JESAJAN KIRJA

6. Luku.

 

I. Jesaia näkee Jumalan kunnian, kuulee enkelein veisun, hämmästyy ja lohdutetaan. II. Saa käskyn ilmoittaaksensa Juudalaisille paatumuksen tähden perikatoa; joista ainoasti pyhä siemen piti tallelle jäämän.

 

I. Sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli*, näin minä Herran istuvan korkialla ja korotetulla istuimella+, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät templin.
2. Seraphit seisoivat häntä ylempänä, ja kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät.
3. Ne huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: Pyhä*, pyhä, pyhä, Herra Zebaot: kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa;
4. Niin että pihtipielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täytettiin savulla.
5. Niin minä sanoin: voi minuani! minä hukun*, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun sen kansan seassa, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Zebaotin+.
6. Niin lensi yksi Seraphimeista minun tyköni, jolla oli kädessä tulinen hiili, jonka hän otti hohtimilla alttarilta,
7. Ja rupesi minun suuhuni, ja sanoi: katso, tällä olen minä ruvennut huuliis*, että sinun pahat tekos otettaisiin sinulta pois, ja sinun rikokses olis sovitettu.
8. II. Ja minä kuulin Herran äänen, että hän sanoi: kenenkä minä lähetän? kuka tahtoo olla meidän sanansaattajamme? Mutta minä sanoin: tässä minä olen, lähetä minua.
9. Ja hän sanoi: mene ja sano tälle kansalle, kuulten kuulkaat, ja älkäät ymmärtäkö, nähden nähkäät, ja älkäät tähtäkö.
10. Paaduta tämän kansan sydän, ja anna heidän korvansa paksuksi tulla, ja sokaise heidän silmänsä, ettei he näkisi silmillänsä, eikä kuulisi korvillansa, eli myös ymmärtäisi sydämellänsä, eli kääntäisi itsiänsä ja parannetuksi tulisi.
11. Mutta minä sanoin: Herra, kuinka kauvan? Hän sanoi: siihenasti kuin kaupungit tulevat kylmille ja ilman asujia, ja huoneet ilman väetä, ja maa on peräti autiona.
12. Sillä Herra ajaa väen kauvas, niin että maa tulee peräti hyljätyksi.
13. Ja ehkä kymmenes osa siihen vielä jää, niin sekin taas hävitetään; kuitenkin niinkuin tammelle ja tuomelle jää kanto, vaikka heidän lehtensä varistetaan, niin pitää myös pyhällä siemenellä kanto oleman.