26 luku

Daavid säästää Siifin erämaassa Saulin hengen.

1. Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan puolella.

1. Ja Siphiläiset tulivat Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole lymyssä Hakilan kukkulalla korven kohdalla?

1. JA Siphiterit tulit Saulin tygö Gibeaan ja sanoit: eikö Dawid ole lymys Hakilan cuckulalla corwen cohdalla?

1 And the Ziphites came to Saul at Gibeah, saying, Does not David hide himself in the hill of Hachilah, which is before the desert?

1. And the Ziphites came unto Saul to Gibeah, saying, Doth not David hide himself in the hill of Hachilah, which is before Jeshimon?

1. Die aber von Siph kamen zu Saul gen Gibea und sprachen: Ist nicht David verborgen auf dem Hügel Hachila vor der Wüste?

1. Y VINIERON los Zifeos a Saul en Gabaa, diciendo: ¿David no está escondido en el collado de Jaquila, delante del desierto?

1 Пришли Зифеи к Саулу в Гиву и сказали: вот, Давид скрывается у нас на холме Гахила, что направо от Иесимона.

2. Niin Saul nousi ja meni Siifin erämaahan, ja hänen kanssansa kolmetuhatta Israelin valiomiestä, etsimään Daavidia Siifin erämaasta.

2. Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja hänen kanssansa kolmetuhatta valittua miestä Israelista, etsimään Davidia Siphin korvesta.

2. Silloin nousi Saul ja meni Siphin corpeen ja hänen cansans colme tuhatta walittua miestä Israelist edzimän Dawidi Siphin corwesta.

2 Then Saul arose and went down to the wilderness of Ziph, having three thousand chosen men of Israel with him, to seek David in the wilderness of Ziph.

2. Then Saul arose, and went down to the wilderness of Ziph, having three thousand chosen men of Israel with him, to seek David in the wilderness of Ziph.

2. Da machte sich Saul auf und zog herab zur Wüste Siph und mit ihm dreitausend junger Mannschaft in Israel, daß er David suchte in der Wüste Siph,

2. Saul entónces se levantó, y descendió al desierto de Zif, llevando consigo tres mil hombres escogidos de Israel, para buscar a David en el desierto de Zif.

2 И встал Саул и спустился в пустыню Зиф, и с ним три тысячи отборных мужей Израильских, чтоб искать Давида в пустыне Зиф.

3. Ja Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Ja kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen jäljessään erämaahan,

3. Ja Saul sioitti itsensä Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen, mutta David pysyi korvessa ja näki Saulin tulevan perässänsä korpeen.

3. Ja sioitti idzens Hakilan cuckulalle corwen cohdalle tien wiereen mutta Dawid pysyi corwes.

3 And Saul encamped in the hill of Hachilah, which is before the desert by the way. But David abode in the wilderness and he saw that Saul came after him into the wilderness.

3. And Saul pitched in the hill of Hachilah, which is before Jeshimon, by the way. But David abode in the wilderness, and he saw that Saul came after him into the wilderness.

3. und lagerte sich auf dem Hügel Hachila, der vor der Wüste liegt am Wege. David aber blieb in der Wüste. Und da er merkte, daß Saul ihm nachkam in die Wüste,

3. Y Saul asentó el campo en él collado de Jaquila, que está delante del desierto, junto al camino. Y David estaba en el desierto, y entendió que Saul le seguía en el desierto.

3 И расположился Саул на холме Гахила, что направо от Иесимона, при дороге; Давид же находился в пустыне и видел, что Саул шел за ним впустыню;

4. lähetti hän vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.

4. Niin David lähetti vakoojat ja ymmärsi Saulin totisesti tulleen.

4. Ja cosca hän näki Saulin tulewan peräsäns corpeen lähetti hän wacojat ja ymmärsi Saulin totisest tullen.

4 David therefore sent out spies and understood that Saul definitely came.

4. David therefore sent out spies, and understood that Saul was come in very deed.

4. sandte er Kundschafter aus und erfuhr, daß Saul gewiß gekommen wäre.

4. Y envió David espías, y entendió por cierto que Saul venía.

4 и послал Давид соглядатаев и узнал, что Саул действительно пришел.

5. Niin Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt; ja Daavid näki, missä paikassa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.

5. Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsensä sioittanut oli; ja David näki paikan, kussa Saul ja hänen sotapäämiehensä Abner Neerin poika oli; sillä Saul makasi vaunuin piirissä, ja sotaväki sioitettuna hänen ympärillänsä.

5. JA Dawid nousi ja tuli sijhen paickaan johonga Saul idzens sioittanut oli ja näki paican cusa Saul hänen sodan päämiehens Abnerin Nerin pojan cansa oli: sillä Saul macais waunuin pijris ja sotawäki hänen ymbärilläns.

5 And David arose and came to the place where Saul had encamped. And David beheld the place where Saul lay and Abner the son of Ner, the captain of his army. And Saul lay within the place of the wagons and the people were encamped around about him.

5. And David arose, and came to the place where Saul had pitched: and David beheld the place where Saul lay, and Abner the son of Ner, the captain of his host: and Saul lay in the trench, and the people pitched round about him.

5. Und David machte sich auf und kam an den Ort, da Saul sein Lager hielt, und sah die Stätte, da Saul lag mit seinem Feldhauptmann Abner, dem Sohn des Ners. (Denn Saul lag in der Wagenburg und das Heervolk um ihn her.)

5. Y levantóse David, y vino al lugar donde Saul había asentado el campo: y miró David el lugar donde dormía Saul, y Abner, hijo de Ner, general de su ejército: y Saul dormía en la trinchera, y el pueblo estaba por el campo en derredor de él.

5 И встал Давид, и пошел к месту, на котором Саул расположился станом, и увидел Давид место, где спал Саул и Авенир, сын Ниров, военачальник его. Саул же спал в шатре, а народ расположился вокруг него.

6. Ja Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: Kuka lähtee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai vastasi: Minä lähden sinun kanssasi.

6. Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, Hetiläiselle, ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin veljelle: kuka menee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai sanoi: minä menen kanssas.

6. Silloin wastais Dawid ja sanoi Ahimelechille sille Hetherille ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin weljelle: cuca mene minun cansani Saulin tygö leirijn? Abisai sanoi: minä menen cansas

6 Then David answered and said to Ahimelech the Hittite and to Abishai the son of Zeruiah, brother to Joab, saying, Who will go down with me to Saul to the camp? And Abishai said, I will go down with you.

6. Then answered David and said to Ahimelech the Hittite, and to Abishai the son of Zeruiah, brother to Joab, saying, Who will go down with me to Saul to the camp? And Abishai said, I will go down with thee.

6. Da antwortete David und sprach zu Ahimelech, dem Hethiter, und zu Abisai, dem Sohn der Zeruja, dem Bruder Joabs: Wer will mit mir hinab zu Saul ins Lager? Abisai sprach: Ich will mit dir hinab.

6. Y David habló, y dijo a Aquimelec Jetteo, y a Abisaí, hijo de Sarvia, hermano de Joab, diciendo: ¿Quién descenderá conmigo a Saul al campo? Y dijo Abisaí: Yo descenderé contigo.

6 И обратился Давид и сказал Ахимелеху Хеттеянину и Авессе, сыну Саруину, брату Иоава, говоря: кто пойдет со мною к Саулу в стан? И отвечал Авесса: я пойду с тобою.

7. Niin Daavid ja Abisai menivät yöllä väen luo ja näkivät, että Saul makasi ja nukkui leirissä, ja hänen keihäänsä oli pistettynä maahan hänen päänpohjiinsa; mutta Abner ja väki makasivat hänen ympärillänsä.

7. Niin tuli David ja Abisai kansan tykö yöllä, ja katso, Saul makasi nukkuneena vaunuin piirissä, ja hänen keihäänsä pistetty maahan hänen päänsä pohjaan; mutta Abner ja kansa makasi hänen ympärillänsä.

7. Nijn tuli Dawid ja Abisai Canssan tygö yöllä ja cadzo Saul macais nuckunun waunuin pijris ja hänen keihäns pistetty maahan hänen pääns pohjan mutta Abner ja Canssa macais hänen ymbärilläns.

7 So David and Abishai came to the people by night. And behold, Saul lay sleeping within the place of the wagons with his spear stuck in the ground at his head and Abner and the people lay all around him.

7. So David and Abishai came to the people by night: and, behold, Saul lay sleeping within the trench, and his spear stuck in the ground at his bolster: but Abner and the people lay round about him.

7. Also kam David und Abisai zum Volk des Nachts. Und siehe, Saul lag und schlief in der Wagenburg, und sein Spieß steckte in der Erde zu seinen Häupten; Abner aber und das Volk lag um ihn her.

7. Y vino David y Abisaí al pueblo de noche, y he aquí Saul, que estaba tendido durmiendo en la trinchera, y su lanza estaba hincada en tierra a su cabecera; y Abner y el pueblo estaban tendidos al rededor de él.

7 И пришел Давид с Авессою к людям Сауловым ночью; и вот, Саул лежит, спит в шатре, и копье его воткнуто в землю у изголовья его; Авенир жеи народ лежат вокруг него.

8. Ja Abisai sanoi Daavidille: Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan; yksi isku vain, toista ei tarvita.

8. Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut tänäpänä vihamiehes sinun kätees: nyt minä syöksen häntä keihäällä maata vasten yhden kerran, niin etten minä enään tarvitse kertoa sitä.

8. Silloin sanoi Abisai Dawidille: Jumala on sulkenut tänäpän sinun wihamiehes sinun kätees nyt minä syöxen händä keihällä maata wastoin ettei hän enä tarwidze.

8 Then said Abishai to David, God has delivered up your enemy into your hand this day. Now therefore, I beseech you, let me kill* him with the spear to the earth at one stroke and I will not kill* him the second time.

8. Then said Abishai to David, God hath delivered thine enemy into thine hand this day: now therefore let me smite him, I pray thee, with the spear even to the earth at once, and I will not smite him the second time.

8. Da sprach Abisai zu David: Gott hat deinen Feind heute in deine Hand beschlossen; so will ich ihn nun mit dem Spieß stechen in die Erde einmal, daß er's nicht mehr bedarf.

8. Entónces dijo Abisai a David: Entregado ha hoy Dios a tu enemigo en tus manos: ahora pues, herirle he ahora con la lanza, y enclavarle he con la tierra de un golpe, y no segundaré.

8 Авесса сказал Давиду: предал Бог ныне врага твоегов руки твои; итак позволь, я пригвожду его копьем к земле одним ударом и не повторю удара .

9. Mutta Daavid vastasi Abisaille: Älä surmaa häntä; sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?

9. Mutta David sanoi Abisaille: älä surmaa häntä; sillä kuka satuttaa kätensä Herran voideltuun ja on viatoin?

9. Mutta Dawid sanoi Abisaille: älä surma händä sillä cuca satutta kätens HERran woideltuun ja on wiatoin?

9 And David said to Abishai, Destroy him not, for who can put forth his hand against Jehovah's anointed and be guiltless?

9. And David said to Abishai, Destroy him not: for who can stretch forth his hand against the LORD'S anointed, and be guiltless?

9. David aber sprach zu Abisai: Verderbe ihn nicht; denn wer will die Hand an den Gesalbten des HERRN legen und ungestraft bleiben?

9. Y David respondió a Abisaí: No le mates: porque ¿quién extendió su mano en el ungido de Jehová, y fué inocente?

9 Но Давид сказал Авессе: не убивай его; ибо кто, подняв руку на помазанника Господня, останется ненаказанным?

10. Ja Daavid sanoi vielä: Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tahi hänen kuolinpäivänsä tulee, tahi hän menee sotaan ja tuhoutuu siellä.

10. Vielä sanoi David: niin totta kuin Herra elää; jollei Herra lyö häntä, elikkä tule hänen aikansa kuolla, eli mene sotaann ja huku,

10. Wielä sanoi Dawid: nijn totta cuin HERra elä jollei HERra lyö händä elickä tule hänen aicans cuolla eli mene sotaan ja hucu.

10 And David said, As Jehovah lives, Jehovah will kill* him, or his day will come to die, or he will go down into battle and perish.

10. David said furthermore, As the LORD liveth, the LORD shall smite him; or his day shall come to die; or he shall descend into battle, and perish.

10. Weiter sprach David: So wahr der HERR lebt, wo der HERR nicht ihn schlägt, oder seine Zeit kommt, daß er sterbe oder in einen Streit ziehe und komme um,

10. Y tornó a decir David: Vive Jehová, que si Jehová no le hiriére, o que su día llegue para que muera, o que descendiendo en batalla muera:

10 И сказал Давид: жив Господь! пусть поразит его Господь, или придет день его, и он умрет, или пойдет на войну и погибнет; меня же да не попустит Господь поднять руку мою на помазанника Господня;

11. Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänpohjistaan ja vesiastia, ja sitten menkäämme.

11. Niin antakoon Herra kaukana olla minusta, että minä satuttaisin käteni Herran voideltuun: ota nyt vaivoin keihäs hänen päänsä pohjasta ja vesimalja, ja käykäämme.

11. Nijn andacon HERra caucana olla minusta että minä satutaisin käteni HERran woideltuun ota waiwoin keihäs hänen pääns pohjast ja wesimalja ja käykäm.

11 Jehovah forbid that I should put forth my hand against Jehovah's anointed. But now I beseech you, take the spear that is at his head and the jar of water and let us go.

11. The LORD forbid that I should stretch forth mine hand against the LORD'S anointed: but, I pray thee, take thou now the spear that is at his bolster, and the cruse of water, and let us go.

11. so lasse der HERR ferne von mir sein, daß ich meine Hand sollte an den Gesalbten des HERRN legen. So nimm nun den Spieß zu seinen Häupten und den Wasserbecher und laß uns gehen.

11. Jehová me guarde de extender mi mano en el ungido de Jehová: mas toma ahora la lanza, que está a su cabecera, y el barril de aqua, y vámosnos.

11 а возьми его копье, которое у изголовья его, и сосуд с водою, и пойдем к себе.

12. Ja Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin päänpohjista, ja sitten he menivät tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he nukkuivat kaikki; sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.

12. Niin otti David keihään ja vesimaljan Saulin pään pohjasta, ja he menivät matkaansa; ja ei yhtään ollut, joka sen näki taikka huomaitsi, eli heräsi, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sillä Herralta oli tullut syvä uni heidän päällensä.

12. Nijn otti Dawid keihän ja wesimaljan hänen pääns pohjast ja meni matcaans ja ei yhtän ollut joca sen näki taicka huomaidzi eli heräis waan he macaisit caicki nuckunun: sillä HERralda oli tullut sywä uni heidän päällens.

12 So David took the spear and the jar of water from Saul's head and they got away. And no man saw it, nor knew it, neither did any awake, for they were all asleep, because a deep sleep from Jehovah was fallen upon them.

12. So David took the spear and the cruse of water from Saul's bolster; and they gat them away, and no man saw it, nor knew it, neither awaked: for they were all asleep; because a deep sleep from the LORD was fallen upon them.

12. Also nahm David den Spieß und den Wasserbecher zu den Häupten Sauls und ging hin, und war niemand, der es sah noch merkte noch erwachte, sondern sie schliefen alle; denn es war ein tiefer Schlaf vom HERRN auf sie gefallen.

12. Y tomó David la lanza y el barril de agua de la cabecera de Saul, y se fueron, que no hubo nadie que viese, ni entendiese, ni velase: que todos dormían: porque sueño de Jehová había caido sobre ellos.

12 И взял Давид копье и сосуд с водою у изголовья Саула, и пошли они к себе; и никто не видел, и никто не знал, и никто не проснулся, но все спали, ибо сон от Господа напал на них.

13. Kun sitten Daavid oli tullut toiselle puolelle, asettui hän kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän.

13. Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni hän kauvas vuoren kukkulalle, että iso väli oli heidän välillänsä.

13. COsca Dawid oli tullut sille puolelle meni hän cauwas wuoren cuckulalle että isoi wäli oli heidän wälilläns.

13 Then David went over to the other side and stood on the top of the mountain afar off, a great space being between them.

13. Then David went over to the other side, and stood on the top of an hill afar off; a great space being between them:

13. Da nun David auf die andere Seite hinübergekommen war, trat er auf des Berges Spitze von ferne, daß ein weiter Raum war zwischen ihnen,

13. Y pasando David de la otra parte, púsose desviado en la cumbre del monte, que había grande distancia entre ellos:

13 И перешел Давид на другую сторону и стал на вершине горы вдали; большое расстояние было между ними.

14. Ja Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle, ja sanoi: Etkö vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: Kuka sinä olet, joka niin huudat kuninkaalle?

14. Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etkös vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ettäs niin huudat kuningasta?

14. Ja hän huusi Canssalle ja Abnerille Nerin pojalle ja sanoi: etkös cuule Abner? Abner wastais ja sanoi: cucas olet ettäs nijn huudat Cuningast?

14 And David cried out to the people and to Abner the son of Ner, saying, Answer you not, Abner? Then Abner answered and said, Who are you that cries to the king?

14. And David cried to the people, and to Abner the son of Ner, saying, Answerest thou not, Abner? Then Abner answered and said, Who art thou that criest to the king?

14. und schrie das Volk an und Abner, den Sohn Ners, und sprach: Hörst du nicht, Abner? Und Abner antwortete und sprach: Wer bist du, daß du so schreist gegen den König?

14. Y dió voces David al pueblo, y a Abner, hijo de Ner, diciendo: ¿No respondes Abner? Entónces Abner respondió, y dijo: ¿Quién eres tú, que das voces al rey?

14 И воззвал Давид к народу и Авениру, сыну Нирову, говоря: отвечай, Авенир. И отвечал Авенир и сказал: кто ты, что кричишь и беспокоишь царя?

15. Daavid sanoi Abnerille: Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole Israelissa. Miksi et sitten vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, sinun herraasi.

15. Ja David sanoi Abnerille: etkös ole mies? ja kuka on sinun vertaises Israelissa? Miksi et varjellut herraas kuningasta? Sillä yksi kansasta on mennyt tappamaan kuningasta sinun herraas.

15. Ja Dawid sanoi Abnerille: etkös ole mies ja cuca on sinun wertas Israelis? mixes warjellut Herra Cuningast? sillä yxi Canssasta on mennyt tappaman Herra Cuningast.

15 And David said to Abner, Are not you a (valiant) man? And who is like to you in Israel? Why then have you not kept watch over your lord the king? For there came one of the people in to destroy the king your lord.

15. And David said to Abner, Art not thou a valiant man? and who is like to thee in Israel? wherefore then hast thou not kept thy lord the king? for there came one of the people in to destroy the king thy lord.

15. Und David sprach zu Abner: Bist du nicht ein Mann und wer ist dir gleich in Israel? Warum hast du denn nicht behütet deinen Herrn, den König? Denn es ist des Volk einer hineingekommen, deinen Herrn, den König, zu verderben.

15. Y dijo David a Abner: ¿No eres varón tú? ¿y quién hay como tú en Israel? ¿Por qué pues no has guardado al rey tu señor? que ha entrado uno del pueblo a matar a tu señor el rey?

15 И сказал Давид Авениру: не муж ли ты, и кто равен тебе в Израиле? Для чего же ты не бережешь господина твоего, царя? ибо приходил некто из народа, чтобы погубить царя, господина твоего.

16. Ei ole hyvin tehty, mitä sinä olet tehnyt. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänpohjissaan?

16. Ei se ole oikein minkä sinä tehnyt olet. Niin totta kuin Herra elää, te olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, Herran voideltua. Ja nyt katso, kussa kuninkaan keihäs ja vesimalja on, jotka hänen päänsä pohjassa olivat?

16. Ei se ole oikein cuins tehnyt olet nijn totta cuin HERra elä te oletta cuoleman lapset ettet te warjellet teidän Herran HERran woideltua cadzo cusa Cuningan keihäs ja wesimalja on cuin hänen pääns pohjas olit.

16 This thing is not good that you have done. As Jehovah lives, you* are worthy to die because you* have not kept watch over your* lord, Jehovah's anointed. And now see where the king's spear is and the jar of water that was at his head.

16. This thing is not good that thou hast done. As the LORD liveth, ye are worthy to die, because ye have not kept your master, the LORD'S anointed. And now see where the king's spear is, and the cruse of water that was at his bolster.

16. Es ist aber nicht fein, was du getan hast. So wahr der HERR lebt, ihr seid Kinder des Todes, daß ihr euren Herrn, den Gesalbten des HERRN, nicht behütet habt. Nun siehe, hier ist der Spieß des Königs und der Wasserbecher, die zu seinen Häupten waren.

16. Esto que has hecho, no es bien: Vive Jehová que sois dignos de muerte, que no habéis guardado a vuestro señor, al ungido de Jehová. Mirá pues ahora donde está la lanza del rey, y el barril del agua, que estaban a su cabecera.

16 Нехорошо ты это делаешь; жив Господь! вы достойны смерти за то, что не бережете господина вашего, помазанника Господня. Посмотри, где копье царя и сосуд сводою, что были у изголовья его?

17. Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid. Daavid vastasi: Niin on, herrani, kuningas.

17. Niin Saul tunsi Davidin äänen ja sanoi: eikö se ole sinun äänes, minun poikani David? David sanoi: minun ääneni se on, herrani kuningas.

17. SIlloin Saul tunsi Dawidin änen ja sanoi: poican Dawid eikö se ole sinun änes? Dawid sanoi: minun änen on minun Herran Cuningan.

17 And Saul knew David's voice and said, Is this your voice, my son David? And David said, It is my voice, my lord, O king.

17. And Saul knew David's voice, and said, Is this thy voice, my son David? And David said, It is my voice, my lord, O king.

17. Da erkannte Saul die Stimme Davids und sprach: Ist das nicht deine Stimme mein Sohn David? David sprach: Es ist meine Stimme, mein Herr König.

17. Y conociendo Saul la voz de David, dijo: ¿No es esta tu voz, hijo mío, David? Y David respondió: Mi voz es, rey, señor mío.

17 И узнал Саул голос Давида и сказал: твой ли это голос, сын мой Давид? И сказал Давид: мой голос, господин мой, царь.

18. Ja hän sanoi vielä: Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tahi mitä pahaa minulla on tekeillä?

18. Ja vielä sanoi: miksi minun herrani vainoo palveliaansa? Sillä mitä minä olen tehnyt ja mitä pahaa on minun kädessäni?

18. Ja wielä sanoi: mixi minun Herran waino palweliatans? mitä minä olen tehnyt ja mitä paha on minun kädesäni?

18 And he said, Why does my lord pursue after his servant? For what have I done? Or what evil is in my hand?

18. And he said, Wherefore doth my lord thus pursue after his servant? for what have I done? or what evil is in mine hand?

18. Und sprach weiter: Warum verfolgt mein Herr also seinen Knecht? Was habe ich getan? und was Übels ist in meiner Hand?

18. Y dijo: ¿Por qué persigue así mi señor a su siervo? ¿Qué he hecho? ¿Qué mal hay en mi mano?

18 И сказал еще : за что господин мой преследует раба своего? что я сделал? какое зло в руке моей?

19. Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, niin saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua; mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä karkoittavat minut pois Herran perintöosasta, sanoen: 'Mene ja palvele muita jumalia.'

19. Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos Herra on yllyttänyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytettää, mutta jos ihmiset sen tekevät, niin olkoon he kirotut Herran edessä, että he tänäpänä ovat minun syösseet ulos, etten minä pysyisi Herran perimisessä, ja sanovat: mene ja palvele muukalaisia jumalia.

19. Nijn cuulcan sijs minun Herran Cuningas palwelians sanan jos HERra on yllyttänyt sinun minua wastan nijn anna jocu ruocauhri sytytettä mutta jos ihmiset sen tekewät nijn olcon he kirotut HERran edes että he tänäpän owat minun syöxänet ulos etten minä pysyis HERran perimises ja sanowat: mene ja palwele muucalaisia jumalita.

19 Now therefore, I beseech you, let my lord the king hear the words of his servant. If it is Jehovah who has stirred you up against me, let him accept an offering, but if it is the sons of men, cursed be they before Jehovah. For they have driven me out this day that I should not cling to the inheritance of Jehovah, saying, Go, serve other gods.

19. Now therefore, I pray thee, let my lord the king hear the words of his servant. If the LORD have stirred thee up against me, let him accept an offering: but if they be the children of men, cursed be they before the LORD; for they have driven me out this day from abiding in the inheritance of the LORD, saying, Go, serve other gods.

19. So höre doch nun mein Herr, der König, die Worte seines Knechtes: Reizt dich der HERR wider mich, so lasse man ihn ein Speisopfer riechen; tun's aber Menschenkinder, so seien sie verflucht vor dem HERRN, daß sie mich heute verstoßen, daß ich nicht hafte in des HERRN Erbteil, und sprechen: Gehe hin, diene andern Göttern!

19. Yo ruego pues, que el rey mi señor oiga ahora las palabras de su siervo. Si Jehová te incita contra mi, huela él el sacrificio; mas si hijos de hombres, malditos ellos sean en la presencia de Jehová, que me han echado hoy que no me junte en la heredad de Jehová, diciendo: Vé, y sirve a dioses ajenos.

19 И ныне пусть выслушает господин мой, царь, слова раба своего: если Господь возбудил тебя против меня, то да будет это от тебя благовонною жертвою; если же - сыны человеческие, то прокляты они пред Господом, ибо они изгнали меня ныне, чтобы не принадлежать мне к наследию Господа, говоря: „ступай, служи богам чужим".

20. Älköön kuitenkaan minun vereni vuotako maahan siellä kaukana Herran kasvoista. Niin, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua, niinkuin ajetaan peltokanaa vuorilla.

20. Niin älköön minun vereni langatko maahan Herran eteen; sillä Israelin kuningas on lähtenyt yhtä kirppua etsimään, niinkuin hän takaa ajelis peltokanaa vuorilla.

20. Nijn älkön minun weren langetco maahan HERran eteen: sillä Israelin Cuningas on lähtenyt kirppua edzimän nijncuin jocu ajele peldocana wuorilla.

20 Now therefore, do not let my blood fall to the earth away from the presence of Jehovah. For the King of Israel has come out to seek a flea, as when (a man) hunts a partridge in the mountains.

20. Now therefore, let not my blood fall to the earth before the face of the LORD: for the king of Israel is come out to seek a flea, as when one doth hunt a partridge in the mountains.

20. So falle nun mein Blut nicht auf die Erde, ferne von dem Angesicht des HERRN. Denn der König Israels ist ausgezogen zu suchen einen Floh, wie man ein Rebhuhn jagt auf den Bergen.

20. No caiga pues ahora mi sangre en tierra delante de Jehová; que ha salido el rey de Israel a buscar una pulga, como quien persigue una perdiz por los montes.

20 Да не прольется же кровь моя на землю пред лицем Господа; ибо царь Израилев вышел искать одну блоху, как гоняются за куропаткою погорам.

21. Niin Saul sanoi: Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid; sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska minun henkeni tänä päivänä on ollut kallis sinun silmissäsi. Katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin.

21. Ja Saul sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tule jälleen poikani David! sillä en minä sinulle enää tee pahaa, että minun sieluni on tänäpänä ollut kallis sinun silmäis edessä: katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja sangen hullusti.

21. Ja Saul sanoi: minä olen syndiä tehnyt tule jällens poican Dawid: en minä sinun enämbi tee paha että minun sielun on tänäpän ollut callis sinun silmäis edes cadzo minä olen tehnyt tyhmäst ja sangen hullust.

21 Then Saul said, I have sinned. Return, my son David, for I will no more do you harm because my life was precious in your eyes this day. Behold, I have played the fool and have erred exceedingly.

21. Then said Saul, I have sinned: return, my son David: for I will no more do thee harm, because my soul was precious in thine eyes this day: behold, I have played the fool, and have erred exceedingly.

21. Und Saul sprach: Ich habe gesündigt, komm wieder, mein Sohn David, ich will dir fürder kein Leid tun, darum daß meine Seele heutigestages teuer gewesen ist in deinen Augen. Siehe, ich habe töricht und sehr unweise getan.

21. Entónces Saul dijo: Yo he pecado, vuélvete, hijo mío, David, que ningún mal te haré más, pues que mi vida ha sido estimada hoy en tus ojos. He aquí, yo he hecho locamente, y he errado mucho en gran manera.

21 И сказал Саул: согрешил я; возвратись, сын мой Давид, ибо я не буду больше делать тебе зла, потому что душа моябыла дорога ныне в глазах твоих; безумно поступал я и очень много погрешал.

22. Daavid vastasi ja sanoi: Tässä on kuninkaan keihäs; tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen.

22. David vastasi ja sanoi: katso, tässä on kuninkaan keihäs, tulkaan yksi palvelioistas tänne ja ottakaan sen.

22. Dawid wastais ja sanoi: cadzo täsä on Cuningan keihäs tulcan yxi nuorucaisista tänne ja ottacan sen.

22 And David answered and said, Behold the spear, O king! Let then one of the young men come over and fetch it.

22. And David answered and said, Behold the king's spear! and let one of the young men come over and fetch it.

22. David antwortete und sprach: Siehe, hier ist der Spieß des Königs; es gehe der Jünglinge einer herüber und hole ihn.

22. Y David respondió, y dijo: He aquí la lanza del rey, pase acá uno de los criados, y tómela.

22 И отвечал Давид и сказал: вот копье царя; пусть один из отроков придет и возьмет его;

23. Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.

23. Herra maksaa jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskonsa jälkeen; sillä Herra on sinun tänäpänä antanut minun käteeni, vaan en minä tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.

23. HERra maxa jocaidzelle hänen wanhurscaudens ja uscons jälken: sillä HERra olis sinun tänäpän andanut minun käteeni waan en minä tahtonut satutta kättän HERran woideltuun.

23 And Jehovah will render to every man his righteousness and his faithfulness, inasmuch as Jehovah delivered you into my hand today and I would not put forth my hand against Jehovah's anointed.

23. The LORD render to every man his righteousness and his faithfulness: for the LORD delivered thee into my hand to day, but I would not stretch forth mine hand against the LORD'S anointed.

23. Der HERR aber wird einem jeglichen vergelten nach seiner Gerechtigkeit und seinem Glauben. Denn der HERR hat dich heute in meine Hand gegeben; aber ich wollte meine Hand nicht an den Gesalbten des HERRN legen.

23. Y Jehová pague a cada uno su justicia, y su lealtad; que Jehová te había entregado hoy en mi mano, mas yo no quise extender mi mano en el ungido de Jehová.

23 и да воздаст Господь каждому по правде его и по истине его, так как Господь предавал тебя в руки мои , но я не захотел поднять руки моей на помазанника Господня;

24. Katso, niinkuin sinun henkesi tänä päivänä on ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä.

24. Ja katso, niinkuin sinun sielus tänäpänä on paljo pidettävä ollut minun silmäini edessä, niin olkoon myös minun sieluni paljo pidettävä Herran silmäin edessä, ja vapahtakoon minua kaikesta minun murheestani.

24. Ja nijncuin sinun sielus tänäpän on paljo pidettäpä ollut minun silmäin edes nijn olcon myös minun sielun palio pidettäpä HERran silmäin edes ja wapahtacon minua caikesta minun murhestani.

24 And behold, as your life was much set by this day in my eyes, so let my life be much set by in the eyes of Jehovah and let him deliver me out of all tribulation.

24. And, behold, as thy life was much set by this day in mine eyes, so let my life be much set by in the eyes of the LORD, and let him deliver me out of all tribulation.

24. Und wie heute deine Seele in meinen Augen ist groß geachtet gewesen, so werde meine Seele groß geachtet vor den Augen des HERRN, und er errette mich von aller Trübsal.

24. Y, he aquí, como tu vida ha sido estimada hoy en mis ojos, así sea mi vida estimada en los ojos de Jehová, y me libre de toda aflicción.

24 и пусть, как драгоценна была жизнь твоя ныне в глазах моих, так ценится моя жизнь в очах Господа, и да избавит меня от всякой беды!

25. Saul sanoi Daavidille: Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt. Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.

25. Saul sanoi Davidille: siunattu ole sinä, poikani David: sinä teet ja toimitat, sinä taidat ja voit. Niin David meni matkaansa, ja Saul palasi kotiansa.

25. Saul sanoi Dawidille: siunattu ole sinä minun poican Dawid sinä teet ja toimitat. Nijn Dawid meni matcaans ja Saul palais cotians.

25 Then Saul said to David, You are blessed, my son David. You will both do mightily and will surely prevail. So David went his way and Saul returned to his place.

25. Then Saul said to David, Blessed be thou, my son David: thou shalt both do great things, and also shalt still prevail. So David went on his way, and Saul returned to his place.

25. Saul sprach zu David: Gesegnet seist du, mein Sohn David; du wirst's tun und hinausführen. David aber ging seine Straße, und Saul kehrte wieder an seinen Ort.

25. Y Saul dijo a David: Bendito eres tú, hijo mío, David; haciendo harás, y pudiendo podrás. Entónces David se fué su camino, y Saul se volvió a su lugar.

25 И сказал Саул Давиду: благословен ты, сын мой Давид; и дело сделаешь, и превозмочь превозможешь. И пошел Давид своим путем, а Саул возвратился в свое место.