Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
minun teille kirioittaman/
Sille senkaltaisesta awusta/ joka pyhille tapahtuupi/ ei tarwitse minun
teille kirjoittaman/
9:2 Sille ette mine tiedhen teidhen hyuen miele'ne notkiudhen/ iosta
mine mös kehun ninen seas Macedoniassa (ia sanon) Achaia on ollut io
aijastaijan walmis. Ja teiden Esicuuan on monda kehuttanut.
Sillä että minä tiedän teidän hywän mielenne notkeuden/ josta minä
myös kehun niiden seassa Makedoniassa (ja sanon) Achaia on ollut jo
ajastajan walmis. Ja teidän esikuwan on monta kehottanut.
9:3 Quitengin mine olen temen Welien senteden lehettenyt/ senpolest/
ettei meiden kerskamus tyhijexi tulisi tesse asiasa/ Ja ette te olisitta
walmihit/ ninquin me teiste sanonuet olema/
Kuitenkin minä olen tämän weljen sen tähden lähettänyt/ sen puolesta/
ettei meidän kerskaamus tyhjäksi tulisi tässä asiassa/ Ja että te olisitte
walmiit/ niinkuin me teistä sanoneet olemme/
9:4 Senpäle coska ne Macedoniasta tuleuat minun cansani/ ia ei leudhe
teite walmissa/ ettei silloin me (em mine sano te) häpiehen tulisi
sencaltaisest kerskamisesta.
Sen päälle koska ne Makedoniasta tulewan minun kanssani/ ja ei löydä
teitä walmiina/ ettei silloin me (en minä sano te) häpeähän tulisi
senkaltaisesta kerskaamisesta.
9:5 Mutta se näky minulle tarpelisexi/ nijte Welije manamaha' ette he
ensin teille menisit walmistamaha' täte enne' wlosluuattua Siugnausta/
ette se walmissa olis/ Nin ette se olis yxi Siugnaus/ ia ei Ahnaus.
Mutta se näkyy minulle tarpeelliseksi/ niitä weljiä manaamaan että he
ensin teille menisit walmistamaan tätä ennen ulos luwattua siunausta/
että se walmiina olisi/ Niin että se olis yksi siunaus/ ja ei ahneus
9:6 Mutta sen mine sanon/ Joca tiuihistä Kylue/ se mös tiuihistä
ylesleicka/ Ja ioca kyluepi Siugnauxes/ hen mös ylesleickapi
Siugnauxesa.
Mutta sen minä sanon/ Joka tiiwiisti kylwää/ se myös tiiwiisti ylös
