JESAJAN KIRJA

24. Luku.

 

I. Uhataan Juudalaisille ja Jerusalemille hävitys, josta vaivoin harvat pelastetaan. II. Uhkaus kerrotaan ja mainitaan Kristuksen valtakunnasta.

 

I. Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, ja kukistaa, mitä siinä on, ja hävittää sen asuvaiset.
2. Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin*, herralle niinkuin palveliallekin, emännälle niinkuin piiallekin, myyjälle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajalle niinkuin antajallekin.
3. Sillä maan pitää peräti tyhjäksi ja kokonansa ryöstetyksi tuleman; sillä Herra on tämän sanonut.
4. Maa on surkia ja hävitetään, maa pelehtyy ja häviää; kansan ylimmäiset nääntyvät maassa.
5. Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sillä he tekevät lakia vastaan ja muuttavat säädyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.
6. Sentähden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset hävitetään*; sentähden maan asuvaiset kuivettuvat, niin että vähä jää väkeä.
7. Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka sydämestänsä iloisina olivat, huokaavat.
8. Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu*, kanteleiden riemu loppuu+.
9. Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyvä juoma on karvas juoville.
10. Tyhjä kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksikään sinne mene.
11. Viinan puutteen tähden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.
12. Ei ole muuta jäänyt kaupunkiin kuin hävitys, ja portit ovat autiot.
13. II. Sillä kansalle tapahtuu myös maassa niinkuin öljypuillekin, koska siitä on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.
14. Ne korottavat äänensä ja iloitsevat; Herran kunniasta he iloitsevat, hamasta merestä asti.
15. Niin kiittäkäät nyt Herraa laaksoissa, luodoissa Herran, Israelin Jumalan, nimeä.
16. Me kuulemme kiitosvirren maailman äärestä, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pitää sanoman: miksi minä olen niin laiha? miksi minä olen niin laiha? voi minua! sillä ylönkatsojat ylönkatsovat, ja ylönkatsojat ylönkatsovat,
17. Sentähden tulee teidän asuvainne päälle maassa hämmästys, kuoppa ja paula.
18. Ja jos joku pakenis hämmästyksen huutoa, niin hän kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos hän pääsee kuopasta ylös, niin hän kuitenkin käsitetään paulaan*, sillä korkeuden akkunat+ avataan, ja maan perustukset vapisevat.
19. Maan käy aivan pahoin: ei sen pidä ollenkaan menestymän, vaan pitää peräti raukeaman.
20. Maan pitää kovin hoiperteleman niinkuin juopuneen, ja vietämän pois niinkuin majan*; sillä sen pahat teot painavat sen+, niin että sen pitää lankeeman, ja ei enään nouseman.
21. Silloin on Herra etsivä sitä korkiaa sotaväkeä, joka korkeudessa on, ja maan kuninkaita, jotka ovat maan päällä.
22. Että he kootaan yhteen niinkuin kuopassa sidotut, ja pitää oleman suljetut vankeudessa, ja suuren ajan perästä taas etsittämän.
23. Ja kuun pitää häpeemän, ja auringon ujoileman*, koska Herra Zebaot on tuleva kuninkaaksi Zionin vuorella ja Jerusalemissa; ja hänen vanhimpainsa edessä pitää kunnia oleman.