JESAJAN KIRJA
46. Luku.
I. Osoitetaan eroitus epäjumalain ja totisen Jumalan välillä. II. Neuvotaan Juudan kansaa Babelissa, muistamaan ja ajattelemaan Jumalan hyviä töitä.
I. Bel kallistuu kovin, Nebo on pudonnut; heidän epäjumalansa ovat joutuneet eläinten ja juhtain päälle, että he väsyvät teidän kuormianne kantaissansa.
2. Ja ne notkistuvat ja kallistuvat kaikki tyynni, ja ei taida kantaa pois kuormaa; vaan heidän sielunsa pitää käymän vankeudessa.
3. Kuulkaat minua, te Jakobin huone, ja kaikki Israelin huoneen tähteet, jotka kohdussa kannetaan ja äidistänne olette.
4. Minä, minä tahdon teitä kantaa hamaan vanhuuteen, ja siihenasti kuin te harmaaksi tulette; minä sen teen, minä nostan, kannan ja pelastan.
5. Keneenkä te vertaatte minun, ja kenenkä kaltaiseksi te teette minun? ja kenen verraksi te minua mittaatte, jonka kaltainen minä olisin?
6. He kaatavat kultaa säkistä, ja hopian painolla punnitsevat; ja hopiasepän palkkaavat*, että hän jumalan tekis, jonka eteen he polvillensa lankeevat ja sitä kumartavat.
7. He nostavat sen hartioillensa ja kantavat sitä, ja panevat sen siallensa, siinä se seisoo ja ei liiku siastansa. Jos joku häntä huutaa, niin ei hän vastaa, ja ei auta häntä hänen tuskastansa.
8. II. Muistakaat tätä, ja olkaat vahvat: te väärintekiät, menkäät sydämiinne.
9. Muistakaat entisiä, jotka vanhasta ovat olleet; sillä minä olen Jumala ja ei ole muuta Jumalaa, eikä minun vertaistani ole,
10. Joka edellä ennustan, mitä vasta tuleva on, ja ennenkuin se tapahtuu, sanon minä. Minun aivoitukseni pysyvät*, ja minä teen kaikki mieleni perään.
11. Minä kutsun linnun idästä, ja kaukaiselta maalta miehen, joka minun aivoitukseni tekee; minä olen sen puhunut, minä tahdon myös sen tuoda; minä olen sen aikonut ja tahdon myös sen tehdä.
12. Kuulkaat minua, te ylpiät sydämet, te jotka olette kaukana vanhurskaudesta:
13. Minä olen vanhurskauteni antanut lähestyä, ei se ole kaukana, ja ei minun autuuteni viivy; sillä minä annan autuuden Zionissa, ja kunniani Israelissa.