Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
coriattaman/ ette hen nin oli rangaistu.
III. Lucu.
3:1 RUpemaco me sis itzenne taas kehuman? Eli taruitzemeco me/
ninquin mutomat/ Kijtoskiria teiden tyghennä/ eli mös Kijtoskiria teildä?
Rupeammeko me siis itseämme taas kehumaan? Eli tarvitsemmeko me/
niinkuin muutamat/ Kiitoskirjaa teidän tykönnä/ eli myös kiitoskirjaa
teiltä?
3:2 Te oletta meiden Kirian meiden Sydhemise kirioitetut/ ioca tutan ia
Luetan caikilda Inhimisilde/
Te olette meidän kirjan meidän sydämissä kirjoitetut/ joka tutaan ja
luetaan kaikilta ihmisiltä.
3:3 ioillen te oletta ilmoitetud/ ette te oletta Christusen Lehetuskiria/
Sarnawirghan cautta walmistettu/ Ja ei Pleckille meille kirioitetud/ Waan
eleuen Jumalan Hengelle/ ei Kiuisijn Tauluijn/ waan Lihasijn sydhemen
Tauluin.
joillen te olette ilmoitetut/ että te olette Kristuksen lähetyskirja/
Saarnawiran kautta walmistettu/ Ja ei pläkillä meille kirjoitetut/ Waan
eläwän Jumalan Hengellä/ ei kiwisiin tauluihin/ waan lihaisiin sydämen
tauluihin.
3:4 Mutta sencaltainen vskallus meille on Christusen cautta Jumalan
polen/
Mutta senkaltainen uskallus meillä on Kristuksen kautta Jumalan
puoleen/
3:5 Ei nin ette me olema soueliahat meiste itzestem iotakin aiattelman
ninquin itze meisten/ Wan ios me olema iohongun soueliat/ nin se on
Jumalalta/
Ei niin että me olemme soweliaat meistä itsestämme jotakin ajatteleman
niinkuin itse meistän/ Waan jos me olemme johonkin soweliaat/ niin se
on Jumalalta/
3:6 ioca mös meite soueliaxi tehnyt on sen Wden Testamentin wirca
