12 luku

Naatan nuhtelee Daavidia. Daavidin ja Batseban lapsi kuolee. Salomon syntymä. Rabba valloitetaan.

1. Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.

1. Ja Herra lähetti Natanin Davidin tykö. Kuin hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: kaksi miestä oli yhdessä kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.

1. JA HERra lähetti Nathanin Dawidin tygö. Cosca hän tuli hänen tygöns sanoi hän hänelle: caxi miestä oli yhdes Caupungis toinen ricas ja toinen köyhä.

1 And Jehovah sent Nathan to David. And he came to him and said to him, There were two men in one city: the one rich and the other poor.

1. And the LORD sent Nathan unto David. And he came unto him, and said unto him, There were two men in one city; the one rich, and the other poor.

1. Und der HERR sandte Nathan zu David. Da der zu ihm kam, sprach er zu ihm: Es waren zwei Männer in einer Stadt, einer reich, der andere arm.

1. Y ENVIÓ Jehová a Natán a David: el cual viniendo a él, le dijo: Había dos hombres en una ciudad, el uno rico, y el otro pobre.

1 И послал Господь Нафана к Давиду, и тот пришел к нему и сказал ему: в одном городе были два человека, один богатый, а другой бедный;

2. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon.

2. Rikkaalla oli aivan paljo lampaita ja karjaa;

2. Sillä rickalle oli paljo lambaita ja carja.

2 The rich man had exceedingly many flocks and herds,

2. The rich man had exceeding many flocks and herds:

2. Der Reiche hatte sehr viele Schafe und Rinder;

2. El rico tenía ovejas y vacas asaz:

2 у богатого было очень много мелкого и крупного скота,

3. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär.

3. Mutta köyhällä ei ollut mitään muuta kuin yksi vähä karitsa, jonka hän ostanut oli, ja elättänyt, ja kasvattanut suureksi, ja ravitsi sen tykönänsä lastensa kanssa; joka myös söi hänen leipänsä palasta, ja joi hänen juoma-astiastansa, ja makasi hänen sylissänsä, ja se oli hänelle niinkuin tytär.

3. Mutta köyhällä ei ollut mitän muuta cuin yxi wähä lammas jonga hän ostanut oli ja caswattanut suurexi ja rawidzi sen tykönäns lastens cansa joca myös söi hänen leipäns palasta ja joi hänen juomaastiastans ja macais hänen sylisäns ja se oli hänelle nijncuin tytär.

3 but the poor man had nothing except one little ewe-lamb, which he had bought and nourished up. And it grew up together with him and with his sons. It ate of his own morsel and drank of his own cup and lay in his bosom and was to him as a daughter.

3. But the poor man had nothing, save one little ewe lamb, which he had bought and nourished up: and it grew up together with him, and with his children; it did eat of his own meat, and drank of his own cup, and lay in his bosom, and was unto him as a daughter.

3. aber der Arme hatte nichts denn ein einziges kleines Schäflein, das er gekauft hatte. Und er nährte es, daß es groß ward bei ihm und bei seinen Kindern zugleich: es aß von seinem Bissen und trank von seinem Becher und schlief in seinem Schoß, und er hielt es wie eine Tochter.

3. Mas el pobre ninguna cosa tenía, sino una sola cordera, que había comprado, la cual él había criado, y había crecido con él y con sus hijos juntamente, comiendo de su bocado de pan, y bebiendo de su vaso, y durmiendo en su regazo: y teníala como a una hija.

3 а у бедного ничего, кроме одной овечки, которую он купил маленькую и выкормил, и она выросла у него вместе с детьми его; от хлеба его она ела, и из его чаши пила, и на груди у него спала, и была для него, как дочь;

4. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.

4. Mutta kuin rikkaalle miehelle tuli vieras, ei raskinut hän ottaa omista lampaistansa ja karjastansa, valmistaaksensa vieraalle, joka hänen tykönsä tullut oli; mutta otti köyhän miehen lampaan ja valmisti vieraalle, joka hänen tykönsä tullut oli.

4. Mutta cosca rickalle miehelle tuli wieras ei raskinnut hän otta omista lambaistans ja härjistäns walmistaxens jotakin wieralle joca hänen tygöns tullut oli mutta otti sen köyhän miehen lamban ja walmisti wieralle joca hänen tygöns tullut oli.

4 And there came a traveler to the rich man and he spared to take of his own flock and of his own herd to dress for the wayfaring man who came to him, but took the poor man's lamb and dressed it for the man who came to him.

4. And there came a traveller unto the rich man, and he spared to take of his own flock and of his own herd, to dress for the wayfaring man that was come unto him; but took the poor man's lamb, and dressed it for the man that was come to him.

4. Da aber zu dem reichen Mann ein Gast kam, schonte er zu nehmen von seinen Schafen und Rindern, daß er dem Gast etwas zurichtete, der zu ihm gekommen war, und nahm das Schaf des armen Mannes und richtete es zu dem Mann, der zu ihm gekommen war.

4. Y vino uno de camino al hombre rico: y él no quiso tomar de sus ovejas y de sus vacas, para guisar al caminante que le había venido: sino tomó la oveja de aquel hombre pobre, y aderezóla para el varón que le había venido.

4 и пришел к богатому человеку странник, и тот пожалел взять из своих овец или волов, чтобы приготовить обед для странника, который пришел к нему, а взял овечку бедняка и приготовил ее для человека, который пришел к нему.

5. Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma.

5. Niin Davidin viha julmistui suuresti sitä miestä vastaan, ja hän sanoi Natanille: niin totta kuin Herra elää, se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki,

5. Nijn Dawid wihast julmistui suurest sitä miestä wastan ja sanoi Nathanille: nijn totta cuin HERra elä se mies on cuoleman lapsi joca tämän teki.

5 And David's anger was greatly kindled against the man and he said to Nathan, As Jehovah lives, the man who has done this is worthy to die.

5. And David's anger was greatly kindled against the man; and he said to Nathan, As the LORD liveth, the man that hath done this thing shall surely die:

5. Da ergrimmte David mit großem Zorn wider den Mann und sprach zu Nathan: So wahr der HERR lebt, der Mann ist ein Kind des Todes, der das getan hat!

5. Entónces el furor se le encendió a David en gran manera contra aquel hombre, y dijo a Natán: Vive Jehová, que el que tal hizo es digno de muerte:

5 Сильно разгневался Давид на этого человека и сказал Нафану: жив Господь! достоин смерти человек, сделавший это;

6. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.

6. Niin myös pitää hänen maksaman neljäkertaisesti sen lampaan, että hän sen tehnyt on, ja ei säästänyt sitä.

6. Nijn myös pitä hänen maxaman neljäkertaisest sen lamban että hän sencaltaista tehnyt on ja ei säästänyt sitä.

6 And he will restore the lamb fourfold, because he did this thing and because he had no pity.

6. And he shall restore the lamb fourfold, because he did this thing, and because he had no pity.

6. Dazu soll er vierfältig bezahlen, darum daß er solches getan hat und nicht geschont hat.

6. Y que él pagará la cordera con el cuatro tanto: porque hizo esta tal cosa, y no tuvo misericordia.

6 и за овечку он должен заплатить вчетверо, за то, что он сделал это, и за то, что не имел сострадания.

7. Mutta Naatan sanoi Daavidille: Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä.

7. Niin sanoi Natan Davidille: sinä olet se mies. Näin sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi ja minä olen pelastanut sinun Saulin kädestä,

7. Nijn sanoi Nathan Dawidille: sinä olet se mies. Nijn sano HERra Israelin Jumala: minä olen woidellut sinun Israelin Cuningaxi ja olen pelastanut Saulin kädest.

7 And Nathan said to David, You are the man. Jehovah says thus, the God of Israel, I anointed you king over Israel and I delivered you out of the hand of Saul.

7. And Nathan said to David, Thou art the man. Thus saith the LORD God of Israel, I anointed thee king over Israel, and I delivered thee out of the hand of Saul;

7. Da sprach Nathan zu David: Du bist der Mann! So spricht der HERR, der Gott Israels: Ich habe dich zum König gesalbt über Israel und habe dich errettet aus der Hand Sauls,

7. Entónces Natán dijo a David: Tú eres aquel varón. Así dijo Jehová, Dios de Israel: Yo te ungí por rey sobre Israel, y te libré de la mano de Saul.

7 И сказал Нафан Давиду: ты – тот человек. Так говорит Господь Бог Израилев: Я помазал тебя в царя над Израилем и Я избавил тебя от руки Саула,

8. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.

8. Ja olen antanut sinulle sinun herras huoneen ja hänen emäntänsä sinun syliis, ja olen antanut sinulle Israelin ja Juudan huoneen; ja jos siinä vähä on, niin minä sen lisään sinulle.

8. Ja olen andanut sinulle sinun Herras huonen sitälikin hänen emändäns sinun sylijs ja olen andanut sinulle Israelin ja Judan huonen ja jos sijnä wähä on nijn minä sen ja sen lisän sinulle.

8 And I gave you your master's house and your master's wives into your bosom and gave you the house of Israel and of Judah. And if that had been too little, I would have added to you such and such things.

8. And I gave thee thy master's house, and thy master's wives into thy bosom, and gave thee the house of Israel and of Judah; and if that had been too little, I would moreover have given unto thee such and such things.

8. und habe dir deines Herrn Haus gegeben, dazu seine Weiber in deinen Schoß, und habe dir das Haus Israel und Juda gegeben; und ist das zu wenig, will ich noch dies und das dazutun.

8. Yo te dí la casa de tu señor, y las mujeres de tu señor en tu seno; además de esto, te dí la casa de Israel y de Judá. Y si esto es poco, yo te añadiré tales y tales cosas.

8 и дал тебе дом господина твоего и жен господина твоего на лоно твое, и дал тебе дом Израилев и Иудин, и, если этого для тебя мало, прибавил бы тебе еще больше;

9. Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi.

9. Miksis katsoit Herran sanan ylön, tehden pahaa hänen silmäinsä edessä? Urian Hetiläisen olet sinä lyönyt miekalla, ja hänen vaimonsa olet sinä ottanut sinulles emännäksi; mutta hänen olet sinä tappanut Ammonin lasten miekalla.

9. Mixis cadzoit HERran sanan ylön tehden tämän pahan hänen silmäins edes. Urian sen Hetheuxen olet sinä lyönyt miecalla hänen waimons olet sinä ottanut sinulles emännäxi mutta hänen olet sinä tappanut Ammonin lasten miecalla.

9 Why have you despised the word of Jehovah, to do what is evil in his sight? You have struck Uriah the Hittite with the sword and have taken his wife to be your wife and have slain him with the sword of the sons of Ammon.

9. Wherefore hast thou despised the commandment of the LORD, to do evil in his sight? thou hast killed Uriah the Hittite with the sword, and hast taken his wife to be thy wife, and hast slain him with the sword of the children of Ammon.

9. Warum hast du denn das Wort des HERRN verachtet, daß du solches Übel vor seinen Augen tatest? Uria, den Hethiter, hast du erschlagen mit dem Schwert; sein Weib hast du dir zum Weib genommen; ihn aber hast du erwürgt mit dem Schwert der Kinder Ammon.

9. ¿Por qué pues tuviste en poco la palabra de Jehová, haciendo lo malo delante de sus ojos? A Urías Jetteo heriste a cuchillo, y tomaste por tu mujer a su mujer, y a él mataste con la espada de los hijos de Ammón.

9 зачем же ты пренебрег слово Господа, сделав злое пред очами Его?Урию Хеттеянина ты поразил мечом; жену его взял себе в жену, а его тыубил мечом Аммонитян;

10. Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.

10. Niin ei pidä myös miekan lakkaaman sinun huoneestas ijankaikkisesti; ettäs olet katsonut minun ylön, ja Urian, Hetiläisen, emännän ottanut sinulles emännäksi.

10. Nijn ei pidä myös miecan lackaman sinun huonestas ijancaickisest: sillä sinä olet cadzonut minun ylön ja Urian sen Hetheuxen emännän ottanut sinulles emännäxi.

10 Now therefore the sword will not depart (everlasting (and) forever) from your house, because you have despised me and have taken the wife of Uriah the Hittite to be your wife.

10. Now therefore the sword shall never depart from thine house; because thou hast despised me, and hast taken the wife of Uriah the Hittite to be thy wife.

10. Nun so soll von deinem Hause das Schwert nicht lassen ewiglich, darum daß du mich verachtet hast und das Weib Urias, des Hethiters, genommen hast, daß sie dein Weib sei.

10. Por lo cual ahora no se apartará espada de tu casa perpetuamente, por cuanto me menospreciaste, y tomaste la mujer de Urías Jetteo, para que fuese tu mujer.

10 итак не отступит меч от дома твоего во веки, за то, что ты пренебрег Меня и взял жену Урии Хеттеянина, чтоб она была тебе женою.

11. Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringon nähden.

11. Näin sanoo Herra: katso, minä herätän pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas, ja otan sinun emäntäs sinun silmäis nähden, ja annan ne lähimmäiselles, ja hän makaa sinun emäntäis sivussa valkiana päivänä.

11. Näin sano HERra: cadzo minä herätän pahuden sinua wastan sinun omasta huonestas ja otan sinun emändäs sinun silmäis nähden ja annan ne lähimmäiselles ja hän maca sinun emändäis siwus walkiana päiwänä.

11 Jehovah says thus, Behold, I will raise up evil against you out of your own house. And I will take your wives before your eyes and give them to your neighbor and he will lie with your wives in the sight of this sun.

11. Thus saith the LORD, Behold, I will raise up evil against thee out of thine own house, and I will take thy wives before thine eyes, and give them unto thy neighbour, and he shall lie with thy wives in the sight of this sun.

11. So spricht der HERR: Siehe, ich will Unglück über dich erwecken aus deinem eigenen Hause und will deine Weiber nehmen vor deinen Augen und will sie deinem Nächsten geben, daß er bei deinen Weibern schlafen soll an der lichten Sonne.

11. Así dijo Jehová: He aquí, yo despierto sobre tí mal de tu misma casa: y yo tomaré tus mujeres delante de tus ojos, y las dare a tu prójimo, el cual dormirá con tus mujeres en la presencia de este sol.

11 Так говорит Господь: вот, Я воздвигну на тебя зло из дома твоего, и возьму жен твоих пред глазами твоими, и отдам ближнему твоему, и будет он спать с женами твоими пред этим солнцем;

12. Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.'

12. Sillä sinä olet sen tehnyt salaisesti; mutta minä teen tämän koko Israelin edessä ja auringon edessä.

12. Sillä sinä olet sen tehnyt salaisest mutta minä teen coco Israelin edes ja Auringon edes.

12 For you did it secretly, but I will do this thing before all Israel and before the sun.

12. For thou didst it secretly: but I will do this thing before all Israel, and before the sun.

12. Denn du hast es heimlich getan; ich aber will dies tun vor dem ganzen Israel und an der Sonne.

12. Porque tú lo hiciste en secreto, mas yo haré esto delante de todo Israel, y delante del sol.

12 ты сделал тайно, а Я сделаю это пред всем Израилем и пред солнцем.

13. Niin Daavid sanoi Naatanille: Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan. Naatan sanoi Daavidille: Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.

13. Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.

13. NIjn sanoi Dawid Nathanille: minä olen syndiä tehnyt HERra wastan. Nathan sanoi Dawidille: nijn on myös HERra sinun syndis ottanut pois et sinä cuole.

13 And David said to Nathan, I have sinned against Jehovah. And Nathan said to David, Jehovah also has put away your sin; you will not die.

13. And David said unto Nathan, I have sinned against the LORD. And Nathan said unto David, The LORD also hath put away thy sin; thou shalt not die.

13. Da sprach David zu Nathan: Ich habe gesündigt wider den HERRN. Nathan sprach zu David: So hat auch der HERR deine Sünde weggenommen; du wirst nicht sterben.

13. Entónces dijo David a Natán: Pequé a Jehová. Y Natán dijo a David: También Jehová ha trasportado tu pecado; no morirás.

13 И сказал Давид Нафану: согрешил я пред Господом. И сказал Нафан Давиду: и Господь снял с тебя грех твой; ты не умрешь;

14. Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva.

14. Mutta ettäs tämän työn kautta saatit Herran viholliset pilkkaamaan, pitää sen pojan, joka sinulle syntynyt on, totisesti kuoleman.

14. Mutta ettäs tämän työn cautta saatit pilckaman HERran wiholliset pitä sen pojan joca sinulle syndynyt on totisest cuoleman.

14 However, because by this deed you have given great occasion to the enemies of Jehovah to blaspheme, the child also that is born to you will surely die.

14. Howbeit, because by this deed thou hast given great occasion to the enemies of the LORD to blaspheme, the child also that is born unto thee shall surely die.

14. Aber weil du die Feinde des HERRN hast durch diese Geschichte lästern gemacht, wird der Sohn, der dir geboren ist, des Todes sterben.

14. Mas por cuanto con este negocio hiciste blasfemar a los enemigos de Jehová, el hijo que te ha nacido muriendo morirá.

14 но как ты этим делом подал повод врагам Господа хулить Его, то умрет родившийся у тебя сын.

15. Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti.

15. Sitte meni Natan huoneesensa. Mutta Herra löi lapsen, jonka Urian emäntä Davidille synnyttänyt oli, että se sairasti kuolemallansa.

15. SIjtte meni Nathan hänen huoneseens. Mutta HERra löi lapsen jonga Urian emändä Dawidille synnyttänyt oli että se sairasti cuolemallans.

15 And Nathan departed to his house. And Jehovah struck the child that Uriah's wife bore to David and it was very sick.

15. And Nathan departed unto his house. And the LORD struck the child that Uriah's wife bare unto David, and it was very sick.

15. Und Nathan ging heim. Und der HERR schlug das Kind, das Urias Weib David geboren hatte, daß es todkrank ward.

15. Y Natán se volvió a su casa. Y Jehová hirió al niño, que la mujer de Urías había parido a David, y enfermó gravemente.

15 И пошел Нафан в дом свой. И поразил Господь дитя, которое родила жена Урии Давиду, и оно заболело.

16. Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid paastosi; ja aina kun hän tuli kotiinsa, makasi hän yötä paljaalla maalla.

16. Ja David etsi Jumalaa lapsen tähden: ja David paastosi paljo, ja meni ja makasi yön maan päällä.

16. Ja Dawid edzei Jumalata lapsen tähden paastois ja meni sisälle ja macais yön maasa.

16 David therefore besought God for the child. And David fasted and went in and lay all night upon the ground.

16. David therefore besought God for the child; and David fasted, and went in, and lay all night upon the earth.

16. Und David suchte Gott um des Knäbleins willen und fastete und ging hinein und lag über Nacht auf der Erde.

16. Y David rogó a Dios por el niño; y ayunó David ayuno, y vino, y pasó la noche acostado en tierra.

16 И молился Давид Богу о младенце, и постился Давид, и, уединившись провел ночь, лежа на земле.

17. Niin hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen saadaksensa hänet nousemaan ylös maasta, mutta hän ei tahtonut; eikä hän syönyt mitään heidän kanssansa.

17. Niin nousivat hänen huoneensa vanhimmat nostamaan häntä maasta; mutta ei hän tahtonut, eikä syönyt leipää heidän kanssansa.

17. Nijn nousit hänen huonens wanhimmat nostaman händä maasta mutta ei hän tahtonut eikä syönyt leipä heidän cansans.

17 And the elders of his house arose, (and stood) beside him, to raise him up from the ground, but he would not, neither did he eat bread with them.

17. And the elders of his house arose, and went to him, to raise him up from the earth: but he would not, neither did he eat bread with them.

17. Da standen auf die Ältesten seines Hauses und wollten ihn aufrichten von der Erde; er wollte aber nicht und aß auch nicht mit ihnen.

17. Y levantáronse los ancianos de su casa a él, para hacerle levantar de tierra, mas él no quiso, ni comió con ellos pan.

17 И вошли к нему старейшины дома его, чтобы поднять его с земли; но он не хотел, и не ел с ними хлеба.

18. Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Mutta Daavidin palvelijat eivät uskaltaneet ilmoittaa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he ajattelivat: Katso, kun me puhuimme hänelle lapsen vielä eläessä, ei hän kuullut meitä. Kuinka voisimme sitten sanoa hänelle, että lapsi on kuollut? Hän voisi tehdä itselleen pahaa.

18. Seitsemäntenä päivänä kuoli lapsi; ja ei Davidin palveliat tohtineet sanoa hänelle lasta kuolleeksi, sillä he ajattelivat: katso, kuin lapsi vielä eli, puhuimme me hänen kanssansa, ja ei hän kuullut meidän ääntämme, kuinka paljo enemmin hän tulis murheelliseksi,jos me sanoisimme hänelle: lapsi on kuollut?

18. Seidzemendenä päiwänä cuoli lapsi ja ei Dawidin palweliat tohtinet sanoa hänelle lasta cuollexi: sillä he ajattelit cadzo cosca lapsi wielä eli puhuim me hänen cansans ja ei hän cuullut meidän ändäm cuinga paljo enämmin hän tulis murhellisexi jos me sanoisim: lapsi on cuollut?

18 And it happened on the seventh day, that the child died. And the servants of David feared to tell him that the child was dead, for they said, Behold, while the child was yet alive we spoke to him and he did not listen to our voice, how will he then distress himself, if we tell him that the child is dead!

18. And it came to pass on the seventh day, that the child died. And the servants of David feared to tell him that the child was dead: for they said, Behold, while the child was yet alive, we spake unto him, and he would not hearken unto our voice: how will he then vex himself, if we tell him that the child is dead?

18. Am siebenten Tage aber starb das Kind. Und die Knechte Davids fürchteten sich ihm anzusagen, daß das Kind tot wäre; denn sie gedachten: Siehe, da das Kind noch lebendig war, redeten wir mit ihm, und er gehorchte unsrer Stimme nicht; wie viel mehr wird er sich wehe tun, so wir sagen: Das Kind ist tot.

18. Y al séptimo día el niño murió; y sus siervos no osaban hacerle saber que el niño era muerto, diciendo entre sí: Cuando el niño aun vivía le hablábamos, y no quería oir nuestra voz; ¿pues cuánto más mal le hará si le dijeremos: el niño es muerto?

18 На седьмой день дитя умерло, и слуги Давидовы боялись донести ему, что умер младенец; ибо, говорили они, когда дитя было еще живо, и мы уговаривали его, и он не слушал голоса нашего, как же мы скажем ему: „умерло дитя"? Он сделает что-нибудь худое.

19. Mutta kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenänsä, ymmärsi hän, että lapsi oli kuollut. Ja Daavid kysyi palvelijoiltansa: Onko lapsi kuollut? He vastasivat: On.

19. Kuin David näki palveliainsa hiljaksensa puhuvan, ymmärsi hän lapsen kuolleeksi, ja sanoi palvelioillensa: kuoliko lapsi? He sanoivat: kuoli.

19. Cosca Dawid näki hänen palwelians hiljaxens puhuwan ja ymmärsi lapsen cuollexi sanoi hän palwelioillens: cuolico lapsi? he sanoit: cuoli.

19 But when David saw that his servants were whispering together, David perceived that the child was dead. And David said to his servants, Is the child dead? And they said, He is dead.

19. But when David saw that his servants whispered, David perceived that the child was dead: therefore David said unto his servants, Is the child dead? And they said, He is dead.

19. Da aber David sah, daß seine Knechte leise redeten, und merkte, daß das Kind tot wäre, sprach er zu seinen Knechten: Ist das Kind tot? Sie sprachen: Ja.

19. Mas David viendo a sus siervos hablar entre sí, entendió que el niño era muerto: y dijo David a sus siervos: ¿Es muerto el niño? Y ellos respondieron: Muerto es.

19 И увидел Давид, что слуги его перешептываются между собою, и понялДавид, что дитя умерло, и спросил Давид слуг своих: умерло дитя? И сказали: умерло.

20. Niin Daavid nousi maasta, peseytyi ja voiteli itsensä, muutti vaatteensa, meni Herran huoneeseen ja rukoili. Ja kun hän tuli kotiinsa, pyysi hän ruokaa; ja he tarjosivat, ja hän söi.

20. Ja David nousi maasta, pesi itsensä ja voiteli, ja muutti toiset vaatteet yllensä, ja meni Herran huoneesen ja rukoili, ja tuli kotiansa, ja antoi panna ruokaa eteensä ja söi.

20. Ja Dawid nousi maasta pesi idzens ja woiteli ja puki toiset waattet päällens ja meni HERran huoneseen ja rucoili anoi cotia ulduans ruoca ja söi.

20 Then David arose from the earth and washed and anointed himself and changed his apparel. And he came into the house of Jehovah and worshiped. Then he came to his own house and when he required, they set bread before him and he ate.

20. Then David arose from the earth, and washed, and anointed himself, and changed his apparel, and came into the house of the LORD, and worshipped: then he came to his own house; and when he required, they set bread before him, and he did eat.

20. Da stand David auf von der Erde und wusch sich und salbte sich und tat andere Kleider an und ging in das Haus des HERRN und betete an. Und da er wieder heimkam, hieß er ihm Brot auftragen und aß.

20. Entónces David se levantó de tierra, y lavóse, y ungióse, y mudó sus ropas, y entró a la casa de Jehová, y adoró. Y después vino a su casa, y demandó, y pusiéronle pan, y comió.

20 Тогда Давид встал с земли и умылся, и помазался, и переменил одежды свои, и пошел в дом Господень, и молился. Возвратившись домой, потребовал, чтобы подали ему хлеба, и он ел.

21. Mutta hänen palvelijansa sanoivat hänelle: Miksi teet näin? Lapsen eläessä sinä paastosit ja itkit, mutta lapsen kuoltua sinä nouset ja syöt.

21. Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: mikä se on minkä sinä teet? lapsen eläissä paastosit sinä ja itkit, mutta lapsen kuoltua nouset sinä ja syöt.

21. Nijn sanoit hänen palwelians hänelle: mikä se on cuins teet? lapsen eläis paastoisit sinä ja itkit mutta lapsen cuolles nouset sinä ja syöt.

21 Then his servants said to him, What thing is this that you have done? You fasted and wept for the child while it was alive, but when the child was dead, you arose and ate bread.

21. Then said his servants unto him, What thing is this that thou hast done? thou didst fast and weep for the child, while it was alive; but when the child was dead, thou didst rise and eat bread.

21. Da sprachen seine Knechte zu ihm: Was ist das für ein Ding, das du tust? Da das Kind lebte, fastetest du und weintest; aber nun es gestorben ist, stehst du auf und ißt?

21. Y dijéronle sus siervos: ¿Qué es esto que has hecho? Por el niño viviendo aun, ayunabas y llorabas: ¿y él muerto, levantástete, y comiste pan?

21 И сказали ему слуги его: что значит, что ты так поступаешь: когда дитя было еще живо,ты постился и плакал; а когда дитя умерло, ты встал и ел хлеб?

22. Hän vastasi: Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: Kenties Herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon.

22. Hän sanoi: lapsen eläissä minä paastosin ja itkin; sillä minä ajattelin: kuka tietää, jos Herra on minulle armollinen, että lapsi eläis.

22. Hän sanoi: lapsen eläis minä paastoisin ja itkin sillä minä ajattelin: cuca tietä jos HERra on minulle armollinen että lapsi eläis.

22 And he said, While the child was yet alive, I fasted and wept. For I said, Who knows whether Jehovah will not be gracious to me, that the child may live?

22. And he said, While the child was yet alive, I fasted and wept: for I said, Who can tell whether GOD will be gracious to me, that the child may live?

22. Er sprach: Um das Kind fastete ich und weinte, da es lebte; denn ich gedachte: Wer weiß, ob mir der HERR nicht gnädig wird, daß das Kind lebendig bleibe.

22. Y él respondió: Viviendo aun el niño, yo ayunaba y lloraba, diciendo: ¿Quién sabe, si Dios habrá compasión de mí, que viva el niño?

22 И сказал Давид: доколе дитя было живо, я постился и плакал, ибодумал: кто знает, не помилует ли меня Господь, и дитя останется живо?

23. Mutta kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.

23. Mutta nyt on se kuollut: mitä minun pitäis vielä paastoaman: taidanko minä hänen enää jällensä tuoda? Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni.

23. Mutta sijttecuin se cuoli mitä minun pidäis paastoman? taidango minä hänen jällens tuoda? minä kyllä menen hänen tygöns mutta ei hän palaja minun tygöni jällens.

23 But now he is dead; why should I fast? Can I bring him back again? I will go to him, but he will not return to me.

23. But now he is dead, wherefore should I fast? can I bring him back again? I shall go to him, but he shall not return to me.

23. Nun es aber tot ist, was soll ich fasten? Kann ich es auch wiederum holen? Ich werde wohl zu ihm fahren; es kommt aber nicht zu mir.

23. Mas ahora que ya es muerto, ¿para qué tengo de ayunar? ¿Podréle yo más volver? Yo voy a él, mas él no volverá a mí.

23 А теперь оно умерло; зачем же мне поститься? Разве я могу возвратить его? Я пойду к нему, а оно не возвратится ко мне.

24. Daavid lohdutti vaimoansa Batsebaa ja meni hänen luoksensa ja makasi hänen kanssansa. Ja tämä synnytti pojan, ja hän antoi tälle nimen Salomo, ja Herra rakasti häntä.

24. Ja kuin David oli lohduttanut emäntäänsä BatSebaa, meni hän hänen tykönsä ja lepäsi hänen tykönänsä; ja hän synnytti pojan ja hän kutsui hänen nimensä Salomo, ja Herra rakasti häntä.

24. JA cosca Dawid oli lohduttanut hänen emändätäns BathSebat meni hän hänen tygöns ja lewäis hänen tykönäns ja hän synnytti pojan sen cudzui hän Salomo ja HERra racasti händä.

24 And David comforted Bathsheba his wife and went in to her and lay with her. And she bore a son and he called his name Solomon. And Jehovah loved him,

24. And David comforted Bathsheba his wife, and went in unto her, and lay with her: and she bare a son, and he called his name Solomon: and the LORD loved him.

24. Und da David sein Weib Bath-Seba getröstet hatte, ging er zu ihr hinein und schlief bei ihr. Und sie gebar ihm einen Sohn, den hieß er Salomo. Und der HERR liebte ihn.

24. Y consoló David a Bersabée su mujer, y entrando a ella durmió con ella, y parió un hijo, y llamó su nombre Salomón, al cual Jehová amó.

24 И утешил Давид Вирсавию, жену свою, и вошел к ней и спал с нею; и она родила сына, и нарекла ему имя: Соломон. И Господь возлюбил его

25. Ja Daavid laittoi hänet profeetta Naatanin hoitoon, ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden.

25. Ja hän lähetti hänen Natan prophetan käden alle, ja kutsui hänen Jedidjah, Herran tähden.

25. Ja hän lähetti hänen Nathan Prophetan käden ala hän cudzui hänen JedidJah HERran tähden.

25 and he sent by the hand of Nathan the prophet. And he called his name Jedidiah, for Jehovah's sake.

25. And he sent by the hand of Nathan the prophet; and he called his name Jedidiah, because of the LORD.

25. Und er tat ihn unter die Hand Nathans, des Propheten; der hieß ihn Jedidja, um des HERRN willen.

25. Y envió por mano de Natán profeta, y llamó su nombre Jedidia, por Jehová.

25 и послал пророка Нафана, и он нарек ему имя: Иедидиа по словуГоспода.

26. Mutta Jooab ryhtyi taistelemaan ammonilaisten Rabbaa vastaan ja valloitti kuninkaan kaupungin.

26. Niin soti Joab Ammonin lasten Rabbaa vastaan ja voitti sen kuninkaallisen kaupungin.

26. NIjn sodei Joab Ammonin lasten Rabbaht wastan ja woitti sen Cuningalisen Caupungin.

26 Now Joab fought against Rabbah of the sons of Ammon and took the royal city.

26. And Joab fought against Rabbah of the children of Ammon, and took the royal city.

26. So stritt nun Joab wider Rabba der Kinder Ammon königliche Stadt

26. Y Joab peleaba contra Rabba de los hijos de Ammón, y tomó la ciudad real.

26 Иоав воевал против Раввы Аммонитской и взял почтицарственный город.

27. Ja Jooab lähetti sanansaattajat Daavidin luo ja käski sanoa: Minä olen ryhtynyt taisteluun Rabbaa vastaan ja olen jo valloittanut vesikaupungin.

27. Ja Joab lähetti sanansaattajat Davidille ja antoi sanoa hänelle: minä olen sotinut Rabbaa vastaan ja olen voittanut vesikaupungin;

27. Ja Joab lähetti sanan Dawidille ja andoi sanotta hänelle: minä olen sotinut Rabbath wastan ja olen woittanut wesi Caupungin.

27 And Joab sent messengers to David and said, I have fought against Rabbah; yes, I have taken the city of waters.

27. And Joab sent messengers to David, and said, I have fought against Rabbah, and have taken the city of waters.

27. und sandte Boten zu David und ließ ihm sagen: Ich habe gestritten wider Rabba und habe auch gewonnen die Wasserstadt.

27. Y envió Joab mensajeros a David, diciendo: Yo he peleado contra Rabba, y he tomado la ciudad de las aguas.

27 И послал Иоав к Давиду сказать ему: я нападал на Равву и овладел водою города;

28. Niin kokoa nyt jäljellä oleva väki ja asetu leiriin kaupungin edustalle ja valloita se, etten minä sitä valloittaisi ja ottaisi sitä nimiini.

28. Niin kokoa nyt jäänyt kansa, ja piiritä kaupunki, ja voita se, etten minä sitä voittaisi, ja minulle siitä nimi olisi.

28. Nijt cocoa sijs jäänyt Canssa ja pijritä Caupungi ja woita händä etten minä sitä woitais ja minulle sijtä nimi olis.

28 Now therefore gather the rest of the people together and encamp against the city and take it, lest I take the city and it is called after my name.

28. Now therefore gather the rest of the people together, and encamp against the city, and take it: lest I take the city, and it be called after my name.

28. So nimm nun zuhauf das übrige Volk und belagere die Stadt und gewinne sie, auf daß ich sie nicht gewinne und ich den Namen davon habe.

28. Junta pues ahora el pueblo que queda, y asienta campo sobre la ciudad, y tómala, porque tomando yo la ciudad, no se llame de mi nombre.

28 теперь собери остальной народ и подступи к городу и возьми его; ибо, если я возьму его, то мое имя будет наречено ему.

29. Silloin Daavid kokosi kaiken väen ja lähti Rabbaan, ryhtyi taisteluun sitä vastaan ja valloitti sen.

29. Niin David kokosi kaiken kansan, ja matkusti Rabbaan ja soti sitä vastaan, ja voitti sen;

29. Nijn Dawid cocois caiken Canssan matcusti ja sodei Rabbaht wastan ja woitti sen.

29 And David gathered all the people together and went to Rabbah and fought against it and took it.

29. And David gathered all the people together, and went to Rabbah, and fought against it, and took it.

29. Also nahm David alles Volk zuhauf und zog hin und stritt wider Rabba und gewann es

29. Y juntando David todo el pueblo, fué contra Rabba, y combatióla, y la tomó.

29 И собрал Давид весь народ и пошел к Равве, и воевал против нее и взял ее.

30. Ja hän otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästänsä — se painoi talentin kultaa, ja siinä oli kallis kivi — ja se pantiin Daavidin päähän. Ja hän vei sangen paljon saalista kaupungista.

30. Ja otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästänsä, joka painoi leiviskän kultaa, ja kalliita kiviä, ja se pantiin Davidin päähän; ja hän vei paljo saalista kaupungista ulos.

30. Ja otti heidän Cuningans Cruunun hänen päästäns joca painoi leiwiskän culda ja callita kiwiä ja se pandin Dawidin päähän ja he weit paljo saalist Caupungist ulos.

30 And he took the crown of their king from his head. And the weight of it was a talant of gold and (in it were) precious stones. And it was set on David's head. And he brought out the spoil of the city, exceedingly much.

30. And he took their king's crown from off his head, the weight whereof was a talent of gold with the precious stones: and it was set on David's head. And he brought forth the spoil of the city in great abundance.

30. und nahm die Krone seines Königs von seinem Haupt, die am Gewicht einen Zentner Gold hatte und Edelgesteine, und sie ward David auf sein Haupt gesetzt; und er führte aus der Stadt sehr viel Beute.

30. Y tomó la corona de su rey de su cabeza, la cual pesaba un talento de oro: y había en ella piedras preciosas, y fué puesta sobre la cabeza de David: y trajo muy grande despojo de la ciudad.

30 И взял Давид венец царя их с головы его, – а в нем было золота талант и драгоценный камень, – и возложил его Давид на свою голову, и добычи из города вынес очень много.

31. Ja kansan, mitä siellä oli, hän vei pois ja asetti heitä kivisahojen ja rautahakkujen ja rautakirveiden ääreen ja pani heitä tiilentekoon. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sitten Daavid ja kaikki väki palasi Jerusalemiin.

31. Ja kansan, joka siellä oli, johdatti hän ulos ja pani sahaan, rautahaudoille ja kirvestöihin, ja käytti heidän tiilihautoja myöten: niin hän teki kaikille Ammonin lasten kaupungeille. Ja David ja kaikki kansa palasi Jerusalemiin.

31. Ja Canssan joca siellä oli johdatti hän ulos ja pani rautaisen sahan ala ja rautaäken ala ja rautaisten waajain ala ja poltti heidän tijlihaudas. Nijn hän teki caikille Ammonin lasten Caupungeille. Ja Dawid ja caicki Canssa palais sijtte Jerusalemijn.

31 And he brought out the people that were in it and put them under saws and under harrows of iron and under axes of iron and made them pass through the brick-kiln. And thus he did to all the cities of the sons of Ammon. And David and all the people returned to Jerusalem.

31. And he brought forth the people that were therein, and put them under saws, and under harrows of iron, and under axes of iron, and made them pass through the brickkiln: and thus did he unto all the cities of the children of Ammon. So David and all the people returned unto Jerusalem.

31. Aber das Volk drinnen führte er heraus und legte sie unter eiserne Sägen und Zacken und eiserne Keile und verbrannte sie in Ziegelöfen. So tat er allen Städten der Kinder Ammon. Da kehrte David und alles Volk wieder gen Jerusalem.

31. Y sacó el pueblo que estaba en ella, y púsole debajo de sierras, y de trillos de hierro, de hachas de hierro, e hízolos pasar por hornos: y lo mismo hizo a todas las ciudades de los hijos de Ammon: y volvióse David con todo el pueblo a Jerusalem.

31 А народ, бывший в нем, он вывел и положил их под пилы, под железные молотилки, под железные топоры, и бросил их в обжигательные печи. Так он поступил со всеми городами Аммонитскими. И возвратился после того Давид и весь народ в Иерусалим.