Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
Joissa tämän maailman jumala ompi niiden uskomattomien taidot
sokaissut/ ettei ewankeliumin paiste heille pitäisi walkistaman Kristuksen
kirkkaudesta/ Joka ompi Jumalan kuwa.
4:5 Sille eipe me itze meiten sarna/ waan Christust Jestust/ Ette hen
on HERRA/ Mutta me teiden Paueliat Iesusen teden.
Sillä eipä me itse meitän saarnaa/ waan Kristusta Jesusta/ Että hän on
HERRA/ Mutta me teidän palwelijat Jesuksen tähden.
4:6 Sille ette Jumala/ ioca keski walkiudhen wlos pimeydhesta paista/
se ombi ydhen kircan walkiudhen meiden sydhemihin andanut/ ette
meiden cauttan * paistais se walkeus/ quin Jumalan kircaudhen
tundemisesta tule/ Iesusen Christusen Casuoisa.
Sillä että Jumala/ joka käski walkeuden ulos pimeydestä paistaa/ se
ompi yhden kirkkaan walkeuden meidän sydämihin antanut/ että
meidän kauttan paistaisi se walkeus/ kuin Jumalan kirkkauden
tuntemisesta tulee/ Jesuksen Kristuksen kaswoissa.
4:7 Mutta meille ombi sencaltainen Tauara sauisis Astioissa/ senpäle/
ette se ylenpaldinen woima pite olema' Jumalalda/ ia ei meiste.
Mutta meille ompi senkaltainen tawara sawisissa astioissa/ sen päälle/
että se ylenpalttinen woima pitää oleman Jumalalta/ ja ei meistä.
4:8 Meille ombi iocapaicas ahdistos/ Mutta eipe me ikeuöitze. Meille
ombi packo/ Mutta eipe me wäsy.
Meillä ompi joka paikassa ahdistus/ Mutta eipä me ikäwöitse. Meillä
ompi pakko/ Mutta eipä me wäsy.
4:9 Me kerssime waino/ Mutta eipe me ylenanneta. Me alaspaineta'/
Mutta eipe me poishucu.
Me kärsimme wainoa/ Mutta eipä me ylenanneta. Me alas painetaan/
Mutta eipä me pois huku.
4:10 Me ymberinswienme aina HERRAN Iesusen Coolema meiden
Rumisan/ Senpäle ette mös se Herran Iesusen Eleme meiden Rumisan
pite ilmoitettaman.
Me ympärinsä wiemme aina HERRAN Jesuksen kuolemaa meidän
