JESAJAN KIRJA
3. Luku.
I. Propheta uhkaa kovasti Juudalaisten ylimmäisiä ja yhteistä kansaa heidän pahuutensa tähden; kuitenkin vakuuttaa vanhurskaita pelastuksesta. II. Nuhtelee Juudalaisten vaimoväkeä heidän prameutensa ja koreutensa tähden.
I. Sillä katso, Herra, Herra Zebaot ottaa pois Jerusalemista ja Juudasta kaikkinaisen varan, kaiken leivän varan*, ja kaiken veden varan;
2. Väkevät sotamiehet, tuomarit, prophetat, tietäjät ja vanhimmat;
3. Viidenkymmenen päämiehet, ja kunnialliset miehet, neuvonantajat, ja taitavat virkamiehet, ja toimella puhuvaiset miehet.
4. Ja tahtoo heille antaa nuorukaiset pääruhtinaiksi, ja lapset heitä hallitsemaan.
5. Ja kansan pitää ryöstämän toinen toistansa, ja jokaisen lähimmäistänsä; ja nuoremman pitää ylpiän oleman vanhaa vastaan, ja ylönkatsotun kunniallista vastaan.
6. Silloin tarttuu veli veljeensä isänsä huoneesta: sinulla on vaatteet, ole meidän hallitsiamme, auta sinä tätä lankeemusta.
7. Mutta silloin hän vannoo ja sanoo: en minä taida parantaa, ei kotonani ole leipää eikä vaatteita: älkäät minun panko kansan hallitsiaksi.
8. Sillä Jerusalem kaatuu, ja Juuda käy ylösalaisin; että heidän kielensä ja tekonsa on Herraa vastaan, niin että he hänen majesteettinsa silmiä vastoin sotivat.
9. Heidän kasvoinsa hahmo todistaa heitä vastaan: ja he kerskaavat rikoksistansa, niinkuin Sodoma*, ja ei salaa niitä**. Voi heidän sielujansa! sillä he itse saattavat päällensä onnettomuuden+.
10. Sanokaat vanhurskaalle, että hänen käy hyvin; sillä hän saa syödä töidensä hedelmän.
11. Mutta voi jumalattomia; sillä he ovat pahat, ja heille maksetaan niinkuin he ansaitsevat.
12. Lapset ovat minun kansani vaivaajat, ja vaimot vallitsevat heitä. Minun kansani, sinun lohduttajas häiritsevät sinun, ja turmelevat tien, jota sinun käymän pitäis.
13. Mutta Herra seisoo siellä oikeudella, ja on seisahtanut tuomitsemaan kansoja.
14. Herra tulee tuomiolle kansansa vanhimpain kanssa ja pääruhtinasten kanssa; sillä te olette turmelleet viinamäen*, ja köyhäin ryöstö on teidän huoneessanne.
15. Miksi tallaatte kansaani, ja runtelette köyhää? sanoo Herra, Herra Zebaot.
16. II. Ja Herra sanoo: että Zionin tyttäret ovat ylpiät, ja käyvät kenossa kauloin, kiilusilminä, kävelevät ja koriasti astelevat, niinkuin jalat sidotut olisivat;
17. On siis Herra tekevä Zionin tytärten päät rupisiksi, ja Herra on paljastava heidän häpiänsä.
18. Silloin on Herra ottava kenkäin kaunistuksen pois, ja koriasti kudotut rihmat ja soljet,
19. Käädyt, ja rannerenkaat ja seppelit,
20. Kalliit pääliinat, ja polukset, ja päärihmat, ja lemausastiat, ja korvarenkaat,
21. Sormukset ja otsalehdet,
22. Juhlavaatteet*, ja kaaput, ja timpit, ja kukkarot,
23. Peilit ja pienet liinavaatteet, ja lakit ja suvihameet.
24. Ja pitää häijy löyhkä hyvän hajun edestä oleman, ja nuora vyön edestä, ja paljas pää kaharain hiusten edestä, ja ahdas säkki avaran hameen edestä. Nämät kaikki sinun kauneutes siaan.
25. Sinun miehes kaatuvat miekan kautta, ja sinun väkeväs sodassa.
26. Ja heidän porttinsa pitää murehtiman ja valittaman: ja heidän pitää vaikiasti istuman maan päällä.