JESAJAN KIRJA

26. Luku.

 

I. Kiitosvirsi seurakunnan istuttamisesta. II. Rukous sen holhomisesta. III. Jumalan lohdullinen vastaus rukouksen kuulemisesta.

 

I. Siihen aikaan pitää Juudan maassa tämä veisu veisattaman: meillä on vahva kaupunki*, hän pani autuuden muuriksi ja varjelukseksi+.
2. Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy, käydä sisälle.
3. Sinä pidät aina rauhan*, vahvan lupaukses jälkeen; sillä sinuun turvataan.
4. Sentähden luottakaat Herraan ijankaikkisesti; sillä Herra, Herra on kallio* ijankaikkisesti.
5. Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin; hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa,
6. Että hän jaloilla poljetaan, vaivaisten jaloilla ja köyhäin kantapäillä.
7. Mutta vanhurskasten tie on tasainen; sinä ojennat vanhurskasten polut.
8. Herra, me odotamme sinua oikeutes tiellä; sydän himoitsee sinun nimeäs ja muistoas.
9. Minä halajan sinua sydämestäni yöllä, minun henkeni valvoo myös minussa varhain sinun tykös*; sillä kussa sinun oikeutes maakunnassa on, niin maan piirin asuvaiset oppivat vanhurskautta.
10. Mutta ehkä jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta*, vaan tekevät ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sillä ei he näe+ Herran kunniaa.
11. Herra, sinun kätes on ylennetty, vaan ei he sitä näe; mutta kuin he sen nähdä saavat, niin he häpiään tulevat kansan kiivaudesta, ja vielä sitte tuli sinun vihollises kuluttaa.
12. Mutta sinä, Herra, saatat meille rauhan; sillä kaikki, mitä me toimitamme, olet sinä meille antanut.
13. II. Herra meidän Jumalamme: muut herrat tosin meitä myös vallitsevat paitsi sinua; mutta me muistamme ainoastaan kuitenkin sinussa sinun nimeäs.
14. Ei kuolleet eläviksi tule (a) ja nukkuneet ei nouse; sillä sinä olet heitä etsinyt ja hävittänyt, ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.
15. Mutta sinä, Herra, olet lisännyt kansaa, sinä Herra olet lisännyt kansaa, sinä olet kunnialliseksi tullut; sinä olet pannut heitä kauvas maailman ääriin.
16. Herra, kuin tuska tulee, niin sinua etsitään: koskas heitä kuritat, niin he parkuvat surkiasti.
17. Niinkuin raskaalla vaimolla, kuin hän synnyttämällänsä on, on ahdistus, ja hän parkuu kivullansa, niin meille myös tapahtuu, Herra, sinun kasvois edessä.
18. Me olemme raskaat ja meillä on kipu, niinkuin tuulen synnyttäväisellä; emme kuitenkaan voi maata auttaa, eikä maan piirin asuvaiset tahtoneet langeta.
19. Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava.
20. III. Mene, kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi, niin kauvan kuin viha käy ylitse.
21. Sillä katso, Herra on käyvä ulos siastansa* etsimään+ maan asuvaisten pahuutta heidän päällensä; niin että maa ilmoittaa heidän verensä, ja ei niitä enää peitä, jotka hänessä tapetut ovat.