20 luku

Joonatanin ja Daavidin sopimus ja liitto.

1. Mutta Daavid pakeni Raaman Naajotista, tuli ja puhui Joonatanille: Mitä minä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä minä olen tehnyt sinun isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?

1. Ja David pakeni Raman Najotista, tuli ja sanoi Jonatanille: mitä minä olen tehnyt? mikä on vääryyteni? eli mikä on pahatekoni sinun isääs vastaan, että hän seisoo minun henkeni perään?

1. JA Dawid pakeni Ramahn Najothist tuli ja sanoi Jonathanille: mitä minä olen tehnyt? mikä on minun wäärydeni? eli mikä on minun pahateconi sinun Isäs wastan että hän seiso minun hengeni perän?

1 And David fled from Naioth in Ramah and came and said before Jonathan, What have I done? What is my iniquity and what is my sin before your father, that he seeks my life?

1. David aber floh von Najoth in Rama und kam und redete vor Jonathan: Was habe ich getan? Was habe ich mißgehandelt? Was habe ich gesündigt vor deinem Vater, daß er nach meinem Leben steht?

1. Y DAVID huyó de Najot, que es en Rama, y vínose delante de Jonatán, y dijo: ¿Qué he hecho? ¿Qué es mi maldad? ¿O qué es mi pecado contra tu padre que él procura quitarme mi vida?

1 Давид убежал из Навафа в Раме и пришел и сказалИонафану: что сделал я, в чем неправда моя, чем согрешил я пред отцом твоим, что он ищет души моей?

2. Tämä vastasi hänelle: Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän? Ei ole niin.

2. Hän sanoi hänelle: pois se, ei sinun pidä kuoleman: katso, isäni ei tee suurta eli pientä, jota ei hän ilmoita minulle, kuinkas isäni salaa tämän minulta? Ei se pidä niin tapahtuman.

2. Hän sanoi hänelle: pois se ei sinun pidä cuoleman cadzo minun Isän ei tee suurta eli piendä jota ei hän ennen ilmoita minulle cuingast minun Isän sala tämän minulda? ei se pidä nijn tapahtuman.

2 And he said to him, Far from it. You will not die. Behold, my father does nothing either great or small, but that he discloses it to me and why should my father hide this thing from me? It is not so.

2. And he said unto him, God forbid; thou shalt not die: behold, my father will do nothing either great or small, but that he will shew it me: and why should my father hide this thing from me? it is not so.

2. Er aber sprach zu Ihm: Das sei ferne; du sollst nicht sterben. Siehe, mein Vater tut nichts, weder Großes noch Kleines, das er nicht meinen Ohren offenbare; warum sollte denn mein Vater dies vor mir verbergen? Es wird nicht so sein.

2. Y él le dijo: En ninguna manera. No morirás. He aquí que mi padre ninguna cosa hará, grande ni pequeña, que no me la descubra. ¿Por qué pues me encubrirá mi padre este negocio? No será así.

2 И сказал ему Ионафан : нет, ты не умрешь; вот, отец мой не делает ни большого, ни малого дела, не открыв ушам моим; для чего же бы отцумоему скрывать от меня это дело? этого не будет.

3. Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: Isäsi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä; sentähden hän ajattelee: 'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä.

3. Niin David vannoi vielä, sanoen: totisesti sinun isäs tietää, että minä olen löytänyt armon sinun kasvois edessä, sentähden hän ajattelee: ei Jonatanin pidä tästä mitään tietämään, ettei hän tulisi murheelliseksi. Totisesti, niin totta kuin Herra ja sinun sielus elää, että askele on vaivoin minun ja kuoleman vaiheella.

3. Nijn Dawid wannoi wielä sanoden: totisest sinun Isäs tietä että minä olen löytänyt armon sinun caswos edes sentähden hän ajattele: ei Jonathanin pidä tästä mitän tietämän ettei hän tulis murhellisexi. Totisest nijn totta cuin HERra ja sinun sielus elä että askele on waiwoin minun ja cuoleman waihella.

3 And David swore moreover and said, Your father knows well that I have found favor in your eyes and he says, Do not let Jonathan know this, lest he is grieved. But truly as Jehovah lives and as your soul lives, there is but a step between me and death.

3. And David sware moreover, and said, Thy father certainly knoweth that I have found grace in thine eyes; and he saith, Let not Jonathan know this, lest he be grieved: but truly as the LORD liveth, and as thy soul liveth, there is but a step between me and death.

3. Da schwur David weiter und sprach: Dein Vater weiß wohl, daß ich Gnade vor deinen Augen gefunden habe; darum wird er denken: Jonathan soll solches nicht wissen, es möchte ihn bekümmern. Wahrlich, so wahr der HERR lebt, und so wahr deine Seele lebt, es ist nur ein Schritt zwischen mir und dem Tode.

3. Y David volvió a jurar, diciendo: Tu padre sabe claramente, que yo he hallado gracia delante de tus ojos: y dirá en sí: No sepa esto Jonatán, porque no haya pesar: y ciertamente vive Jehová, y vive tu alma, que apenas hay un paso entre mí y la muerte.

3 Давид клялся и говорил: отец твой хорошо знает, что я нашел благоволение в очах твоих, и потому говорит сам в себе: „пусть не знает о том Ионафан, чтобы не огорчился"; но жив Господь и жива душа твоя! один только шаг между мною и смертью.

4. Niin Joonatan sanoi Daavidille: Mitä sinä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen.

4. Jonatan sanoi Davidille: minä teen sinulle kaikki, mitä sinun sydämes halajaa.

4. JOnathan sanoi Dawidille: minä teen sinulle caicki mitä sinun sydämes halaja.

4 Then Jonathan said to David, Whatever your soul desires, I will even do it for you.

4. Then said Jonathan unto David, Whatsoever thy soul desireth, I will even do it for thee.

4. Jonathan sprach zu David: Ich will an dir tun, was dein Herz begehrt.

4. Y Jonatán dijo a David: Qué dice tu alma, que yo lo haré por tí.

4 И сказал Ионафан Давиду: чего желает душа твоя, я сделаю для тебя.

5. Daavid sanoi Joonatanille: Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa; mutta salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kedolle ylihuomeniltaan asti.

5. David sanoi hänelle: katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäis istuman ja atrioitseman kuninkaan kanssa: salli siis, että minä kätken minuni kedolle kolmannen päivän ehtoosen asti.

5. Dawid sanoi hänelle: cadzo huomena on vsicuu ja minun pitä atrioidzeman Cuningan cansa salli sijs että minä kätken minuni kedolle colmannen päiwän ehtosen asti.

5 And David said to Jonathan, Behold, tomorrow is the new moon and I should not fail to sit with the king to eat. But let me go that I may hide myself in the field to the third day at evening.

5. And David said unto Jonathan, Behold, to morrow is the new moon, and I should not fail to sit with the king at meat: but let me go, that I may hide myself in the field unto the third day at even.

5. David sprach zu ihm: Siehe, morgen ist der Neumond, da ich mit dem König zu Tisch sitzen sollte; so laß mich, daß ich mich auf dem Felde verberge bis an den Abend des dritten Tages.

5. Y David respondió a Jonatán: He aquí que mañana será nueva luna, y yo acostumbro sentarme con el rey a comer: mas tú me dejarás que me esconda en el campo hasta la tarde del tercero día:

5 И сказал Давид Ионафану: вот, завтра новомесячие, и я должен сидеть с царем за столом; но отпусти меня, ия скроюсь в поле до вечера третьего дня.

6. Jos isäsi kaipaa minua, niin sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit.'

6. Jos isäs minua kovasti kaipaa, niin sano: David rukoili suuresti minulta juostaksensa kaupunkiinsa Betlehemiin; sillä siellä pidetään ajastaikainen uhri koko sukukunnalta.

6. Jos sinus Isäs minua kysy nijn sano: Dawid rucoili suurest minulda juostaxens hänen Caupungijns Bethlehemijn: sillä siellä pidetän ajastaicainen uhri coco sucucunnalda.

6 If your father misses me at all, then say, David earnestly asked leave of me that he might run to Bethlehem his city, for it is the yearly sacrifice there for all the family.

6. If thy father at all miss me, then say, David earnestly asked leave of me that he might run to Bethlehem his city: for there is a yearly sacrifice there for all the family.

6. Wird dein Vater nach mir fragen, so sprich: David bat mich, daß er gen Bethlehem, zu seiner Stadt, laufen möchte; denn es ist ein jährlich Opfer daselbst dem ganzen Geschlecht.

6. Si tu padre hiciere mención de mí, dirás: Rogóme mucho que le dejase ir presto a Belén su ciudad; porque todos los del linaje tienen allá sacrificio aniversario.

6 Если отец твой спросит обо мне, ты скажи: „Давид выпросился у менясходить в свой город Вифлеем; потому что там годичное жертвоприношение всего родства его".

7. Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin voi palvelijasi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, niin tiedä, että hänellä on paha mielessä.

7. Ja jos hän sanoo: se on hyvin, niin on rauha palveliallas; mutta jos hän kovin vihastuu, niin sinä ymmärrät hänen pahaa aikovan.

7. Ja jos hän sano: se on hywin nijn on rauha sinun palwelialles: mutta jos hän wihastu nijns ymmärrät hänen paha aicoiwan.

7 If he says thus, It is well. Your servant will have peace. But if he is angry, then know that evil is determined by him.

7. If he say thus, It is well; thy servant shall have peace: but if he be very wroth, then be sure that evil is determined by him.

7. Wird er sagen: Es ist gut, so steht es wohl um deinen Knecht. Wird er aber ergrimmen, so wirst du merken, daß Böses bei ihm beschlossen ist.

7. Si él dijere: Bien está: tu siervo tiene paz. Mas si se enojare, sabe que la malicia es en él consumada.

7 Если на это он скажет: „хорошо", то мир рабу твоему; а если он разгневается, то знай, что злое дело решено у него.

8. Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut; sillä miksi sinä veisit minut isäsi eteen?

8. Tee siis laupius palvelialles; sillä sinä olet ottanut palvelias Herran liittoon sinun kanssas. Ja jos joku vääryys minussa on, niin tapa sinä minua: miksis sallit minun tulla isäs eteen.

8. Tee sijs laupius sinun palwelialles sillä sinä olet minun sinun palwelias cansa tehnyt lijton HERran edes. Ja jos jocu wäärys minus on nijn tapa sinä minua mixis sallit minun tulla sinun Isäs eteen?

8 Therefore deal kindly with your servant, for you have brought your servant into a covenant of Jehovah with you. But if there is in me iniquity, kill me yourself, for why should you bring me to your father?

8. Therefore thou shalt deal kindly with thy servant; for thou hast brought thy servant into a covenant of the LORD with thee: notwithstanding, if there be in me iniquity, slay me thyself; for why shouldest thou bring me to thy father?

8. So tue nun Barmherzigkeit an deinem Knecht; denn du hast mit mir, deinem Knecht, einen Bund im HERRN gemacht. Ist aber eine Missetat an mir, so töte du mich; denn warum wolltest du mich zu deinem Vater bringen?

8. Harás pues misericordia con tu siervo, (pues que trajiste contigo a tu siervo en alianza de Jehová,) que si maldad hay en mí, tú me mates, que no hay necesidad de traerme hasta tu padre.

8 Ты же сделай милость рабу твоему, – ибо ты принял раба твоего в завет Господень с тобою, – и если есть какая вина на мне, то умертви ты меня; зачем тебе вести меня к отцу твоему?

9. Joonatan sanoi: Pois se! Jos huomaan, että minun isälläni on paha mielessä sinua vastaan, niin minä sen varmasti sinulle ilmoitan.

9. Jonatan sanoi: pois se sinusta, sillä jos minä ymmärtäisin isäni aikovan sinulle pahaa tehdä, tullaksensa sinun päälles, enkö minä näitä sinulle ilmoittaisi?

9. Jonathan sanoi: pois se sinusta: jos minä ymmärräisin minun Isäni aicoiwan sinulle paha tehdä ja en näitä sinulle ilmoitais?

9 And Jonathan said, Far be it from you, for if I should at all know that evil were determined by my father to come upon you, then would I not tell it to you?

9. And Jonathan said, Far be it from thee: for if I knew certainly that evil were determined by my father to come upon thee, then would not I tell it thee?

9. Jonathan sprach: Das sei ferne von dir, daß ich sollte merken, daß Böses bei meinem Vater beschlossen wäre über dich zu bringen, und sollte es dir nicht ansagen.

9. Y Jonatán le dijo: Esto nunca te acontezca: mas si yo entendiere ser consumada la malicia de mi padre, para venir sobre tí, ¿no te lo había yo de descubrir?

9 И сказал Ионафан: никак не будет этого с тобою; ибо,если я узнаю наверное, что у отца моего решено злое дело совершить над тобою, то неужели не извещу тебя об этом?

10. Mutta Daavid sanoi Joonatanille: Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen.

10. David sanoi Jonatanille: kuka minulle ilmoittaa, jos sinun isäs vastaa sinua jotakin kovasti?

10. Dawid sanoi: cuca minulle ilmoitta jos sinun Isäs wasta sinua jotakin cowast?

10 Then David said to Jonathan, Who will tell me if perchance your father answers you roughly?

10. Then said David to Jonathan, Who shall tell me? or what if thy father answer thee roughly?

10. David aber sprach: Wer will mir's ansagen, so dir dein Vater etwas Hartes antwortet?

10. Y David dijo a Jonatán: ¿Quién me dará la respuesta: o si tu padre te respondiere asperamente?

10 И сказал Давид Ионафану: кто известит меня, если отец твой ответит тебе сурово?

11. Joonatan sanoi Daavidille: Tule, menkäämme ulos kedolle. Niin he menivät molemmat ulos kedolle.

11. Jonatan sanoi Davidille: tule, käykäämme kedolle; ja he menivät molemmat kedolle.

11. Jonathan sanoi Dawidille: tule käykäm kedolle ja he menit molemmat kedolle.

11 And Jonathan said to David, Come and let us go out into the field. And they went out both of them into the field.

11. And Jonathan said unto David, Come, and let us go out into the field. And they went out both of them into the field.

11. Jonathan sprach zu David: Komm, laß uns aufs Feld gehen! Und sie gingen beide hinaus aufs Feld.

11. Y Jonatán dijo a David: Ven, salgamos al campo. Y saliéronse ámbos al campo.

11 И сказал Ионафан Давиду: иди, выйдем в поле. Ивышли оба в поле.

12. Ja Joonatan sanoi Daavidille: Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni; ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.

12. Ja Jonatan sanoi Davidille: Herra, Israelin Jumala! kuin minä kyselen isältäni huomenna ja kolmantena päivänä, katso, jos hän suo Davidille hyvää, ja en minä silloin lähetä sinun tykös, ja ilmoita sitä sinun korviis,

12. Ja Jonathan sanoi Dawidille: HERra Israelin Jumala cosca minä kyselen Isälleni huomena ja colmandena päiwänä jos hän suo Dawidille hywä ja en minä lähetä sinun tygös sana ja ilmoita sitä sinun corwisas.

12 And Jonathan said to David, Jehovah, the God of Israel, when I have searched out my father about this time tomorrow, (or) the third day, behold, if there is good toward David, shall I not then send to you and disclose it to you?

12. And Jonathan said unto David, O LORD God of Israel, when I have sounded my father about to morrow any time, or the third day, and, behold, if there be good toward David, and I then send not unto thee, and shew it thee;

12. Und Jonathan sprach zu David: HERR, Gott Israels, wenn ich erforsche an meinem Vater morgen und am dritten Tag, daß es wohl steht mit David, und nicht hinsende zu dir und es vor deinen Ohren offenbare,

12. Entónces dijo Jonatán a David: Jehová Dios de Israel, si preguntando yo a mi padre mañana a esta hora, o después de mañana, y si él me hablare bien de David, si entónces no enviare a tí, y te lo descubriere,

12 И сказал Ионафан Давиду: жив Господь Бог Израилев! я завтра околоэтого времени, или послезавтра, выпытаю у отца моего; и если он благосклонен к Давиду, и ятогда же не пошлю к тебе и не открою пред ушами твоими,

13. Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niinkuin hän on ollut minun isäni kanssa.

13. Niin tehköön Herra sitä ja sitä Jonatanille; mutta jos isäni taas ajattelee jotakin pahaa sinua vastaan, niin minä sen myös ilmoitan sinun korviis, ja lasken sinun rauhaan menemään: ja Herra olkoon sinun kanssas, niinkuin hän isäni kanssa ollut on.

13. Nijn tehkön HERra sitä ja sitä Jonathanille. Mutta jos minun Isän taas ajattele jotakin paha sinua wastan nijn minä sen myös ilmoitan sinun corwisas ja lasken sinun rauhan menemän: ja HERra olcon sinun cansas nijncuin hän on minun Isäni cansa ollut on.

13 Jehovah do so to Jonathan and more also, should it please my father to do you evil, if I not disclose it to you and send you away that you may go in peace. And Jehovah be with you as he has been with my father.

13. The LORD do so and much more to Jonathan: but if it please my father to do thee evil, then I will shew it thee, and send thee away, that thou mayest go in peace: and the LORD be with thee, as he hath been with my father.

13. so tue der HERR dem Jonathan dies und jenes. Wenn aber das Böse meinem Vater gefällt wider dich, so will ich's auch vor deinen Ohren offenbaren und dich ziehen lassen, daß du mit Frieden weggehst. Und der HERR sei mit dir, wie er mit meinem Vater gewesen ist.

13. Jehová haga así a Jonatán, y esto le añada. Mas si a mi padre pareciere bien de hacerte mal, también te lo descubriré, y te enviaré y te irás en paz; y sea Jehová contigo, como fué con mi padre.

13 пусть то и то сделает Господь с Ионафаном и еще больше сделает. Если же отец мой замышляет сделать тебе зло, и это открою в уши твои, и отпущу тебя, и тогда иди с миром: и да будет Господь с тобою,как был с отцом моим!

14. Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin ettei minun tarvitse kuolla?

14. Etkös sinäkin, jos vielä elän: etkös sinäkin ole tekevä Herran armoa minua kohtaani, niin ettei minun pidä kuoleman?

14. Jollen minä sitä tee nijn älä sinäkän yhtän HERran armo tee minun cansani nijncauwan cuin minä elän eikä silloin cosca minä cuolen.

14 And you will not only show me the loving kindness of Jehovah, while I yet live, that I not die,

14. And thou shalt not only while yet I live shew me the kindness of the LORD, that I die not:

14. Tue ich's nicht, so tue keine Barmherzigkeit des HERRN an mir, solange ich lebe, auch nicht, so ich sterbe.

14. Y si yo viviere, harás conmigo misericordia de Jehová. Mas si fuere muerto,

14 Но и ты, если я буду еще жив, окажи мне милость Господню.

15. Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?

15. Ja et sinä ota laupiuttas minun huoneestani pois ijankaikkisesti, et vielä sittenkään, kuin Herra hävittää Davidin vihamiehet, itsekunkin maaltansa.

15. Ja cosca HERra häwittä Dawidin wihamiehet idzecungin maaldans nijn älä ota sinun armoas minun huonestani pois ijancaickisest.

15 but also you will not cut off your kindness from my house until everlasting. No, not when Jehovah has cut off the enemies of David every one from the face of the earth.

15. But also thou shalt not cut off thy kindness from my house for ever: no, not when the LORD hath cut off the enemies of David every one from the face of the earth.

15. Und wenn der HERR die Feinde Davids ausrotten wird, einen jeglichen aus dem Lande, so reiße du deine Barmherzigkeit nicht von meinem Hause ewiglich.

15. No quitarás tu misericordia de mi casa perpetuamente. Cuando desarraigare Jehová los enemigos de David de la tierra uno a uno, quite también a Jonatán de su casa, y requiera Jehová de la mano de los enemigos de David.

15 А если я умру, то не отними милости твоей от дома моего во веки,даже и тогда, когда Господь истребит с лица земли всех врагов Давида.

16. Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä.

16. Näin teki Jonatan liiton Davidin huoneen kanssa, että Herra sen vaatisi Davidin vihamiesten kädestä.

16. Näin teki Jonathan lijton Dawidin huonen cansa että HERra sen waadeis Dawidin wihamiesten kädest.

16 So Jonathan made a covenant with the house of David, (saying), And Jehovah will require it at the hand of David's enemies.

16. So Jonathan made a covenant with the house of David, saying, Let the LORD even require it at the hand of David's enemies.

16. Also machte Jonathan einen Bund mit dem Hause Davids und sprach: Der HERR fordere es von der Hand der Feinde Davids.

16. Y así Jonatán hizo alianza con la casa de David.

16 Так заключил Ионафан завет с домом Давида и сказал : да взыщет Господь с врагов Давида!

17. Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

17. Ja Jonatan taas vannoi Davidille; sillä niin rakkaana piti hän hänen, että hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

17. Ja Jonathan taas wannoi Dawidille: sillä nijn rackana piti hän hänen että hän racasti händä nijncuin sieluans.

17 And Jonathan caused David to swear again, for the love that he had to him. For he loved him as he loved his own soul.

17. And Jonathan caused David to swear again, because he loved him: for he loved him as he loved his own soul.

17. Und Jonathan fuhr fort und schwur David, so lieb hatte er ihn; denn er hatte ihn so lieb wie seine Seele.

17. Y tornó Jonatán a jurar a David, porque le amaba, que como a su alma le amaba.

17 И снова Ионафан клялся Давиду своею любовью к нему, ибо любил его, как свою душу.

18. Ja Joonatan sanoi hänelle: Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.

18. Ja Jonatan sanoi hänelle: huomenna on uusikuu, jona sinua kysytään ja kaivataan sinua sialtas.

18. Ja Jonathan sanoi hänelle: huomen on vsicuu jona sinun kysytän ja caiwatan sinua sialdas.

18 Then Jonathan said to him, Tomorrow is the new moon and you will be missed because your seat will be empty.

18. Then Jonathan said to David, To morrow is the new moon: and thou shalt be missed, because thy seat will be empty.

18. Und Jonathan sprach zu ihm: Morgen ist der Neumond, so wird man nach dir fragen; denn man wird dich vermissen, wo du zu sitzen pflegst.

18. Y díjole Jonatán: Mañana es nueva luna, y tú serás echado ménos, porque tu asiento estará vacío.

18 И сказал ему Ионафан: завтра новомесячие, и о тебе спросят, ибо место твое будет не занято;

19. Mutta ylihuomenna mene nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit sinä päivänä, jona se teko tapahtui, ja istuudu Eselin kiven ääreen.

19. Ja kuin olet viipynyt kolme päivää poissa, niin tule kiiruusti alas ja mene siihen paikkaan, johon sinä itses kätkit sinä päivänä kuin tämä asia tapahtui, ja istu Aselin kiven viereen,

19. Tule jällens colmandena päiwän kijrust ja mene johongun paickaan johons taidas idzes kätke arkiona ja istu Aselin kiwen wiereen.

19 And when you have stayed three days, you will go down quickly and come to the place where you hid yourself when the business was in hand and will remain by the stone Ezel.

19. And when thou hast stayed three days, then thou shalt go down quickly, and come to the place where thou didst hide thyself when the business was in hand, and shalt remain by the stone Ezel.

19. Des dritten Tages aber komm bald hernieder und gehe an einen Ort, da du dich verbergest am Werktage, und setze dich an den Stein Asel.

19. Estarás pues tres dias, y luego descenderás, y vendrás al lugar donde estabas escondido el día de trabajo, y esperarás junto a la piedra de Ezel.

19 поэтому на третий день ты спустись и поспеши на то место, где скрывался ты прежде, и сядь у камня Азель;

20. Niin minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti, niinkuin ampuisin maaliin.

20. Niin minä ammun kolme nuolta sen sivulle, niinkuin minä ampuisin maaliin.

20. Nijn minä ambuan colme nuolda sen siwulle nijncuin minä olisin ammunnut maalijn.

20 And I will shoot three arrows on the side of it, as though I shot at a mark.

20. And I will shoot three arrows on the side thereof, as though I shot at a mark.

20. So will ich zu seiner Seite drei Pfeile schießen, als ob ich nach dem Ziel schösse.

20. Y yo tiraré tres saetas hacia aquel lado, como ejercitándome al blanco.

20 а я в ту сторону пущу три стрелы, как будто стреляя в цель;

21. Sitten minä lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos minä silloin sanon palvelijalle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra elää.

21. Ja katso, minä lähetän pojan (sanoen hänelle:) mene ja hae nuolet jällensä! jos vielä sanon pojalle: katso, nuolet ovat takanas tässä puolessa, ota ylös! niin tule; sillä rauha on sinulla ja ei ole mitään hätää, niin totta kuin Herra elää.

21. Ja cadzo minä lähetän pojan sanoden hänelle: mene ja nouda nuoli jällens: jos minä sanon pojalle cadzo nuoli on tacanas täsä puoles ota ylös nijn tule: sillä rauha on ja ei ole mitän hätä nijn totta cuin HERra elä.

21 And behold, I will send the lad, (saying), Go, find the arrows. If I say to the lad, Behold, the arrows are on this side of you, take them and come, for there is peace to you and no hurt, as Jehovah lives.

21. And, behold, I will send a lad, saying, Go, find out the arrows. If I expressly say unto the lad, Behold, the arrows are on this side of thee, take them; then come thou: for there is peace to thee, and no hurt; as the LORD liveth.

21. Und siehe, ich will den Knaben senden: Gehe hin, suche die Pfeile! Werde ich zu dem Knaben sagen: Siehe, die Pfeile liegen hierwärts hinter dir, hole sie! so komm, denn es ist Friede und hat keine Gefahr, so wahr der HERR lebt.

21. Y luego enviaré el criado, diciéndole: Vé, busca las saetas. Y si dijere al mozo: He allí las seatas más aca de tí, tómalas: tú vendrás, porque paz tienes, y nada hay de mal, vive Jehová.

21 потом пошлю отрока, говоря : „пойди, найди стрелы"; и еслия скажу отроку: „вот, стрелы сзади тебя, возьми их", то приди ко мне, ибо мир тебе, и, жив Господь, ничего тебе не будет ;

22. Mutta jos minä sanon sille nuorelle miehelle näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.

22. Mutta jos sanon pojalle: katso, nuolet ovat edempänä edessäs! niin mene pois, sillä Herra on päästänyt sinun menemään.

22. Mutta jos minä sanon pojalle: cadzo nuolet owat paremmin edesäs nijn mene rauhan: sillä HERra on päästänyt sinun menemän.

22 But if I say thus to the boy, Behold, the arrows are beyond you, go your way, for Jehovah has sent you away.

22. But if I say thus unto the young man, Behold, the arrows are beyond thee; go thy way: for the LORD hath sent thee away.

22. Sage ich aber zum Jüngling: Siehe, die Pfeile liegen dortwärts vor dir! so gehe hin, denn der HERR hat dich lassen gehen.

22. Mas si yo dijere al mozo así: He allí las saetas adelante de tí: tú véte, porque Jehová te ha enviado.

22 если же так скажу отроку: „вот, стрелы впереди тебя", то ты уходи, ибо отпускает тебя Господь;

23. Ja mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti.

23. Ja mitä sinä ja mitä minä keskenämme puhuneet olemme, katso, Herra on minun ja sinun vaiheellas ijankaikkisesti.

23. Ja mitä sinä ja minä keskenäm puhunet olem cadzo HERra on minun ja sinun waihellas ijancaickisest.

23 And concerning the matter which you and I have spoken of, behold, Jehovah is between you and me until everlasting.

23. And as touching the matter which thou and I have spoken of, behold, the LORD be between thee and me for ever.

23. Was aber du und ich miteinander geredet haben, da ist der HERR zwischen mir und dir ewiglich.

23. Y cuanto a las palabras que yo y tú hemos hablado, sea Jehová para siempre entre mí y tí.

23 а тому, что мы говорили, я и ты, свидетель Господь между мною и тобою во веки.

24. Niin Daavid kätkeytyi kedolle. Ja kun uusikuu tuli, istuutui kuningas aterialle.

24. Niin David kätki itsensä kedolle. Ja kuin uusikuu tuli, istui kuningas pöydän tykö rualle.

24. NIin Dawid kätki idzens kedolle. Ja cosca vsicuu tuli istui Cuningas pöydän tygö rualle.

24 So David hid himself in the field. And when the new moon came, the king sat down to eat food.

24. So David hid himself in the field: and when the new moon was come, the king sat him down to eat meat.

24. David verbarg sich im Felde. Und da der Neumond kam, setzte sich der König zu Tisch, zu essen.

24. David pues se escondió en el campo, y fué la nueva luna, y el rey se asentó a comer pan.

24 И скрылся Давид на поле. И наступило новомесячие, и сел царьобедать.

25. Kuningas istui tavallisella istuimellansa, istuimella seinän vieressä. Ja Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.

25. Kuin kuningas oli istunut siallensa, entisen tapansa jälkeen, seinän nojalle, nousi Jonatan, ja Abner istui Saulin viereen; ja Davidia kaivattiin siastansa.

25. Cosca Cuningas istunut oli siallens endisen tawans jälken seinän nojalle nousi Jonathan ja Abner istui Saulin wiereen ja Dawidi caiwattin siastans.

25 And the king sat upon his seat, as at other times, even upon the seat by the wall and Jonathan stood up and Abner sat by Saul's side, but David's place was empty.

25. And the king sat upon his seat, as at other times, even upon a seat by the wall: and Jonathan arose, and Abner sat by Saul's side, and David's place was empty.

25. Da sich aber der König gesetzt hatte an seinen Ort, wie er gewohnt war, an der Wand, stand Jonathan auf; Abner aber setzte sich an die Seite Sauls. Und man vermißte David an seinem Ort.

25. Y el rey se asentó en su silla, como solía, en el asiento de la pared: y Jonatán se levantó, y sentóse Abner al lado de Saul, y el lugar de David estaba vacío.

25 Царь сел на своем месте, по обычаю, на седалище у стены, и Ионафан встал, и Авенир сел подле Саула; место же Давида осталось праздным.

26. Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei liene puhdas; varmaankaan hän ei ole puhdas.

26. Ja ei puhunut Saul sinä päivänä mitäkään; sillä hän ajatteli: hänelle on jotakin tapahtunut, ettei hän ole puhdas; ei suinkaan hän ole puhdas.

26. Ja ei puhunut Saul sinä päiwänä mitäkän: sillä hän ajatteli hänen on jotakin tapahtunut ettei hän ole puhdas.

26 Nevertheless Saul spoke nothing that day, for he thought, Something has befallen him. He is not clean. Surely he is not clean.

26. Nevertheless Saul spake not any thing that day: for he thought, Something hath befallen him, he is not clean; surely he is not clean.

26. Und Saul redete des Tages nichts; denn er gedachte; Es ist ihm etwas widerfahren, daß er nicht rein ist.

26. Aquel día Saul no dijo nada, diciendo entre sí: Habrále acontecido algo, no está limpio, porque no estará limpio.

26 И не сказал Саул в тот день ничего, ибо подумал, что это случайность, что Давид нечист, не очистился.

27. Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, sanoi Saul pojallensa Joonatanille: Miksi ei Iisain poika ole eilen eikä tänään tullut aterialle?

27. Ja toisena päivänä uudesta kuusta, kuin Davidia kaivattiin siastansa, sanoi Saul pojallensa Jonatanille: Miksi ei Isain poika ole tullut pöydän tykö, ei eilen eikä myöskään tänäpänä?

27. Ja toisna päiwänä vdesta cuusta cuin Dawidi caiwattin siastans sanoi Saul pojallens Jonathanille: mixei Isain poica ole tullut pöydän tygö eilän ja tänäpänä?

27 And it happened on the morrow after the new moon, (which) was the second (day), that David's place was empty. And Saul said to Jonathan his son, Why has the son of Jesse not come in to the food, neither yesterday, nor today?

27. And it came to pass on the morrow, which was the second day of the month, that David's place was empty: and Saul said unto Jonathan his son, Wherefore cometh not the son of Jesse to meat, neither yesterday, nor to day?

27. Des andern Tages nach dem Neumond, da man David vermißte an seinem Ort, sprach Saul zu seinem Sohn Jonathan: Warum ist der Sohn Isai nicht zu Tisch gekommen, weder gestern noch heute?

27. El día siguiente, el segundo día de la nueva luna, aconteció también que el asiento de David estaba vacío: y Saul dijo a Jonatán su hijo: ¿Por qué no ha venido el hijo de Isaí hoy ni ayer al pan?

27 Наступил и второй день новомесячия, а место Давида оставалось праздным. Тогда сказал Саул сыну своему Ионафану: почему сын Иессеев не пришел к обеду ни вчера, ни сегодня?

28. Joonatan vastasi Saulille: Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin;

28. Jonatan vastasi Saulia: hän rukoili hartaasti minulta mennäkseen Betlehemiin,

28. Jonathan wastais Saulille: hän rucoili minulda mennäxens Bethlehemijn/

28 And Jonathan answered Saul, David earnestly asked leave of me to go to Bethlehem.

28. And Jonathan answered Saul, David earnestly asked leave of me to go to Bethlehem:

28. Jonathan antwortete Saul: Er bat mich sehr, daß er gen Bethlehem ginge,

28. Y Jonatán respondió a Saul: David me pidió que le dejase ir hasta Belén.

28 И отвечал Ионафан Саулу: Давид выпросился у меня в Вифлеем;

29. hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljiäni.' Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.

29. Ja sanoi: anna minun mennä, sillä meidän sukukuntamme uhraa kaupungissa ja minun veljeni itse on minua kutsunut: jos nyt olen löytänyt armon sinun silmäis edessä, niin salli minun mennä katsomaan veljiäni; ja sen tähden ei hän tullut kuninkaan pöydän tykö.

29. Ja sanoi: anna minun mennä: sillä meidän sucucundam uhra Caupungis ja minun weljen idze on minua cudzunut jos minä olen löytänyt armon sinun silmäis edes nijn minä menen cadzoman weljejäni ja sentähden ei hän tullut Cuningan pöydän tygö.

29 And he said, I beseech you, let me go because our family has a sacrifice in the city and my brother, he has commanded me. And now, if I have found favor in your eyes, let me get away, I beseech you and see my brothers. Therefore he has not come to the king's table.

29. And he said, Let me go, I pray thee; for our family hath a sacrifice in the city; and my brother, he hath commanded me to be there: and now, if I have found favour in thine eyes, let me get away, I pray thee, and see my brethren. Therefore he cometh not unto the king's table.

29. und sprach: Laß mich gehen; denn unser Geschlecht hat zu opfern in der Stadt, und mein Bruder hat mir's selbst geboten; habe ich Gnade vor deinen Augen gefunden, so will ich hinweg und meine Brüder sehen. Darum ist er nicht gekommen zu des Königs Tisch.

29. Y dijo: Ruégote que me dejes ir, porque tenemos sacrificio del linaje en la ciudad, y mi hermano mismo me lo ha mandado: por tanto si he hallado gracia en tus ojos, escaparme he ahora, y visitaré a mis hermanos: y por esto no ha venido a la mesa del rey.

29 он говорил: „отпусти меня, ибо у нас в городе родственное жертвоприношение, и мой брат пригласил меня; итак, если я нашел благоволение в очах твоих, схожу яи повидаюсь со своими братьями"; поэтому он и не пришел к обеду царя.

30. Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.

30. Ja Saul vihastui sangen suuresti Jonatanin päälle ja sanoi hänelle: sinä ilkiä ja tottelematoin poika! enkö minä tiedä, ettäs olet valinnut Isain pojan sinulles ja äidilles häpiäksi?

30. Ja Saul wihastui sangen suurest Jonathanin päällä ja sanoi: sinä ilkiä ja tottelematoin poica engö minä tiedä ettäs olet walinnut Isain pojan sinulles ja sinun ilkiälle äitilles häpiäxi?

30 Then Saul's anger was kindled against Jonathan and he said to him, You son of a perverse rebellious woman, do I not know that you have chosen the son of Jesse to your own shame and to the shame of your mother's nakedness?

30. Then Saul's anger was kindled against Jonathan, and he said unto him, Thou son of the perverse rebellious woman, do not I know that thou hast chosen the son of Jesse to thine own confusion, and unto the confusion of thy mother's nakedness?

30. Da ergrimmte der Zorn Sauls wider Jonathan, und er sprach zu ihm: Du ungehorsamer Bösewicht! ich weiß wohl, daß du den Sohn Isais auserkoren hast, dir und deiner Mutter, die dich geboren hat, zur Schande.

30. Entónces Saul se encendió contra Jonatán, y díjole: ¡Hijo de la perversa y rebelde! ¿no entiendo yo que tú has elegido al hijo de Isaí para confusión tuya, y para confusión de la vergüenza de tu madre?

30 Тогда сильно разгневался Саул на Ионафана и сказал ему: сын негодный и непокорный! разве я не знаю, что ты подружился с сыном Иессеевым насрам себе и на срам матери твоей?

31. Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma.

31. Sillä niinkauvan kuin Isain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkaanvaltakuntas ole seisova: lähetä siis nyt ja anna tuotaa häntä minun tyköni, sillä hänen pitää kuoleman.

31. Sillä nijncauwan cuin Isain poica elä maan päällä et sinä eikä sinun Cuningan waldacundas ole seisowa lähetä sijs nyt ja anna tuota händä minun tygöni: sillä hänen pitä cuoleman.

31 For as long as the son of Jesse lives upon the ground, you will not be established, nor your kingdom. Therefore now send and fetch him to me, for he will surely die.

31. For as long as the son of Jesse liveth upon the ground, thou shalt not be established, nor thy kingdom. Wherefore now send and fetch him unto me, for he shall surely die.

31. Denn solange der Sohn Isais lebt auf Erden, wirst du, dazu auch dein Königreich, nicht bestehen. So sende nun hin und laß ihn herholen zu mir; denn er muß sterben.

31. Porque todo el tiempo que el hijo de Isaí viviere sobre la tierra, ni tú serás firme, ni tú reino, Envía pues, y tráemele en esta hora, porque ha de morir.

31 ибо во все дни, доколе сын Иессеев будет жить наземле, не устоишь ни ты, ни царство твое; теперь же пошли и приведи его ко мне, ибо онобречен на смерть.

32. Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?

32. Jonatan vastasi isällensä Saulille ja sanoi hänelle: miksi hänen pitää kuoleman? mitä hän on tehnyt?

32. Jonathan wastais Isällens Saulille ja sanoi hänelle: mixi hänen pitä cuoleman? mitä hän on tehnyt?

32 And Jonathan answered Saul his father and said to him, Why should he be put to death? What has he done?

32. And Jonathan answered Saul his father, and said unto him, Wherefore shall he be slain? what hath he done?

32. Jonathan antwortete seinem Vater Saul und sprach zu ihm: Warum soll er sterben? Was hat er getan?

32. Y Jonatán respondió a su padre Saul, y díjole: ¿Por qué morirá? ¿Qué ha hecho?

32 И отвечал Ионафан Саулу, отцу своему, и сказал ему: за что умерщвлять его? что он сделал?

33. Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmataksensa hänet. Niin Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.

33. Silloin paiskasi Saul keihään hänen perässänsä syöstäksensä häntä; niin ymmärsi Jonatan isänsä aikovan Davidin tappaa.

33. Silloin paiscais Saul keihän hänen peräns syöstäxens händä: nijn ymmärsi Jonathan hänen Isäns aicoiwan Dawidi tappa.

33 And Saul cast his spear at him to kill* him. By this Jonathan knew that it was determined by his father to put David to death.

33. And Saul cast a javelin at him to smite him: whereby Jonathan knew that it was determined of his father to slay David.

33. Da schoß Saul den Spieß nach ihm, daß er ihn spießte. Da merkte Jonathan, daß bei seinem Vater gänzlich beschlossen war, David zu töten,

33. Entónces Saul le arrojó una lanza por herirle: y Jonatán entendió que su padre estaba determinado de matar a David.

33 Тогда Саул бросил копье в него, чтобы поразить его. И Ионафан понял, что отец его решился убить Давида.

34. Ja Joonatan nousi pöydästä, vihasta hehkuen, eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.

34. Ja Jonatan nousi pöydän tyköä sangen vihoissansa ja ei syönyt sinä toisena päivänä uudesta kuusta mitään leipää; sillä hän murehti Davidia, että hänen isänsä oli hänen niin häväissyt.

34. Ja Jonathan nousi pöydän tygö sangen wihoisans ja ei syönyt sinä päiwänä vdesta cuusta mitän leipä: sillä hän murehtui Dawidi että hänen Isäns oli hänen nijn häwäisnyt.

34 So Jonathan arose from the table in fierce anger and ate no food the second day of the month, for he was grieved for David because his father had done him shame.

34. So Jonathan arose from the table in fierce anger, and did eat no meat the second day of the month: for he was grieved for David, because his father had done him shame.

34. und stand auf vom Tisch mit grimmigem Zorn und aß des andern Tages nach dem Neumond kein Brot; denn er war bekümmert um David, daß ihn sein Vater also verdammte.

34. Y Jonatán se levantó de la mesa con ira de furor, y no comió pan el segundo día de la nueva luna; porque tenía dolor a causa de David, y porque su padre le había afrentado.

34 И встал Ионафан из-за стола в великом гневе и не обедал во второй день новомесячия, потому что скорбел о Давиде и потому что обидел его отец его.

35. Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niinkuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poikanen.

35. Ja Jonatan läksi aamulla kedolle, siihen aikaan kuin hän oli määrännyt Davidille, ja vähä poikainen hänen kanssansa.

35. JA Jonathan läxi amulla kedolle sijhen aican cuin hän oli lijton tehnyt Dawidin cansa ja wähä poicainen hänen cansans.

35 And it happened in the morning, that Jonathan went out into the field at the time appointed with David and a little lad with him.

35. And it came to pass in the morning, that Jonathan went out into the field at the time appointed with David, and a little lad with him.

35. Des Morgens ging Jonathan hinaus aufs Feld, dahin David bestimmt hatte, und ein kleiner Knabe mit ihm;

35. Otro día de mañana Jonatán salió al campo al tiempo aplazado con David,y un mozo pequeño con él:

35 На другой день утром вышел Ионафан в поле, во время, которое назначил Давиду, и малый отрок с ним.

36. Ja hän sanoi pojalle: Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun. Ja pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitsensä.

36. Ja hän sanoi pojalle: juokse noutamaan nuoleni, jotka minä ammun: pojan juostessa laski hän nuolen hänen ylitsensä.

36. Ja hän sanoi pojalle: juoxe noutaman minun nuolen jonga minä ambuan pojan juostes laske hän nuolen hänen ylidzens.

36 And he said to his lad, Run, now find the arrows which I shoot. And as the lad ran, he shot an arrow beyond him.

36. And he said unto his lad, Run, find out now the arrows which I shoot. And as the lad ran, he shot an arrow beyond him.

36. und sprach zu dem Knaben: Lauf und suche mir die Pfeile, die ich schieße! Da aber der Knabe lief, schoß er einen Pfeil über ihn hin.

36. Y dijo a su mozo: Corre y busca las saetas que yo tirare. Y como el muchacho iba corriendo, él tiraba la saeta adelante de él.

36 И сказал он отроку: беги, ищи стрелы, которые я пускаю. Отрок побежал, а он пускал стрелы так, что они летели дальше отрока .

37. Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: Nuoli on edessäsi, sinnempänä.

37. Ja kuin poika tuli sille paikalle, johon Jonatan nuolen ampunut oli, huusi Jonatan hänen perässänsä ja sanoi: eikö nuoli ole edemmä sinusta?

37. Ja cosca poica tuli sille paicalle johon Jonathan nuolen ammunnut oli huusi Jonathan hänen peräns ja sanoi: eikö nuoli ole tuosa puoles?

37 And when the lad was come to the place of the arrow which Jonathan had shot, Jonathan cried after the lad and said, Is not the arrow beyond you?

37. And when the lad was come to the place of the arrow which Jonathan had shot, Jonathan cried after the lad, and said, Is not the arrow beyond thee?

37. Und als der Knabe kam an den Ort, dahin Jonathan den Pfeil geschossen hatte, rief ihm Jonathan nach und sprach: Der Pfeil liegt dortwärts vor dir.

37. Y llegando el muchacho adonde estaba la saeta que Jonatán había tirado, Jonatán dió voces tras el muchacho, diciendo: ¿La saeta no está más adelante de tí?

37 И побежал отрок туда, куда Ионафан пускал стрелы, и закричал Ионафан вслед отроку и сказал: смотри, стрела впереди тебя.

38. Ja Joonatan huusi vielä pojalle: Riennä nopeasti, älä seisahtele! Niin Joonatanin poikanen otti nuolen ja tuli herransa luo.

38. Ja huusi taas poikaa: joudu, kiiruhda sinuas nopiammin ja älä seisahtele. Niin Jonatanin poika otti nuolet otti nuolet ja kantoi herrallensa.

38. Ja huusi taas poica: kijruta sinuas nopiammin ja älä seisattele. Nijn poica otti nuolet ja candoi Herrallens.

38 And Jonathan cried after the lad, Make speed, haste, stay not. And Jonathan's lad gathered up the arrows and came to his master.

38. And Jonathan cried after the lad, Make speed, haste, stay not. And Jonathan's lad gathered up the arrows, and came to his master.

38. Und rief abermals ihm nach: Rasch! eile, und stehe nicht still! Da las der Knabe Jonathans Pfeile auf und brachte sie zu seinem Herrn.

38. Y tornó a dar voces Jonatán tras el muchacho: Dáte priesa prestamente; no te pares. Y el muchacho de Jonatán cogió las saetas, y vínose a su señor.

38 И опять кричал Ионафан вслед отроку: скорей беги, не останавливайся. И собрал отрок Ионафанов стрелы и пришел к своему господину.

39. Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.

39. Eikä poika tietänyt asiasta mitään; vaan Jonatan ja David ainoastaan asian tiesivät.

39. Eikä tietänyt asiast mitän waan Jonathan ja Dawid ainoastans asian tiesit.

39 But the lad knew nothing. Only Jonathan and David knew the matter.

39. But the lad knew not any thing: only Jonathan and David knew the matter.

39. Und der Knabe wußte nichts darum; allein Jonathan und David wußten um die Sache.

39. Y el muchacho ninguna cosa entendió, solamente Jonatán y David entendían el negocio.

39 Отрок же не знал ничего; только Ионафан и Давид знали, в чем дело.

40. Ja Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: Mene ja vie nämä kaupunkiin.

40. Niin Jonatan antoi aseensa pojalle, joka hänen kanssansa oli, ja sanoi: mene ja vie kaupunkiin.

40. Nijn Jonathan andoi asens pojalle ja sanoi: mene ja wie Caupungijn.

40 And Jonathan gave his weapons to his lad and said to him, Go, carry them to the city.

40. And Jonathan gave his artillery unto his lad, and said unto him, Go, carry them to the city.

40. Da gab Jonathan seine Waffen seinem Knaben und sprach zu ihm: Gehe hin und trage sie in die Stadt.

40. Y Jonatán dió sus armas a su muchacho, y díjole: Véte, y llévalas a la ciudad.

40 И отдал Ионафан оружие свое отроку, бывшему при нем, и сказал ему: ступай, отнеси в город.

41. Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös etelän puolelta; ja hän lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa; ja he suutelivat toisiansa ja itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi.

41. Ja kuin poika oli mennyt, nousi David siastansa meren puolelta ja lankesi maahan kasvoillensa ja rukoili kolme kertaa; ja he antoivat toinen toisellensa suuta ja itkivät toinen toisensa kanssa; vaan David itki hartaammin.

41. Ja cosca poica oli mennyt nousi Dawid siastans meren puolelda ja langeis maahan caswoillens ja rucoili colme kerta ja annoit suuta toinen toisellens ja itkit waan Dawid itki hartammin.

41 And as soon as the lad had gone, David arose out of (a place) toward the South and fell on his face to the ground and bowed himself three times. And they kissed each other and wept one with another until David surpassed (him).

41. And as soon as the lad was gone, David arose out of a place toward the south, and fell on his face to the ground, and bowed himself three times: and they kissed one another, and wept one with another, until David exceeded.

41. Da der Knabe hineinkam, stand David auf vom Ort gegen Mittag und fiel auf sein Antlitz zur Erde und beugte sich dreimal nieder, und sie küßten sich miteinander und weinten miteinander, David aber am allermeisten.

41. Y como el muchacho fué ido, David se levantó de la parte del mediodía, e inclinóse tres veces postrado en tierra; y besándose el uno al otro, lloraron el uno con el otro, aunque David lloró más.

41 Отрок пошел, а Давид поднялся с южной стороны и пал лицем своим на землю и трижды поклонился; и целовали они друг друга, и плакали оба вместе, но Давид плакал более.

42. Ja Joonatan sanoi Daavidille: Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'

42. Ja Jonatan sanoi Davidille: mene rauhaan, (ja muista) mitä me olemme vannoneet yhteen Herran nimeen ja sanoneet: Herra olkoon sinun ja minun vaiheellani, minun ja sinun siemenes vaiheella ijankaikkisesti!

42. Ja Jonathan sanoi Dawidille: mene rauhan ja muista mitä me olem wannonet yhteen HERran nimeen ja sanonet: HERra olcon sinun ja minun waihellan minun ja sinun siemenes waihella sen pitä pysymän ijancaickisest.

42 And Jonathan said to David, Go in peace, inasmuch as we have sworn both of us in the name of Jehovah, saying, Jehovah will be between me and you and between my seed and your seed, until everlasting. And he arose and departed and Jonathan went into the city.

42. And Jonathan said to David, Go in peace, forasmuch as we have sworn both of us in the name of the LORD, saying, The LORD be between me and thee, and between my seed and thy seed for ever. And he arose and departed: and Jonathan went into the city.

42. Und Jonathan sprach zu David: Gehe hin mit Frieden! Was wir beide geschworen haben im Namen des HERRN und gesagt: Der HERR sei zwischen mir und dir, zwischen meinem Samen und deinem Samen, das bleibe ewiglich. 21:1 Und Jonathan machte sich auf und kam in die Stadt.

42. Y Jonatán dijo a David: Vé en paz: que ámbos habemos jurado por el nombre de Jehová, diciendo: Jehová sea entre mí y tí; entre mi simiente, y entre tu simiente, para siempre. 43 Y él se levantó, y se fué: y Jonatán se entró en la ciudad.

42 И сказал Ионафан Давиду: иди с миром; а в чем клялись мы оба именем Господа, говоря: „Господь да будет между мною и между тобою и между семенем моими семенем твоим", то да будет на веки. (20:43) И встал Давид и пошел, а Ионафан возвратился в город.

43. Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.

43. Ja hän nousi ja meni matkaansa; mutta Jonatan palasi kaupunkiin.

43. Ja Dawid nousi ja meni matcaans mutta Jonathan palais Caupungijn.