JESAJAN KIRJA

32. Luku.

 

I. Ennustus Kristuksesta ja hänen hallituksestansa. II. Rangaistuksen uhkaus Juudalaisille vaimoille suruttomuuden tähden. III. Lupaus Pyhän Hengen vuodattamisesta.

 

I. Katso, kuningas* on hallitseva oikeudella; ja pääruhtinaat+ vallitsevat, oikeutta pitämään voimassa.
2. Että jokainen on niinkuin joku, joka tuulelta varjeltu on, ja niinkuin joku, joka sadekuurolta on peitetty, niinkuin vesi-ojat kuivassa paikassa, niinkuin suuren vuoren varjo kuivassa maassa.
3. Ja näkeväiset silmät ei pidä pimenemän*; ja kuulevaisten korvat+ pitää visun vaarin ottaman.
4. Ja hulluin pitää oppiman taitoa, ja sopera kieli pitää selkeäksi tuleman ja selkeästi puhuman.
5. Ei hullua pidä enää pääruhtinaaksi kutsuttaman, eikä ahnetta herraksi.
6. Sillä tyhmä puhuu tyhmyydessä, ja hänen sydämensä on pahuudessa; että hän olis ulkokullaisuudessa; ja saarnais Herrasta väärin, että hän sillä isoovaiset sielut nälkään näännyttäis, ja kieltäis janoovaisilta juoman.
7. Sillä ahneen hallitus ei ole muu kuin vahinko; sillä hän löytää kavaluuden hävittääksensä raadollisia väärillä sanoilla, silloinkin kuin köyhä oikeuttansa puhuu.
8. Mutta toimellinen päämies pitää toimellisia neuvoja; ja toimellisissa menoissa hän vahvana pysyy.
9. II. Nouskaat, te suruttomat vaimot, kuulkaat minun ääntäni; te rohkiat tyttäret, ottakaat korviinne minun puheeni.
10. Ajastajan ja päivän perästä pitää teidän vapiseman, jotka niin rohkiat olette; sillä ei tule yhtään viinan eloa, eikä tule yhtään kokoomusta.
11. Peljästykäät, te suruttomat vaimot, vaviskaat, te rohkiat; te riisutaan, paljastetaan ja kupeista vyötetään.
12. Rinnoille lyödään valittaen ihanaisista pelloista ja hedelmällisistä viinapuista.
13. Sillä minun kansani pellossa pitää orjantappurat ja ohdakkeet kasvaman; niin myös kaikissa ilohuoneissa, iloisessa kaupungissa.
14. Sillä salit pitää hyljättämän, ja kansan paljous kaupungissa pitää vähenemän; niin että tornit ja linnat pitää tuleman ijankaikkiseksi luolaksi, ja metsän pedoille iloksi, ja laumoille laitumeksi;
15. III. Siihenasti että Henki korkeudesta vuodatetaan* meidän päällemme: silloin tulee korpi peltomaaksi, ja peltomaa luetaan metsäksi+.
16. Ja oikeus asuu korvessa, ja vanhurskaus peltomaassa;
17. Ja vanhurskauden työ on rauha, ja vanhurskauden hyödytys ijankaikkinen hiljaisuus ja lepo.
18. Niin että minun kansani on asuva rauhan huoneessa, turvallisissa majoissa ja jalossa levossa.
19. Mutta rakeet pitää oleman alhaalla metsissä; ja kaupungin pitää alhaalla mataloissa paikoissa oleman.
20. Hyvin teidän menestyy, jotka kylvätte joka paikassa vetten tykö; ja annatte härkäin ja aasein käydä jaloillansa niiden päällä.