JESAJAN KIRJA

53. Luku.

 

Sangen lohdullinen saarna Kristuksen alentamisen ja ylentämisen tilasta; jossa hänen ansionsa ja lunastuksensa hyödytys vaikuttavaisilla sanoilla maalataan ulos.

 

Kuka uskoo meidän saarnamme*, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa*, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa+, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa+, joka meille olis kelvannut.
3. Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
4. Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä*; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
5. Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
6. Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat*: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaikkein meidän vääryytemme hänen päällensä.
7. Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut*; niinkuin karitsa+, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.
8. Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta*, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.
9. Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.
10. Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.
11. Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.
12. Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu*, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä+.