господь Бог твой будет с тобою.

18. Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn. Vaimo sanoi: Herrani, kuningas, puhukoon.

18. Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: älä siis salaa minulta sitä, mitä minä kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.

18. CUningas wastais ja sanoi waimolle: älä sijs sala minulda sitä cuin minä kysyn sinulle. Waimo sanoi: minun Herran Cuningas puhucan.

18 Then the king answered and said to the woman, I beseech you, do not hide from me, anything that I will ask you. And the woman said, Let my lord the king now speak.

18. Then the king answered and said unto the woman, Hide not from me, I pray thee, the thing that I shall ask thee. And the woman said, Let my lord the king now speak.

18. Der König antwortete und sprach zu dem Weibe: Leugne mir nicht, was ich dich frage. Das Weib sprach: Mein Herr, der König, rede.

18. Entónces el rey respondió, y dijo a la mujer: Yo te ruego que no me encubras nada de lo que yo te preguntare. Y la mujer dijo: Diga mi señor el rey.

18 И отвечал царь и сказал женщине: не скрой от меня, о чем я спрошу тебя. И сказала женщина: говори, господин мой царь.

19. Kuningas kysyi: Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä? Vaimo vastasi ja sanoi: Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.

19. Kuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun kanssas kaikissa päissä? Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, minun herrani kuningas, ei ole yhtäkään oikialla eli vasemmalla kädellä, paitsi sitä kuin minun herrani kuningas sanonut on; sillä sinun palvelias Joab on minun käskenyt ja on kaikki nämät sanat piikas suuhun pannut.

19. Cuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun cansas caikisa näisä? waimo wastais ja sanoi: nijn totta cuin sinun sielus elä minun Herran Cuningas ei ole yhtäkän oikialla eli wasemalla kädellä paidzi sitä cuin minun Herran Cuningas sanonut on: sillä sinun palwelias Joab on minun käskenyt ja on caicki nämät sanat sinun pijcas suuhun pannut.

19 And the king said, Is the hand of Joab with you in all this? And the woman answered and said, As your soul lives, my lord the king, none can turn to the right hand or to the left from anything that my lord the king has spoken, for your servant Joab, he commanded me and he put all these words in the mouth of your handmaid.

19. And the king said, Is not the hand of Joab with thee in all this? And the woman answered and said, As thy soul liveth, my lord the king, none can turn to the right hand or to the left from ought that my lord the king hath spoken: for thy servant Joab, he bade me, and he put all these words in the mouth of thine handmaid:

19. Der König sprach: Ist nicht die Hand Joabs mit dir in diesem allem? Das Weib antwortete und sprach: So wahr deine Seele lebt, mein Herr König, es ist nicht anders, weder zur Rechten noch zur Linken, denn wie mein Herr, der König, geredet hat. Denn dein Knecht Joab hat mir's geboten, und er hat solches alles seiner Magd eingegeben;

19. Y el rey dijo: ¿No ha sido la mano de Joab contigo en todas estas cosas? Y la mujer respondió, y dijo: Viva tu alma, rey señor mío, que no hay porque ir a mano derecha, ni a mano izquierda de todo lo que mi señor el rey ha hablado: porque tu siervo Joab él me mandó, y él puso en la boca de tu sierva todas estas palabras.

19 И сказал царь: не рука ли Иоава во всем этом с тобою? И отвечала женщина и сказала: да живет душа твоя, господин мой царь; ни направо, ни налево нельзя уклониться от того, что сказал господин мой, царь; точно, раб твой Иоав приказал мне, и он вложил в уста рабы твоей все эти слова;

20. Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu.

20. Että minä niin kääntäisin tämän asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymmärtää kaikki kappaleet maan päällä.

20. Että minä nijn käändäisin tämän asian sen on sinun palwelias Joab tehnyt mutta minun Herran on toimellinen nijncuin Jumalan Engeli ja ymmärtä caicki cappalet maan päällä.

20 Your servant Joab has done this thing to change the face of the matter. And my lord is wise, according to the wisdom of a messenger of God, to know all things that are on the earth.

20. To fetch about this form of speech hath thy servant Joab done this thing: and my lord is wise, according to the wisdom of an angel of God, to know all things that are in the earth.

20. daß ich diese Sache also wenden sollte, das hat dein Knecht Joab gemacht. Aber mein Herr ist weise wie die Weisheit eines Engels Gottes, daß er merkt alles auf Erden.

20. Y que yo volviese la forma de las palabras, Joab tu siervo lo ha hecho. Mas mi señor es sabio conforme a la sabiduría de un ángel de Dios, para saber lo que se hace en la tierra.

20 чтобы притчею дать делу такой вид, раб твой Иоав научил меня; но господин мой мудр, как мудр Ангел Божий, чтобызнать все, что на земле.

21. Silloin kuningas sanoi Jooabille: Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom.

21. Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minä olen sen tehnyt: mene ja tuo nuorukainen Absalom jälleen.

21. SIlloin sanoi Cuningas Joabille: cadzo minä olen sen tehnyt mene ja tuo nuorucainen Absalom jällens.

21 And the king said to Joab, Behold now, I have done this thing. Go therefore, bring the young man Absalom back.

21. And the king said unto Joab, Behold now, I have done this thing: go therefore, bring the young man Absalom again.

21. Da sprach der König zu Joab: Siehe, ich habe solches getan; so gehe hin und bringe den Knaben Absalom wieder.

21. Entónces el rey dijo a Joab: He aquí, yo hago esto. Vé, y haz volver al mozo Absalom.

21 И сказал царь Иоаву: вот, я сделал по слову твоему ; пойдиже, возврати отрока Авессалома.

22. Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: Nyt palvelijasi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan.

22. Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias minun löytäneeksi armon sinun edessäs, minun herrani kuningas; sillä kuningas tekee, mitä hänen palveliansa sanoo.

22. Silloin langeis Joab caswoillens maahan cumarsi ja kijtti Cuningast ja sanoi: tänäpän ymmärtä sinun palwelias minun löytänexi armon sinun edesäs minun Herran Cuningas: sillä Cuningas teke mitä hänen palwelians sano.

22 And Joab fell to the ground on his face and bowed-down and blessed the king. And Joab said, Today your servant knows that I have found favor in your sight, my lord, O king, in that the king has performed the request of his servant.

22. And Joab fell to the ground on his face, and bowed himself, and thanked the king: and Joab said, To day thy servant knoweth that I have found grace in thy sight, my lord, O king, in that the king hath fulfilled the request of his servant.

22. Da fiel Joab auf sein Antlitz zur Erde und beugte sich nieder und dankte dem König und sprach: Heute merkt dein Knecht, daß ich Gnade gefunden habe vor deinen Augen, mein Herr König, da der König tut, was sein Knecht sagt.

22. Y Joab se postró en tierra sobre su rostro, e hizo reverencia, y bendijo al rey; y dijo Joab: Hoy ha entendido tu siervo, que he hallado gracia en tus ojos, rey señor mío; pues que ha hecho el rey la palabra de su siervo.

22 Тогда Иоав пал лицем на землю и поклонился, и благословил царя и сказал: теперь знает раб твой, что обрел благоволение пред очами твоими, господин мой царь, так как царь сделал по слову раба своего.

23. Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.

23. Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin.

23. Nijn nousi Joab ja meni Gesurijn ja toi Absalomin Jerusalemijn.

23 So Joab arose and went to Geshur and brought Absalom to Jerusalem.

23. So Joab arose and went to Geshur, and brought Absalom to Jerusalem.

23. Also macht sich Joab auf und zog gen Gessur und brachte Absalom gen Jerusalem.

23. Y levantóse Joab, y fué a Gessur, y volvió a Absalom a Jerusalem.

23 И встал Иоав, и пошел в Гессур, и привел Авессалома в Иерусалим.

24. Mutta kuningas sanoi: Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko minun kasvojeni eteen. Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, mutta ei tullut kuninkaan kasvojen eteen.

24. Mutta kuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneesensa ja ei nähdä minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nähnyt kuninkaan kasvoja.

24. Mutta Cuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneseens ja ei nähdä minun caswojani. Nijn Absalom poickeis huoneseens ja ei nähnyt Cuningan caswoja.

24 And the king said, Let him turn to his own house, but let him not see my face. So Absalom turned to his own house and did not see the king's face.

24. And the king said, Let him turn to his own house, and let him not see my face. So Absalom returned to his own house, and saw not the king's face.

24. Aber der König sprach: Laß ihn wider in sein Haus gehen und mein Angesicht nicht sehen. Also kam Absalom wieder in sein Haus und sah des Königs Angesicht nicht.

24. Y el rey dijo: Váyase a su casa, y no vea mi rostro. Y Absalom se volvió a su casa, y no vió el rostro del rey.

24 И сказал царь: пусть он возвратится в дом свой, а лица моего не видит. И пошел Авессалом в свой дом, а лица царского не видал.

25. Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti ei ollut hänessä yhtään virheä.

25. Ja koko Israelissa ei ollut yksikään mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin suuresti ylistettävä; hamasta hänen kantapäästänsä niin päänlakeen asti ei ollut yhtäkään virhettä hänessä.

25. JA coco Israelis ei ollut yxikän mies nijn caunis cuin Absalom ja se ylistys oli hänellä caickein edes hamast hänen candapäästäns nijn päänlaken asti ei ollut yhtän wirhe hänes.

25 Now in all Israel there was none to be so much praised as Absalom for his beauty; from the sole of his foot even to the crown of his head there was no blemish in him.

25. But in all Israel there was none to be so much praised as Absalom for his beauty: from the sole of his foot even to the crown of his head there was no blemish in him.

25. Es war aber in ganz Israel kein Mann so schön wie Absalom, und er hatte dieses Lob vor allen; von seiner Fußsohle an bis auf seinen Scheitel war nicht ein Fehl an ihm.

25. No había varón tan hermoso en todo Israel como Absalom, para alabar en gran manera: desde la planta de su pié hasta la mollera no había en él mácula.

25 Не было во всем Израиле мужчины столь красивого, как Авессалом, и столько хвалимого,как он; от подошвы ног до верха головы его не было у него недостатка.

26. Ja kun hän ajatti hiuksensa — aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa — niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa.

26. Ja kuin hänen päänsä kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sillä se oli hänelle ylen raskas, niin että hänen piti sen keritsemän), niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sikliä kuninkaan painon jälkeen.

26. Ja cosca hänen pääns kerittin ( se tapahdui wihdoin joca wuosi sillä se oli hänelle ylön rascas nijn että hänen piti sen keridzemän ) nijn painoit hänen hiuxens caxi sata Sicli Cuningan waagan jälken.

26 And when he cut the hair of his head (now it was at every year's end that he cut it, because it was heavy on him, therefore he cut it), he weighed the hair of his head at two hundred shekels, after the king's weight.

26. And when he polled his head, (for it was at every year's end that he polled it: because the hair was heavy on him, therefore he polled it:) he weighed the hair of his head at two hundred shekels after the king's weight.

26. Und wenn man sein Haupt schor (das geschah gemeiniglich alle Jahre; denn es war ihm zu schwer, daß man's abscheren mußte), so wog sein Haupthaar zweihundert Lot nach dem königlichen Gewicht.

26. Y cuando trasquilaba su cabeza (lo cual era cada año al cabo del año, que él se trasquilaba, porque le hacía molestia el cabello, y le trasquilaba,) pesaba el cabello de su cabeza doscientos siclos de peso real.

26 Когда он стриг голову свою, – а он стриг ее каждый год, потому что она отягощала его, – то волоса с головы его весили двести сиклей по весу царскому.

27. Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar; hän oli kaunis nainen.

27. Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär, se kutsuttiin Tamar; ja hän oli kaunis vaimo näöstä.

27. Ja Absalomille syndyi colme poica ja yxi tytär se cudzuttin Thamar ja oli caunis waimo warttans.

27 And to Absalom there were born three sons and one daughter whose name was Tamar. She was a woman of a fair countenance.

27. And unto Absalom there were born three sons, and one daughter, whose name was Tamar: she was a woman of a fair countenance.

27. Und Absalom wurden drei Söhne geboren und eine Tochter, die hieß Thamar und war ein Weib schön von Gestalt.

27. Y naciéronle a Absalom tres hijos, y una hija que se llamaba Tamar: la cual fué hermosa de ver.

27 И родились у Авессалома три сына и одна дочь, по имени Фамарь; она была женщина красивая.

28. Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, tulematta kuninkaan kasvojen eteen.

28. Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei hän kuninkaan kasvoja nähnyt.

28. Ja nijn oli Absalom caxi ajastaica Jerusalemis ettei hän Cuningan caswoja ensingän nähnyt.

28 And Absalom dwelt two full years in Jerusalem and he did not see the king's face.

28. So Absalom dwelt two full years in Jerusalem, and saw not the king's face.

28. Also blieb Absalom zwei Jahre zu Jerusalem, daß er des Königs Angesicht nicht sah.

28. Y estuvo Absalom dos años de tiempo en Jerusalem, que nunca vió el rostro del rey.

28 И оставался Авессалом в Иерусалиме два года, а лица царского не видал.

29. Ja Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo; mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Ja hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla.

29. Ja Absalom lähetti Joabin perään, lähettääksensä häntä kuninkaan tykö: ja ei hän tahtonut tulla hänen tykönsä. Hän lähetti toisen kerran, vaan ei hän tahtonut tulla.

29. JA Absalom lähetti Joabin perän lähdettäxens händä Cuningan tygö ja ei hän tahtonut tulla hänen tygöns. Hän lähetti toisen kerran ei hän cuitengan tahtonut tulla.

29 Then Absalom sent for Joab to send him to the king, but he would not come to him. And he sent again a second time, but he would not come.

29. Therefore Absalom sent for Joab, to have sent him to the king; but he would not come to him: and when he sent again the second time, he would not come.

29. Und Absalom sandte nach Joab, daß er ihn zum König sendete; und er wollte nicht zu ihm kommen. Er aber sandte zum andernmal; immer noch wollte er nicht kommen.

29. Y envió Absalom por Joab para enviarle al rey: mas no quiso venir a él; ni aunque envió por él la segunda vez, quiso venir.

29 И послал Авессалом за Иоавом, чтобы послать его к царю, но тот не захотел придти к нему. Послал и в другой раз; но тот не захотел придти.

30. Silloin hän sanoi palvelijoillensa: Katsokaa, Jooabin maapalsta on minun maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa; menkää ja sytyttäkää se palamaan. Ja Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan.

30. Silloin sanoi hän palvelioillensa: katsokaat sitä Joabin pellon kappaletta minun sarkani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa: menkäät ja pistäkäät tuli siihen; niin pistivät Absalomin palveliat tulen siihen.

30. Silloin sanoi hän palwelioillens: cadzocat sitä Joabin pellon cappaletta minun peldoni wieres ja hänen on sijnä ohra mengät ja pistäkät tuli sijhen nijn pistit Absalomin palweliat tulen sijhen.

30 Therefore he said to his servants, See, Joab's field is near mine and he has barley there. Go and set it on fire. And Absalom's servants set the field on fire.

30. Therefore he said unto his servants, See, Joab's field is near mine, and he hath barley there; go and set it on fire. And Absalom's servants set the field on fire.

30. Da sprach er zu seinen Knechten: Seht das Stück Acker Joabs neben meinem, und er hat Gerste darauf; so geht hin und steckt es mit Feuer an. Da steckten die Knechte Absaloms das Stück mit Feuer an.

30. Entónces dijo a sus siervos: Bien sabéis las tierras de Joab junto a mi lugar, donde tiene sus cebadas: id, y pegádle fuego. Y los siervos de Absalom pegaron fuego a las tierras.

30 И сказал Авессалом слугам своим: видите участок поля Иоава подле моего, и унего там ячмень; пойдите, выжгите его огнем. И выжгли слуги Авессалома тот участок поля огнем.

31. Niin Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: Miksi sinun palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?

31. Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi hänelle: miksi palvelias ovat pistäneet tulen minun sarkaani?

31. Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneseen ja sanoi hänelle: mixi sinun palwelias owat pistänet tulen minun sarcaani?

31 Then Joab arose and came to Absalom to his house and said to him, Why have your servants set my field on fire?

31. Then Joab arose, and came to Absalom unto his house, and said unto him, Wherefore have thy servants set my field on fire?

31. Da machte sich Joab auf und kam zu Absalom ins Haus und sprach zu ihm: Warum haben deine Knechte mein Stück mit Feuer angesteckt?

31. Y levantóse Joab, y vino a Absalom a su casa, y díjole: ¿Por qué han puesto fuego tus siervos a mis tierras?

31 И встал Иоав, и пришел к Авессалому в дом, и сказал ему: зачем слуги твои выжгли мой участок огнем?

32. Absalom vastasi Jooabille: Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon tulla kuninkaan kasvojen eteen; ja jos minussa on vääryys, niin surmatkoon hän minut.

32. Absalom sanoi Joabille: katso, minä lähetin sinun perääs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tyköni, lähettääkseni sinua kuninkaan tykö, ja antaakseni sanoa: miksi minä tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, että minä vielä siellä olisin. Niin anna minun nähdä kuninkaan kasvot: jos myös joku pahateko on minussa, niin tappakoon minun.

32. Absalom sanoi Joabille: cadzo minä lähetin sinun peräs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tygöni lähettäxeni sinua Cuningan tygö ja andaxen sanoa: mixi minä tulin Gesurist? se olis minulle parembi että minä wielä siellä olisin. Nijn anna minun nähdä Cuningan caswot jos myös jocu pahateco on minus nijn tapa minua.

32 And Absalom answered Joab, Behold, I sent to you, saying, Come here, that I may send you to the king to say, Why have I come from Geshur? It were better for me to still be there. Now therefore let me see the king's face and if there is iniquity in me, let him kill me.

32. And Absalom answered Joab, Behold, I sent unto thee, saying, Come hither, that I may send thee to the king, to say, Wherefore am I come from Geshur? it had been good for me to have been there still: now therefore let me see the king's face; and if there be any iniquity in me, let him kill me.

32. Absalom sprach zu Joab: Siehe, ich sandte nach dir und ließ dir sagen: Komm her, daß ich dich zum König sende und sagen lasse: Warum bin ich von Gessur gekommen? Es wäre mir besser, daß ich noch da wäre. So laß mich nun das Angesicht des Königs sehen; ist aber eine Missetat an mir, so töte mich.

32. Y Absalom respondió a Joab: He aquí, yo he enviado por tí, diciendo, que vinieses acá, para que yo te enviase al rey, a que le dijeses: ¿Para qué vine de Gessur? Mejor me fuera estarme aun allá. Vea yo ahora la cara del rey: y si hay en mi pecado, máteme.

32 И сказал Авессалом Иоаву: вот, я посылал за тобою, говоря: приди сюда, и я пошлю тебя к царю сказать: зачем я пришел из Гессура? Лучше было бы мне оставаться там. Я хочу увидеть лице царя. Если же я виноват, то убейменя.

33. Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi hänelle tämän. Ja hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan tykö ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. Ja kuningas suuteli Absalomia.

33. Ja Joab meni kuninkaan tykö ja sanoi sen hänelle, ja hän kutsui Absalomin kuninkaan tykö. Ja hän kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas antoi suuta Absalomille.

33. Ja Joab meni Cuningan tygö ja sanoi sen hänelle ja hän cudzui Absalomin Cuningan tygö. Ja hän cumarsi Cuningan edes maahan caswoillens ja Cuningas andoi suuta Absalomin.

33 So Joab came to the king and told him. And when he had called for Absalom, he came to the king and bowed himself on his face to the ground before the king. And the king kissed Absalom.

33. So Joab came to the king, and told him: and when he had called for Absalom, he came to the king, and bowed himself on his face to the ground before the king: and the king kissed Absalom.

33. Und Joab ging hinein zum König und sagte es ihm an. Und er rief Absalom, daß er hinein zum König kam; und er fiel nieder vor dem König auf sein Antlitz zur Erde, und der König küßte Absalom.

33. Vino pues Joab al rey: e hízozelo saber: y llamó a Absalom, el cual vino al rey, e inclinó su rostro a tierra delante del rey: y el rey besó a Absalom.

33 И пошел Иоав к царю и пересказал ему это . И позвал царь Авессалома; он пришел к царю, и пал лицем своим на землю предцарем; и поцеловал царь Авессалома.