Propheta Micha
poiswetamän/ Eikä teidän pidä niin koreasti käymän/ Sillä että yksi
paha aika tuleepi.
2:4 Samalla aialla/ teiste Wirsi weisatan/ ia Walitos. Jopa on techty (
ma sanotan ) me olema raadheltut. Minun Canssan Maa oudhon Haltian
saapi. Coska hen meille ne Pellot iellensanda/ iotca hen meilde poisotti?
Samalla ajalla/ teistä wirsi weisataan/ ja walitus. Jopa on tehty ( me
sanotaan) me olemme raadellut. Minun kansan maa oudon haltijan
saapi. Koska hän meille ne pellot jällens antaa/ jotka hän meiltä pois
otti.
2:5 Ja tosin eipe teille osakan pidhe HERRAN Seurakunnas oleman.
Ja tosin eipä teille osakaan pidä HERRAN seurakunnassa oleman.
2:6 He sanouat/ Ei tule sarnata/ sille semmotoiset sarnat/ euet he
meihin tartu/ Eipe me nin ratki häpiehen tule.
He sanowat/ Ei tule saarnata/ sillä semmoiset saarnat/ eiwät he meihin
tartu/ Eipa me niin ratki häpeähän tule.
2:7 Telle taualla se Jacobin Hone itzens lohutta/ Lwlecos HERRAN
He'ge' nin ratki poismennyexi ? Neitekö henen pidheis tekemen ? Se on
tosi/ Minun Puheni ouat suloiset nijlle Hurskaille.
Tällä tawalla se Jakobin huone itsensä lohduttaa/ Luuleekos HERRAN
Hengen niiin ratki poismenneeksi? Näitäkö hänen pitäisi tekemän? Se on
tosi/ Minun puheeni owat suloiset niille hurskaille.
2:8 Mutta minun Canssan nin tekepi/ ette minun teuty henen Wiholisens
olla. Sille he röueuet seke Hamen ette Caawn ninquin Sodhassa nijlde/
iotca irstana euet heitens miteken pelke.
Mutta minun kansani niin tekeepi/ että minun täytyy hänen wihollisensa
olla. Sillä he ryöwääwät seka hameen että kaawun niinkuin sodassa
niiltä/ jotka irstaana eiwät heitänsä mitäkään pelkää.
2:9 Te poisaiat minun Canssan waimot heiden rackahimat Honeistans/
ia poisotat alati heiden piskuistans minun Caunistoxen.
Te pois ajat minun kansani waimot heidän rakkahimmista huoneistansa/
ja pois otat alati heidän piskuisistansa minun kaunistuksen.
