Se P. Paualin Epistola Titusen tyge.
ettei heille miteken pwtuis
Zenam se lainoppineen/ ja Apollon hankitse wisusti matkahan/ ettei
heille mitäkän puuttuisi.
3:14 Mutta anna mös nijnen iotca meiden ouat/ oppia hyuisse Töisse
wirghasans edeseisoman/ cussa tarueh käske. Senpäle ettei he olisi
hedhelmettömet.
Muta anna myös niiden jotka meidän owat/ oppia hywissä töissä
wirassansa edessä seisoman/ kussa tarwe käske. Senpäälle ettei he olisi
hedelmättömät.
3:15 Teruetteuet sinua caiki iotca minu' cansani ouat. Teruetä nijte iotca
meite racastauat wskosa. Armo olcohon teiden caikein cansanne/
AMEN.
Terwehtäwät sinua kaikki jotka minun kanssani owat. Terwehdi niitä jotka
meitä rakastawat uskossa. Armo olkohon teidän kaikkein kanssanne/
AMEN.
* Wahwasti) Ette Inhimiset merkitzisit sen wissin wahwan ia todhen
oleuan mites opetadh/ ia ei pidheisi site tarpettoman/ turhan/ eli
Epelyxen edeste/ Ninquin se olis turha iuttu eli irtahat iarituxet. Quin
Christus mös wäkeuesti opetapi/ ia ei ninquin ne Phariseuset Matth. 7.
Kirioitettu Macedonian Nicopolista.
Alcupuhe sen P. Paualin Epistolan päle Philemonin tyge.
TEme Epistola osottapi sangen ialon ia carskin Esicuuan Christilisesta
Rackaudhesta. Sille ette tesse me näeme/ quinga P. Pauali temen
keuhen Onesimusen wastanottapi/ Ja hende souitta henen Herrans ia
Isendens cansa/ sange' rackasti/ caikilla mille hen woipi. Ja ei hen
toisin itzens aseta/ quin hen itze olis se sama Onesimus ollut/ ioca
sillens nein rickonut oli. Quitengin eipe hen site wäelle eli Waatien tee/
quin henelle olis kylle oikius ollut/ Waan hen poislaske sen henen
Oikiudens ia Poole's/ iolla hen poolittain waati Philemonem sihen Ette
hängi mös pidheis henen Oikiustans loopuman. Jwri quin Christus ombi
