JESAJAN KIRJA
25. Luku.
I. Jumalan kansa kiittää Jumalaa vihollistensa hämmennyksen edestä. II. Ennustetaan Kristuksen kunniallisesta valtakunnasta. III. Uhataan seurakunnan vihollisille hävitystä.
I. Herra, sinä olet minun Jumalani, sinua minä ylistän, minä kiitän sinun nimeäs; sillä sinä teet ihmeitä*: sinun vanhat aivoitukses ovat uskolliset ja todet+.
2. Sillä sinä teet kaupungin kiviraunioksi, sen vahvan kaupungin, että hän läjässä on; muukalaisten palatsit, niin ettei ne enää ole kaupungit, eikä ikänä enää rakenneta.
3. Sentähden kunnioittaa sinua väkevä kansa, urhoolliset pakanain kaupungit pelkäävät sinua.
4. Sillä sinä olet heikkoin väkevyys ja köyhäin vahvuus heidän vaivoissansa: myrskyssä turva, varjo helteessä, kuin tyrannit julmistuvat niinkuin raju-ilma seinää vastoin.
5. Sinä nöyryytät muukalaisten metelin, niinkuin helteen kuivassa paikassa, niinkuin helle pilven varjolla, niin tyrannein ilo painetaan alas.
6. II. Ja Herra Zebaot tekee kaikille kansoille* tällä vuorella lihavan pidon+, pidon selkiästä viinasta, rasvasta, ytimestä ja puhtaasta viinasta.
7. Ja tällä vuorella on hän kääriliinan paneva pois, jolla kaikki ihmiset käärityt ovat, ja peittovaatteen, jolla kaikki pakanat peitetyt ovat.
8. Sillä kuolema pitää nieltämän ijankaikkisesti*, ja Herra, Herra on kyyneleet pyyhkivä+ pois jokaisen kasvoista, ja on ottava kansansa häväistykset pois kaikissa maakunnissa; sillä Herra on sen sanonut.
9. Silloin sanotaan: katso, tämä on meidän Jumalamme jota me odotamme, ja hän auttaa meitä; tämä on Herra, häntä me odotamme, iloitaksemme ja riemuitaksemme hänen autuudessansa.
10. III. Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella; mutta Moab runnellaan sen alla, niinkuin korret sotkutaan loassa.
11. Ja Herra hajoittaa kätensä heidän sekaansa, niinkuin uija hajoittaa uidaksensa; ja hän on käsivarrellansa heidän prameutensa alentava.
12. Ja sinun muuries korkiat vahvistukset hän kallistaa, alentaa ja heittää tomuun.