Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
teiden edesten/ Senpolesta ette me tiedheme/ ette ninquin te oletta
osaliset kerssimisistä/ nin te mös tuletta osalisexi Lohutuxesta.
(Kuka terweys osoittaapi itsensä/ jos te kärsitte sillä muodolla
kärsiwällisesti/ kuin me kärsimme) Jos se ompi lohdutus/ niin se myös
tulee teille lohdutukseksi ja terweydeksi. Ompi myös meidän toiwo
wahwa teidän edestän/ Sen puolesta että me tiedämme/ että niinkuin
te olette osalliset kärsimisestä/ niin te myös tulette osalliseksi
lohdutuksesta.
1:8 Sille/ eipe me tadho salata teilde/ Rackat Weliet/ meiden Waiuan/
quin meiden cochtan Asias tuli/ Sille me olima raskatetudh ylitze
mären/ ia ylitze woiman/ nijn ette me io epeilime meiden hengestä/
Sillä/ eipä me tahdo salata teiltä/ Rakkaat weljet/ meidän waiwan/ kuin
meidän kohtaan Aasiassa tuli/ Sillä me olimme raskautetut ylitse
määrän/ ja ylitse woiman/ niin että me jo epäilimme meidän hengestä/
1:9 ia itzelle'me iuri nin päätime ette meiden piti cooleman. Mutta se
tapachtui senpolesta/ ettei meiden pideis panema' ychten vskallusta
itze pälem/ wan Jumala' päle/ ioca ne Cooleet ylesherettä.
ja itsellemme juuri niin päätimme että meidän piti kuoleman. Mutta se
tapahtui sen puolesta/ ettei meidän pitäisi paneman yhtään uskallusta
itse päällemme/ waan Jumalan päälle/ joka ne kuolleet ylös herättää.
1:10 Joca meite sencaltaisesta Coolemasta pästi/ ia wiele nyt iocapeiue
pästepi/ Ja me toiuoma hene' päle's ette he' testedes aina pästepi/
Joka meitä senkaltaisesta kuolemasta päästi/ ja wielä nyt jokapäiwä
päästääpi/ Ja me toiwomme hänen päällensä että hän tästedes aina
päästääpi.
1:11 lepitze teiden Rucouxen meiden edeste'/ Se'päle ette meiden
polesta'/ sijtä Lahiasta/ ioca meille annettu on/ piteis monelda
Inhimiselda palio kijtos tapachtaman.
läwitse teidän rukouksen meidän edestän/ Sen päälle että meidän
puolesta/ siitä lahjasta/ joka meille annettu on/ pitäis monelta
ihmiseltä paljon kiitos tapahtuman.
