Propheta Esaia
Niin lakatkaat siis ihmisestä/ jonka henki sieraimissa on/ Sillä eipä te
tiedä/ kuinka korkeaksi hän on luettu.
IV. Lucu.
Esa. iiij. Lupaus Christusen Cunnialisest Waldakunnast.
4:2 SInä Peiuene pite HERRAN Wesan/ oleman rackan ia callijn/ ia se
maan Hedhelme ialo ia cunnialinen/ ninen tykene/ iotca Israelist
wapadhetuxi tuleuat.
Sinä päiwänä pitää HERRAN Wesan/ oleman rakkaan ja kalliin/ ja sen
maan hedelmä jalo ja kunniallinen/ niiden tykönä/ jotka Israelista
wapahdetuksi tulewat.
4:3 Ja ioca Zionis ylitze on/ ia Jerusalemis ylitziänyt/ sen pite Pyhexi
cutzuttaman/ Jocainen quin kirioitettu on/ ninen Eleuiten seas
Jerusalemis. Silloin HERRA poispesepi/ ne Zionin Tytteren saastaudhet/
ia ne Jerusalemin weren wighat heneste/ sen domitzeuan ia
ylessyttyuen Hengen cautta.
Ja joka Zionissa ylitse on/ ja Jerusalemissa ylitse jäänyt/ sen pitää
pyhäksi kutsuttaman/ Jokainen kuin kirjoitettu on/ niiden eläwien
seassa Jerusalemissa. Silloin HERRA poispeseepi/ ne Zionin tyttären
saastaudet/ ja ne Jerusalemin weren wirrat hänestä/ sen tuomitsewan
ja ylössyttywän hengen kautta.
4:5 Ja HERRA saattapi ylitze caiki sen Zionin woren asumisen/ ia cussa
ikenens se coottu on/ Ylipeiue sawn ia Piluen/ ia Tulenpaisteen yli ööte
palaman.
Ja HERRA saattaapi ylitse kaikki sen Zionin wuoren asumisen/ ja kussa
ikänänsä se koottu on/ Ylipäiwää sawun ja pilwen/ ja tulenpaisteen yli
yötä palaman.
4:6 Sille yxi Skermi pite oleman ylitze nijte caikia/ quin Cunnialinen on/
Ja pite yxi Werho oleman peiuen warioxi Helten eteen/ ia yxi turua ia
wariellus ilmasta ia sateesta.
