3 luku

Vaimojen tulee olla miehilleen alamaiset ja puetut sisälliseen kaunistukseen 1 – 6; miesten tulee osoittaa vaimoilleen kunnioitusta, koska nämä ovat saman armon perillisiä 7 Kaikkien tulee olla rakastavaisia ja tehdä sitä, mikä hyvää on 8 – 12; silloin ei heidän tarvitse peljätä, vaikka saisivatkin vanhurskauden tähden kärsiä 13 – 17 Kärsihän Kristuskin, vanhurskas, vääräin puolesta, hän joka saarnannut vankeudessa oleville hengille ja on korotettu Jumalan oikealle puolelle. Hän tarjoaa nyt kasteen kautta pelastusta kaikille 18 – 22.

1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,

1 Samoin te vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät vaimojen vaelluksen avulla ilman sanoja voitettaisiin,

1. Niin olkaan vaimot myös miehillensä alamaiset, että nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat,

1. OLcan waimot myös miehillens alammaiset että nekin jotca ei sana usco waimoin tawoist ilman sanata woitetuxi tulisit/

1. SAmalmoto/ Olcohon Waimot heiden Miestens alamaiset/ Ette mös ne iotca eiuet wsko Sanan päle/ machtaisit waimoin menosta/ ilman sanata tulla woitetuxi/ (Samalla muotoa/ Olkohon waimot heidän miestensä alamaiset/ Että myös ne jotka eiwät usko Sanan päälle/ mahtaisivat waimoin menosta/ ilman sanatta tulla woitetuksi.)

2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

2 kun he tarkkaavat kunnioittavan puhdasta vaellustanne.

2. Kuin he teidän puhtaan menonne näkevät pelvossa.

2. Cosca he teidän puhtan menon näkewät pelgosa.

2. coska he merkitzeuet teiden puchtan Menon pelghosa. (koska he merkitsewät (näkevät) teidän puhtaan menon pelossa.)

3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,

3 Älköön kaunistuksenne olko ulkonaista, hiusten palmikointia ja kultien ympärillenne ripustamista tai hienoihin vaatteisiin pukeutumista,

3. Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa,

3. Joidenga caunistus ei pidä oleman ulconaisis hiusten palmicois ja cullan ymbärins ripustamises eli waattein pugusa.

3. Joinenga Caunistos ei pidhe oleman wlconaista hiuxien palmicoisa/ ia cullan ymberirippumisesa/ eli calleisa waateisa. (Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaista hiuksien palmikoimista/ ja kullan ympäri riippumisessa / eli kalliissa waatteissa.)

4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.

4 vaan salassa oleva sydämen ihminen *sävyisän ja hiljaisen' hengen turmeltumattomuudessa. Tämä on Jumalan silmissä kallis.

4. Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä.

4. Waan jos se salainen ihminen on ilman wiata sydämes lakialla ja hiljaisella hengellä se on callis Jumalan silmäin edes.

4. Waan ios se salainen Inhiminen sydhemes/ ombi ilman wighata/ lakian ia hiliaisen Hengen cansa/ Se on callis Jumalan silmein edes. (Waan jos se salainen ihminen sydämessä/ ompi ilman wihaa/ lakian ja hiljaisen Hengen kanssa/ Se on kallis Jumalan silmäin edessä.)

5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;

5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ollen alamaisia omille miehilleen,

5. Sillä näin ovat pyhätkin vaimot muinen itsensä kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan päälle ja olivat miehillensä alamaiset,

5. Sillä näin owat pyhätkin waimot muinen heidäns caunistanet jotca toiwons panit Jumalan päälle ja olit miehillens alemmaiset.

5. Sille ette tellemodholla ouat mös muinen Pyhet Waimot heidens caunistanuet/ Jotca heide' Toiuons Jumalan päle panit/ ia olit heiden Miestense alemaiset. (Sillä että tällä muodolla owat myös muinoin pyhät waimot heidäns kaunistaneet/ Jotka heidän toiwonsa Jumalan päälle panit/ ja oli heidän miestensä alamaiset.)

6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

6 niin kuin Saara oli kuuliainen Aabrahamille kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette hyvää ettekä pelkää mitään pelottelua.

6. Niinkuin Sara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui hänen herraksi, jonka tyttäriksi te tulleet olette, jos te hyvin teette ja pelkäämättä olette.

6. Nijncuin Sara oli Abrahamille cuuliainen ja cudzui hänen Herraxens. Jonga tyttärixi tekin tullet oletta jos te hywin teettä ja pelkämät oletta.

6. Ninquin Sara oli Abrahamin cwliainen/ ia cutzui Hende Herraxensa. Jonga tytterixi te tullet oletta/ ios te hyuesti teette/ ia ei nin * arghat olisi. (Niinkuin Sara oli Abrahamin kuuliainen/ ja kutsui häntä herraksensa. Jonka tyttäriksi te tulleet olette/ jos te hywästi teette/ ja ei niin arat olisi.)

7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

7 Samoin te miehet, eläkää ymmärtäväisesti heidän kanssaan niin kuin heikomman, naispuolisen astian kanssa, osoittaen heille kunnioitusta, niin kuin *myös olette elämän armon yhteisperillisiä* — jotteivät rukouksenne estyisi.

7. Te, miehet, myös asukaat heidän kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa, niinkuin myös elämän armon kanssaperillisille, ettei teidän rukouksenne estetyiksi tulisi.

7. TE miehet myös asucat heidän cansans taidolla ja andacat waimolliselle nijncuin heicommalle astialle hänen cunnians nijncuin myös elämän armon cansaperillisille ettei teidän rucouxen estetyxi tulis.

7. Te Miehet samalmoto/ asucat heiden tykenens taidhon cansa. Ja andacat sen Waimolisen (ninquin sen heicolisiman) * Käsialaisen/ henen cunniansa/ ninquin mös ynneperilisen sen Elemen Armohon/ Senpäle ettei teiden Rucuxenne estetyxi tulisi. (Te miehet samalla muotoa/ asukaat heidän tykönänsä taidon kanssa. Ja antakaat sen waimollisen (niinkuin sen heikomman) käsialaisen/ hänen kunniansa/ niinkuin myös ynnäperillisen sen elämän armoon/ Sen päälle, ettei teidän rukouksenne estetyksi tulisi.)

8 Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.

8 Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, myötätuntoisia, veljesrakkaita, armahtavaisia, ystävällisiä*.

8. Mutta viimein olkaat kaikki yksimieliset, ynnä kärsiväiset, pitäin veljellistä rakkautta keskenänne, laupiaat, ystävälliset,

8. Mutta wijmein olcat caicki yximieliset ynnäkärsiwäiset pitäin weljellistä rackautta keskenän laupiat ystäwäliset/

8. Mutta päldiskein/ caiki olcatta yximieliset/ Ynnekersiueiset Welieliset keskenen/ Laupialiset/ Ysteueliset/ (Mutta (wiimein) / kaikki olkaatte yksimieliset/ ynnäkärsiwäiset weljelliset keskenään/ laupiaalliset/ ystäwälliset/)

9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

9 Älkää kostako pahaa pahalla tai herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa *tietäen, että* siihen olette kutsutut, jotta siunauksen perisitte.

9. Ei kostain pahaa pahalla, eikä kirouksella kirousta, vaan paremmin siunatkaat, tietäen, että te olette kutsutut siunausta perimään.

9. Ei costain paha pahalla eikä kirouxella kirousta waan paremmin siunatcat tieten että te oletta cudzutut siunausta perimän.

9. Ei costain paha pahalla/ Eike kirolla kirotusta/ Waan site wastan/ hyuestisiughnatca/ Tieten ette te oletta sihen cutzutudh/ perimehen hyuestisiughnauxen. (Ei kostain pahaa pahalla/ eikä kirolla kirousta/ waan sitä wastaan/ hywästi siunatkaa/ Tieten, että te olette siihen kutsutut/ perimään hywästi siunauksen.)

10 Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta,

10 Sillä "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta,

10. Sillä joka elää tahtoo ja hyviä päiviä nähdä, hän hillitkään kielensä pahuudesta ja huulensa vilppiä puhumasta,

10. Sillä joca elä tahto ja hywiä päiwiä nähdä hän hillitkän kielens paha puhumast ja huulens petoxesta.

10. Sille ette ioca elä tachtopi/ ia hyuet peiuet nähdhä/ hen hilitkän henen Kielense paha puhumasta/ Ja henen Hwlensa petoxesta. (Sillä että joka elää tahtoopi/ ja hywät päiwät nähdä/ hän hillitkään hänen kielensä pahaa puhumasta/ ja hänen huulensa petoksesta.)

11 kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.

11 Kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja tavoitelkoon sitä.

11. Hän välttäkään pahaa ja tehkään hyvää, etsikään rauhaa ja noudattamaan sitä.

11. Hän wälttäkän paha ja tehkän hywä. Hän edzikän rauha ja noudattacan sitä.

11. Hen wälteken pahasta/ ia techken hyue. Hen etziken Rauha/ ia noutakan site. (Hän wälttäkään pahasta/ ja tehkään hywää. Hän etsikään rauhaa/ ja noutakaan sitä.)

12 Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."

12 Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja Hänen korvansa heidän rukouksiaan, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."

12. Sillä Herran silmät ovat vanhurskasten päälle ja hänen korvansa heidän rukouksissansa; mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan.

12. Sillä HERran silmät owat wanhurscasten päälle hänen corwans heidän rucouxisans. Mutta HERran caswo on pahointekiäin päälle.

12. Sille ette HERRan silmet ouat Wanhurskain päle/ ia henen Coruansa heiden rucuxisans. Mutta HERran casuo o'bi pahointekiedhen päle. (Sillä että HERRan silmät ovat wanhurskaiden päälle/ ja hänen korwansa heidän rukouksissansa. Muttä HERran kaswo ompi pahaintekijäiden päälle.)

13 Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?

13 Ja kuka on se, joka teitä vahingoittaa, jos *seuraatte sitä, mikä on hyvää*?

13. Ja kuka on, joka taitaa teitä vahingoittaa, jos te hyvää pyydätte?

13. Ja cuca wahingoitta jos te hywä pyydätte?

13. Ja cuca on/ ioca teite taita wahingoitta/ ios te hywen ielkinseisotta? (Mutta kuka on/ joka teitä taitaa wahingoittaa/ jos te hywän jälkeen seisotte?)

14 Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",

14 Mutta vaikka kärsisittekin vanhurskauden vuoksi, olette autuaita. Älkää kuitenkaan pelätkö, *mitä he pelkäävät* älkää hämmentykö,

14. Ja jos te vielä oikeudenkin tähden kärsisitte, niin te kuitenkin autuaat olette; mutta älkäät peljätkö heidän vaatimistansa, alkäät myös heitä hämmästykö.

14. Ja jos te wielä oikiudengin tähden kärsisitte nijn te cuitengin autuat oletta. Mutta älkät peljätkö heidän waatimistans älkät myös heitä hämmästykö.

14. Ja ios te wiele iotakin lijca mös kersisitte Oikiudhen tedhen/ nin te quitengin autuat oletta. Mutta elkette pelietkö heiden hirmutostans/ elkette mös heite hemmestyghö. (Ja jos te wielä jotakin liikaa myös kärsisitte oikeuden tähden/ niin te kuitenkin autuaat olette. Mutta älkäätte peljätkö heidän hirmutustansa/ älkäätte myös heitä hämmästykö.)

15 vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,

15 vaan pyhittäkää Herra Jumala* sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä pyytää teissä olevan toivon perustelua, [kuitenkin] sävyisyydellä ja pelolla,

15. Mutta pyhittäkäät Herra Jumala teidän sydämissänne. Olkaat myös aina valmiit vastaamaan jokaista, joka teidän toivonne perustusta tutkistelee, joka teissä on, hiljaisuudella ja pelvolla,

15. Mutta pyhittäkät HERra Jumala teidän sydämisän.

15. Mutta HERRA JUMalata pyhittekä teiden sydhemisenne. (Mutta HERRA JUMalata pyhittäkää teidän sydämissänne.)

16 pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat (niin kuin pahantekijöitä).

16 pitäen hyvän omantunnon, jotta ne jotka parjaavat hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, missä panettelevat teitä (niin kuin pahantekijöitä).

16. Ja pitäkäät hyvä omatunto, että ne, jotka teitä panettelevat niinkuin pahantekiöitä, häpeäisivät, että he ovat häväisseet teidän hyvän menonne Kristuksessa.

16. Olcat myös aina walmit wastaman jocaista cuin teidän toiwonne perustusta tutkistele joca teisä on hiljaisudella ja pelgolla ja pitäkät hywä omatundo että ne jotca teitä panettelewat nijncuin pahantekijtä häpeisit että he owat teidän hywän menonna Christuxen häwäisnet.

16. Olcatta mös walmihit aina wastaman iocaista quin tutkistele teiden Toiuon perustoxen ielkin ioca teisse o'bi/ hiliaisudhe' ia cauatuxen cansa. Ja piteke yxi Hyue Omatundo/ Senpäle ette ne/ iotca teite panetteleuat/ ninquin Pahointekijte/ häpieisit/ ette he ouat häweisnuet teiden hyuen menon Christusesa. (Olkaatte myös walmihit aina wastaamaan jokaista kuin tutkiskelee teidän toiwonne perustuksen jälkeen, joka teissä ompi/ hiljaisuuden ja kavahduksen kanssa. Ja pitäkää yksi hywä omatunto/ Sen päälle että ne/ jotka teitä panettelevat/ niinkuin pahantekijät/ häpeäisit/ että he ovat häwäisseet teidän hywän menon Kristuksessa.)

17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.

17 Parempi on näet hyvää tehden kärsiä, jos Jumalan tahto niin säätää, kuin pahaa tehden.

17. Sillä se on parempi, jos Jumalan tahto niin on, että te hyvän työn tähden kärsitte kuin pahan.

17. Sillä se on parambi ( jos Jumalan tahto nijn on ) että te hywän työn tähden kärsitte cuin pahan.

17. Sille ette se ombi parambi (ios Jumalan tachto nin on) ette te kersisitte hyuen teghon tedhen/ quin pahan. (Sillä että se ompi parempi (jos Jumalan tahto niin on) että te kärsisitte hywän teon tähden/ kuin pahan.)

18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

18 Sillä Kristuskin kärsi* kerran syntien vuoksi, vanhurskas vääräin puolesta, viedäkseen meidät Jumalan luo. Hänet kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.

18. Sillä Kristus myös kerran kärsi meidän synteimme tähden, hurskas vääräin edestä, että hän meitä Jumalalle uhrais: lihan kautta tosin kuoletettu, mutta Hengen kautta eläväksi tehty,

18. Sillä Christus myös kärsei meidän syndeimme tähden hurscas wääräin edestä että hän meitä Jumalalle uhrais joca lihan cautta cuoletettin mutta Hengen cautta eläwäxi tehty.

18. Senwoxi ette Christus mös wihdoin meiden synnein tedhen kersi/ Hurscas Ricolisten edeste/ Senpäle ette hen meite piti Jumalalle wfframan/ Ja on tosin coletettu Lihan cautta/ Mutta eleuexi techty Hengen cautta. (Sen vuoksi että Kristus myös wihdoin meidän syntein tähden kärsi/ Hurskas rikollisten edestä/ Senpäälle, että hän meitä piti Jumalalle uhraaman/ Ja on tosin kuoletettu lihan kautta/ Mutta eläväksi tehty Hengen kautta.)

19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,

19 Siinä Hän myös meni ja julisti vankilassa oleville hengille,*

19. Jossa hän myös meni pois ja saarnasi hengille vankeudessa,

19. Josa hän myös poismeni ja saarnais fangituille hengille/

19. Sijne samas he' mös poismeni/ ia sarnasi nijlle He'gille Fangiuxes/ (Siinä samassa hän myös pois meni/ ja saarnasi niille hengille wankeudessa/)

20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

20 jotka muinoin olivat tottelemattomia, kun Jumalan pitkämielisyys odotti (kerran) Nooan päivinä, jolloin valmistettiin arkkia, jossa muutama, se on kahdeksan sielua pelastui veden kannattamana*.

20. Jotka ei muinen uskoneet, kuin Jumala kerran Noan aikana odotti ja kärsiväinen oli, kuin arkki valmistettiin, jossa harvat (se on: kahdeksan sielua) veden kautta päästetyksi tulivat.

20. Jotca ei silloin usconet cosca Jumala Noen aicana odotti ja kärsiwäinen oli cosca Arcki walmistettin josa harwat ( se on cahdexan sielua ) weden cautta päästetyxi tulit/

20. iotca eiuet muinen vskonuet/ Coska Jumala widhoin odotti/ ia kersiueinen oli Noen aicana/ coska se Archi walmistettin/ iosa wähe (Se on/ cadhexan sielua) tulit pästetyxi Wedhe' cautta/ (jotka eivät muinen uskoneet/ Koska Jumala wihdoin odotti/ ja kärsiväinen oli Noan aikana/ koska se arkki walmistettiin/ jossa wähän (Se on / kahdeksan sielua) tuli päästetyksi weden kautta/)

21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena — joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

21 *Tämän vertauskohta, kaste — joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalan edessä — pelastaa nyt meidätkin* Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen perusteella,

21. Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,

21. Se nyt meitäkin Castesa autuaxi teke joca sitä awisti ei että lihan saastaisudet sillä pannan pois waan että se on hywän omantunnon lijtto Jumalan tykönä Jesuxen Christuxen ylösnousemisen cautta.

21. Joca nyt mös meite autuaxi tekepi Castesa/ ioca sille merkittu on/ Jolla ei Liha' saastauxet poispa'na/ Waan ette se on yxi * Lijtto hyues Omastunnosa Jumalan tykene Iesusen Chrstusen ylesnousemisen cautta. (Joka nyt myös meitä autuaaksi tekeepi kasteessa/ joka sillä merkitty on/ Jolla ei lihan saastaukset pois panna/ Waan että se on yksi* liitto hyvässä omassa tunnossa Jumalan tykönä Jeesuksen Kristuksen ylösnouseminen kautta.)

22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.

22 Hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella. Hänen alaisuuteensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.

22. Joka on Jumalan oikialle kädelle, taivaasen mennyt, ja hänelle ovat enkelit ja vallat ja voimat alamaiset.

22. Joca on Jumalan oikialle kädelle Taiwasen ylösmennyt ja hänelle owat Engelit ja wallat ja woimat alammaiset.

22. Joca on Jumalan oikialle Kädhelle Taiuasen ylesmennyt/ ia henelle ouat Engelit/ ia Wallat/ ia Woimat alamaiset. (Joka on Jumalan oikialla kädelle taivaaseen ylösmennyt/ ja hänelle ovat enkelit/ ja wallat/ ja woimat alamaiset.)