Propheta Hosea
ylenpalawa/ Ettei minä tehdä tahdo/ minun hirmullisen wihan perästä/
enkä palaja Ephraim kadottaman. Sillä Jumala minä olen ja en ihminen/
ja olen se Pyhä teidän keskellän/ kuitenkin ei pidä minun waltakunnan
kaupungissa oleman.
11:10 Silloin HERRA nouadhatan/ ia henen pite ninquin Jalopeuran
kiliuman. Ja quin hen kiliupi/ nin he pelestyuet iotca Ländehen pein
ouat.
Silloin HERRAA noudatetaan/ ja hänen pitää niinkuin jalopeuran
kiljuman. Ja kuin hän kiljuupi/ niin he pelästywät jotka läntehen päin
owat.
11:11 Ja ne Egyptis mös pelestyuet/ ninquin iocu Lindu/ ia Assurin
maasta/ ninquin Mettiset/ ia tadhon heite asetta heiden honehisins/
sanopi HERRA.
Ja ne Egyptissä myös pelästywät/ niinkuin joku lintu/ ja Assurin
maasta/ niinkuin mettiset/ ja tahdon heitä asettaa heidän huoneisiinsa/
sanoopi HERRA.
11:12 EPhraimis ompi iocapaicas Epeiumalus minua wastan/ ia Israelin
Honesa wäre Jumalanpaluelus. Mutta Juda pite henens wiele kijni
Jumalasta/ ia sihen oikian pyhen Jumalanpalueluxen.
Ephraimissa ompi joka paikassa epäjumaluus minua wastaan/ ja Israelin
huoneessa wäärä jumalanpalwelus. Mutta Juda pitää hänens wielä kiinni
Jumalasta/ ja siihen oikean pyhän jumalanpalweluksen.
XII. Lucu.
Propheta laittapi sen Israelin Waldakunnan/ ette hen Pacanain cansa/
aina Lijton teki/ Ja ette hen piti erinomaisen Jumalanpalueluxen/
Bethelis/ Gilgalis/ Gileadis/ etc. paitzi ia wastan Jumalan keskyn/ Joca
Jerusalemis ainostans keski hendens paluelta. Nin ei Meken taidha
hende oikein paluella oman hyuen lwlon ielkin/ ilman henen Sanoitans
ia keskytens.
