Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
Senkaltaista en minä sano teille kadotukseksi/ Sillä että minä olen teille
jo ennen sanonut/ Että te olette meidän sydämessämme elää ja kuolla
teidän kanssanne.
7:4 Mine puhun swrella rochkiudella teiden tygenne. Mine kerskan itzeni
palio teiste. Mine olen Lohutoxella teutetty. Mine olen ylenpalttises Ilosa
caikissa meiden waiuassa.
Minä puhun suurella rohkeudella teidän tykönne. Minä kerskaan itseni
paljon teistä. Minä olen lohdutuksella täytetty. Minä olen ylenpalttisessa
ilossa kaikissa meidän waiwassa.
7:5 Sille coska me tulima Macedoniahan/ ei ollut meiden Lihalla ychte
helppo/ wan caikissa paicoissa me olima waiuassa/ Ulcoisesta sodhat/
sisellisesta pelgot.
Sillä koska me tulimme Makedoniaan/ ei ollut meidän lihalla yhtään
helppoa/ waan kaikissa paikoissa me olimme waiwassa/ ulkoisesti
sodat/ sisällisesti pelot.
7:6 Mutta Jumala ioca ne murehelliset lohuttapi/ se lohutti mös meite
Titusen tulemisen cautta/
Mutta Jumala joka ne murheelliset lohduttaapi/ se lohdutti myös meitä
Tituksen tulemisen kautta/
7:7 Mutta ei ainostansa henen tulemisens cautta/ waan mös sen
Lohutoxen cautta ionga hen teilte saanut oli/ ia ilmoitti meille teiden
halunna/ teiden itkonna/ ia teiden achkeruenne minusta/ Nin ette mine
wiele enemin ihastuin.
Mutta ei ainoastansa hänen tulemisensa kautta/ waan myös sen
lohdutuksen kautta jonka hän teiltä saanut oli/ ja ilmoitti meille teidän
halunne/ teidän itkunne/ ja teidän ahkeruutenne minusta/ Niin että
minä wielä enemmin ihastuin.
7:8 Sille sen quin mine teite murehesen saatoin/ minun Lehetöskiriani
cansa/ eipe mine site cadhu/ Ja echke mine site caduisin/ quitengi
ette mine näen ette se Lähetuskiria o'bi teite lehes hetke' aica
surettanut/
