Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
minun Welieni leunyt/ waan soritin sielde itzeni/ ia menin Macedonian.
niin ei ollut minulla yhtään lepoa minun hengessäni/ ettei minä Titum
minun weljeäni löytänyt/ waan suoritin sieltä itseni/ ja menin
Makedoniaan.
2:14 Mutta kijtetty olcoon Jumala/ ioca aina andapi meille woitton
Christusesa/ ia iulghista henen Tundemisens Haijun meiden cauttan
iocapaicas.
Mutta kiitetty olkoon Jumala/ joka aina antaapi meille woiton
Kristuksessa/ ja julkistaa hänen tuntemisensa hajun meidän kauttan
joka paikassa.
2:15 Sille ette me olema Jumalalle yxi Hyue haiju Christusesa/ seke
ninen seas iotca autuaxi tuleuat/ ette ninen seas iotca huckan tuleuat/
Sillä että me olemme Jumalalle yksi hywä haju Kristuksessa/ sekä
niiden seassa jotka autuaaksi tulewat/ että niiden seassa jotka hukkaan
tulewat/
2:16 Neinen yxi surman haiju coolemahan/ Mutta nijlle toisille Elemen
haiju elemexi.
Näiden yksi surman haju kuolemahan/ Mutta niille toisille elämän haju
elämäksi.
2:17 Ja Cuca on nyt tehen keluolinen? Sille eipe me ole sencaltaiset
quin mutomat/ iotca Jumala' sana caupiskeluat/ wan puchtaudhesta/
ia ninquin Jumalasta/ Jumala' casuon edes me puhuma Christusesa.
Ja kuka on nyt tähän kelwollinen? Sillä eipä me ole senkaltaiset kuin
muutamat/ jotka Jumalan sanaa kaupiskelewat/ waan puhtaudesta/ ja
niinkuin Jumalasta/ Jumalan kaswon edessä me puhumme Kristuksessa.
* Minua surettanut) se on Ei hen ole minua teiden tädhen murehesen
saattanut/ mutta teite. Sille mite mine olen murechtinut/ ei se ole
minun techteni/ wan teidhen tädhenne tapachtanut. * Kylle sijnä) Tesse
hen sijte puhupi/ io'ga hen Ensimeises Lehetuskirias v. Cap. rangaisi ia
Perkelen haltun annoi/ ia nyt tesse keske/ ette sen pite iellens
