P. Johannesen Euangelium.
XVII Lucu.
17:1 NEite puhui Iesus/ ia ylesnosti Silmens Taiuasen ia sanoi/ Ise/ hetki tuli/ kircasta sinun Poicas/ Ette mös sinun Poicas kircastais sinun.
Näitä puhui Jesus/ ja ylös nosti silmänsä taiwaaseen ja sanoi/ Isä/ hetki tuli/ kirkasta sinun Poikassa/ Että myös sinun Poikassa kirkastaisi sinun.
17:2 Ninquin sine annoit henelle Woiman ylitzen caike' Lihan/ ette henen pite andama' ijancaikisen Elemen/ caikille nijlle iotca sine henelle annoit.
Niinkuin sinä annoit hänelle woiman ylitsen kaiken lihan/ että hänen pitää antaman iankaikkisen elämän/ kaikille niille jotka sinä hänelle annoit.
17:3 Mutta teme o'bi ijancaikine' Eleme/ ette he sinu' tundisit ainoan totisen Jumalan/ ia iongas lehetit Iesusen Christusen.
Mutta tämä ompi iankaikkinen elämä/ etä he sinun tuntisit ainoan totisen Jumalan/ ja jonkas lähetit Jesuksen Kristuksen.
17:4 Mine sinun circastin Maan päle/ mine sen Töön teutin/ iongas annoit minun tehdhexen.
Minä sinun kirkastin maan päällä/ minä sen työn täytin/ jonkas annoit minun tehdäksen.
17:5 Ja nyt Ise/ kircasta minua itzes tykene/ sille kircauxella ioca minulla oli sinun tykenes ennenquin teme Mailma olican.
Ja nyt Isä/ kirkasta minua itsesi tykönä/ sillä kirkkaudella joka minulla oli sinun tykönäsi ennenkuin tämä maailma olikaan.
17:6 Mine iulghistin sinun Nimes Inhimisillen/ iotcas annoit minulle Mailmast. Sinun he olit/ ia minulle sine ne annoit/ ia sinun Puhes he ketkit/
Minä julkistin sinun nimessä ihmisillen/ jotkas annoit minulle maailmasta. Sinun he olit/ ja minulle sinä ne annoit/ ja sinun puheesi he kätkit/
17:7 Nyt he tiesit/ ette caiki quin sine minulle annoit ouat sinusta.
Nyt he tiesit/ että kaikki kuin sinä minulle annoit owat sinusta.
17:8 Sille ne sanat iotcas minun annoit/ ne mine annoin heille/ ia he otit. Ja tunsit totisest/ ette mine sinusta wloslexin/ ia vskoit ette sine minun lehetit.
Sillä ne sanat jotkas minun annoit/ ne minä annoin heille/ ja he otit. Ja tunsit totisesti/ että minä sinusta ulos läksin/ ja uskoit että sinä minun lähetit.
17:9 Mine Rucolen heiden edestens/ ia en Rucole Mailman edeste/ waan ninen edeste iotcas minun annoit/ sille sinun he ouat.
Minä rukoilen heidän edestänsä/ ja en rukoile maailman edestä/ waan niiden edestä jotkas minulle annoit/ sillä sinun he owat.
17:10 Ja caiki minun Omani ouat sinun/ ia sinun omas ouat minun/ Ja mine olen heisse kircastettu.
Ja kaikki minun omani owat sinun/ ja sinun omasi owat minun/ Ja minä olen heissä kirkastettu.
17:11 Ja em mine ole sillen Mailmas/ waan he ouat mailmas/ ia mine tulen sinun tyges. PYHE ISE/ ketke heite sinun Nimes cautta iotcas minun annoit/ ette he olisit yxi/ ninquin mekin.
Ja en minä ole silleen maailmassa/ waan he owat maailmassa/ ja minä tulen sinun tykösi. PYHÄ ISÄ/ kätke heitä sinun nimesi kautta jotkas minun annoit/ että he olisit yksi/ niinkuin mekin.
17:12 Coska mine olin heiden ca'sans mailmas/ ketkin mine heite sinun Nimees/ Jotcas minun annoit/ ne mine ketkin/ ia eikengen nijste cadonut/ waan se Cadhotoxen Lapsi/ Ette Ramattu teuteteisin.
Koska minä olin heidän kanssansa maailmassa/ kätkin minä heitä sinun nimeesi/ Jotkas minun annoit/ ne minä kätkin/ ja ei kenkään niistä kadonnut/ waan se kadotuksen lapsi/ että Raamattu täytettäisiin.
17:13 Mutta nyt mine tulen sinun tyges/ ia nemet puhun Mailmas/ senpäle/ ette heille olis itzesens minun ilon teudheline'.
Mutta nyt minä tulen sinun tykösi/ ja nämä puhun maailmassa/ senpäälle/ että heillä olisi itsessänsä minun iloni täydellinen.
17:14 Mine annoin heille sinun Sanas/ ia mailma heite wihasi/ Sille ettei he ole mailmast/ ninquin ei mineken ole mailmast.
Minä annoin heille sinun sanassa/ ja maailma heitä wihasi/ Sillä ettei he ole maailmasta/ niinkuin en minäkään ole maailmasta.
17:15 Em mine Rucole ettes heijet poisotat mailmast/ waan ettes heite ketket sijte pahast
En minä rukoile että heidät pois otat maailmasta/ waan että heitä kätket siitä pahasta.
17:16 Eiuet he ole mailmast ninquin en mineke ole mailmast.
Eiwät he ole maailmasta niinkuin en minäkään ole maailmasta.
17:17 Pyhite hiete sinun Totudhes cautta. Sinun puhes o'bi se Totuus.
Pyhitä heitä sinun totuutesi kautta. Sinun puheesi ompi se totuus.
17:18 Quin sine minu' lehetit mailman/ nin mös mine lehetin heijet maliman.
Kuin sinä minun lähetit maailmaan/ niin myös minä lähetin heidät maailmaan.
17:19 Ja heide' edesens mine pyhite' itzeni/ senpäle ette hekin olisit pyhitetyd Totuden cautta.
Ja heidän edessänsä minä pyhitän itseni/ senpäälle että hekin olisit pyhitetyt totuuden kautta.
17:20 Mutta em mine waiwoin heiden edhestens Rucole/ waan mös nijnen edest/ iotca heiden Sanans cautta wskouat Minun päleni/
Mutta en minä waiwoin heidän edestänsä rukoile/ waan myös niiden edestä/ jotka heidän sanansa kautta uskowat minun päälleni/
17:21 Senpäle ette he caiki pite ychte oleman/ ninquin sine Ise minus olet/ ia mine sinus/ ette hekin pite mös meisse ychte oleman/ Senpäle/ ette mailma wskois sinun lehettenexi minun.
Sen päälle että he kaikki pitää yhtä oleman/ niinkuin sinä Isä minussa olet/ ja minä sinussa/ että hekin pitää myös meissä yhtä oleman/ Senpäälle/ että maailma uskoisi sinun lähettäneeksi minun.
17:22 Ja mine annoin heille sen kircaudhen/ ionga sine minulle annoit/ Ette hekin pite olema' ychte/ ninquin mekin ycte olema.
Ja minä annoin heille sen kirkkauden/ jonka sinä minulle annoit/ Että hekin pitää oleman yhtä/ niinkuin mekin yhtä olemme.
17:23 Mine heisse/ ia sine minus/ ette heiden pite oleman teudheliset yhdes/ ia ette Mailma pite tieteme'/ ette sine minu' lehetit/ ia Racastit heite/ ninquin sine minuaki racastit.
Minä heissä/ ja sinä minussa/ että heidän pitää oleman täydelliset yhdessä/ ja että maailma pitää tietämän/ että sinä minun lähetit/ ja rakastit heitä/ niinkuin sinä minuakin rakastit.
17:24 Ise/ Mine tadhon/ ette cussa mine olen/ sielle heidhengi pite oleman iotcas minun andanut olet/ ette he minun Cunniani näkisit/ iongas minulle annoit/ Sille sine Racastit minua ennen Mailman alcua.
Isä/ Minä tahdon/ että kussa minä olen/ siellä heidänkin pitää oleman jotkas minun antanut olet/ että he minun kunniani näkisit/ jonkas minulle annoit/ Sillä sinä rakastit minua ennen maailman alkua.
17:25 Wanhurskas Ise/ ei ole mailma tundenut sinua/ Mutta mine tunsin sinun/ Ja nemet ymmersit ettes minun lehetit/
Wanhurskas Isä/ ei ole maailma tuntenut sinua/ Mutta minä tunsin sinun/ Ja nämät ymmärsit ettäs minun lähetit/
17:26 Ja mine tein tietteuexi/ heille sinun Nimes/ ia teenghi tietteuexi/ Senpäle ette se Rackaus/ iollas minua Racastit/ heisse olisi/ ia mine heisse.
Ja minä tein tiettäwäksi/ heille sinun nimesi/ ja teenkin tiettäwäksi/ Senpäälle että se rakkaus/ jollas minua rakastit/ heissä olisi/ ja minä heissä.
* En Rukoele Mailman edhest ) Se on/ Mine eroitan Mailman ia ne Epeuskoiset Seuracunnasta ia nijste Christituista ette he tachtouat sotans huckua/ ninquin Psal.
Mwtoin tule Mailman edheste rucoella/ ette hen palaiais Paranoxen cautta Jumalan tyge.