Salomon Kirjain Esipuhe .
XVII. Lucu.
ERinomaiset sananlascut täsä lugus owat sowinnost/ kijtollisudest/ joca ei ainoastans ole caickein paras tapa/ waan myös caickein hywäin tapain äiti ja alcu/ uscollisudest joca ystäwydes on jalo cappale/ kijttämättömyden suurest wahingost/ ettei pahus pidä kijttämättömän huonest ikänäns luopuman.
Sananl 17:1 CUiwa pala/ johon ihminen tyty/ on parembi cuin huone liha täynäns rijdan cansa.
Sananl 17:2 Toimellinen palwelia hallidze häpiällisiä lapsia/ ja jaca perindötä weljein wälillä.
Sananl 17:3 Nijncuin tuli coettele hopian/ ja ahjo cullan/ nijn Jumala tutkistele sydämet.
Sananl 17:4 Paha otta pahoista suista waarin/ ja petollinen cuuldele mielelläns wahingollista kieldä.
Sananl 17:5 Joca köyhä syljeskele/ hän häwäise hänen luojans/ ja joca iloidze toisen wahingosta/ ei hän pääse rangaisemata.
Sananl 17:6 Wanhain Cruunu owat lasten lapset/ ja lasten cunnia on heidän Isäns.
Sananl 17:7 Ei sowi tyhmäin puhua corkeista asioista/ paljo wähemmin Förstin walhetella.
Sananl 17:8 Jolla wara on lahja anda/ se on nijncuin callis kiwi/ cuhunga hän idzens käändä/ nijn hän wijsana pidetän.
Sananl 17:9 Joca syndiä peittä/ hän saatta hänellens ystäwitä/ waan joca asian ilmoitta/ hän saatta Förstit eripuraisexi.
Sananl 17:10 Sanat peljättäwät enämmän toimellista/ cuin sata haawa tyhmä.
Sananl 17:11 Tyly ihminen edzi wahingota tehdä/ waan julma Engeli tule hänen päällens.
Sananl 17:12 Parembi on cohdata carhua/ jolda pojat owat otetut pois: cuin hullua hulludesans.
Sananl 17:13 Joca costa hywän pahalla/ ei hänen huonestans pidä pahus luopuman.
Sananl 17:14 Rijdan alcu on nijncuin wesi/ joca idzens leicka ulos: Lacka rijdast ennencuins sijhen secannut.
Sananl 17:15 Joca jumalottoman hurscaxi sano/ ja joca wanhurscan soima jumalattomaxi/ ne molemmat owat HERralle cauhistus.
Sananl 17:16 Mitä tyhmä teke kädesäns rahalla/ ettei hänellä ole sydändä osta wijsautta?
Sananl 17:17 Ystäwä racasta ainian/ ja weli tule julki hädäsä.
Sananl 17:18 Se on tyhmä/ joca kätens taridze/ ja taca lähimmäisens.
Sananl 17:19 Joca tora racasta/ hän racasta syndiä/ ja joca owens corgotta/ hän edzi onnettomutta.
Sananl 17:20 Häijy sydän ei löydä mitän hywä/ ja jolla paha kieli on/ hän lange onnettomuteen.
Sananl 17:21 Joca tyhmän synnyttä/ hänellä on murhe/ ja tyhmän Isällä ei ole ilo.
Sananl 17:22 Iloinen sydän teke elämän suloisexi/ waan surullinen sydän cuiwa luut.
Sananl 17:23 Jumalatoin otta mielelläns salaisest lahjat/ mutcataxens lain teitä.
Sananl 17:24 Toimellinen mies laitta hänens wijsasti/ waan tyhmä heittele silmiäns sinne ja tänne.
Sananl 17:25 Hullu poica on Isäns suru/ ja äitillens murhe/ joca hänen synnyttänyt on.
Sananl 17:26 Ei ole se hywä/ että wanhurscalle tehdän wäärin/ taicka että sitä Ruhtinasta lyödän/ joca oikein duomidze.
Sananl 17:27 Toimellinen mies taita puhens tallella pitä/ ja taitawa mies on callis sielu.
Sananl 17:28 Jos tyhmä wai olis/ nijn hän wijsaxi luetaisin/ ja toimellisexi/ jos hän suuns pidäis kijnni.
Vers. 9. Ilmoitta ) Kertoi/ tuotta ilmei.