JESAJAN KIRJA
35. Luku.
I. Lupaus Kristuksen tulemisesta. II. Lohdullinen saarna Uuden Testamentin seurakunnan ihanaisesta tilasta.
I. Korvet ja erämaat pitää iloitseman*, ja autio sia pitää iloinen oleman, ja niinkuin kukkanen kukoistaman.
2. Hän on kasvain vihoittava ja seisova riemuisna kaikessa ilossa ja riemussa; sillä Libanonin kunnia annetaan hänelle, Karmelin ja Saronin kaunistus; ja he näkevät Herran kunnian ja meidän Jumalan kauneuden.
3. II. Vahvistakaat väsyneet kädet, ja tuetkaat nääntyneet polvet.
4. Sanokaat heikkomielisille: olkaat turvassa ja älkäät peljätkö; katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa*, hän tulee ja vapahtaa teidät.
5. Silloin avataan sokiain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat.
6. Silloin rammat* hyppäävät niinkuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen; sillä korvessa pitää vedet vuotaman, ja virrat erämaassa.
7. Ja karkia paikka pitää järveksi tuleman, ja kuiva maa kuohuvaksi vedeksi; ja kuopassa, jossa kärme makasi, pitää heinän, ruovon ja kaislan oleman.
8. Siinä myös pitää matka ja tie oleman, joka pitää pyhäksi tieksi* kutsuttaman, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi, ja se pitää heidän edessänsä oleman; jota käydään, niin ettei tyhmäkään eksy.
9. Ei siellä jalopeura oleman pidä, eikä joku julma peto mene sitä myöten, eli sieltä löydetä; vaan lunastetut sitä vaeltavat.
10. Herran lunastetut palajavat ja tulevat sen kautta riemulla Zioniin, ja ijankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman.